Halusin osallistua kirjabloggaajien joulukalenteriin, vaikka en vietä joulua. Se ei kuitenkaan ole (ainakaan minulle) mikään este nauttia jouluun liittyvistä asioista.
Kaikenlaiset jouluromaanit ovat ilmestyneet kauppoihin ihasteltavaksi. Minusta on hauskaa tutkailla joulukirjojen kansia ja joskus saatan lukea niiden takakansitekstejä, vaikka minulla ei ole aikomustakaan itse kirjoja lukea. Hellyttävää minusta on kansien perinteinen joulukuvaus, joka täälläkin on runsasluminen ja viileä. Niistä tulee Suomi mieleen.
Briteissä lunta satelee talvisin lähinnä maan pohjoisemmissa osissa. Lontoossa lunta ei satele edes joka talvi ja jos sataa, niin se pysyy maassa (tai tienpientareilla) korkeintaan pari päivää. Viime talvena satoi lunta tammikuun 24. päivä (kuva alla).
Satumaiseksi lopuksi liitän tähän muinoin kirjoittamani krapun, koska se mielestäni sopii talveen ja miksei jouluunkin. Krapu on krjoitus, jossa on otsikko mukaan lukien sata sanaa.
Leipurin laulu
Ketut ylittävät tien, jolkottavat järvelle päin. Hanki rapisee tassujen alla, mutta kannattelee kahta ystävää. Rannalla ketut pysähtyvät ja huhuilevat Leipuria.
- Leipuri, leipuri! Saammehan laulaa laulusi?
Vastaus viipyy hetken ennen kuin järveltä kajahtaa.
- Ette saa.
Pettymys vääristää kettujen kuonot: Leipuri on ennenkin antanut luvan. Miksei nyt?
- Miksi emme, ketut marisevat kuorossa.
On tovin hiljaista ennen kuin epävarma ääni selittää.
- Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Ketut vilkaisevat toisiaan viikset väristen.
- Me emme pidä leivästä, ne ilmoittavat kuorossa.
- Jos ei leipomani leipä kelpaa, ei myöskään lauleta minun lauluani.
Ystävykset juoksevat järven yli hiljaa hyräillen.
*
Rapeaa joulun odotusta!
Paitsi että mitäpä olisi luukku ilman kirjasitaattia. Sitaatti on Madeline Millerin fantastisesta romaanista Circe, joka on suomennettu nimellä Kirke. Kirjoitukseni Circestä voi lukea täältä. Se voisi olla hyvä lahjakirja mytologian ystävälle, ehkä.
Edellisen päivän luukun voi katsoa Kirjan jos toisenkin -blogista ja huomenna kuudestoista luukku avautuu Kirjojen kuisketta -blogissa.
Joulukalenterilogo eli ensimmäinen kuva on Niina T:n tekemä.
Olipa tyly leipuri, ei yhtään joulumieltä hällä! Olen päättänyt alkaa kuunnella kirjoja myös englanniksi. Samannäköisten joulukirjojen tulva on aika huimaa. En oikein tykkää ao. kansityylistä, mutta kaipa se myy. Satumainen joulukoristelu tuossa valkoisessa viktoriaanisessa talossa!
VastaaPoistaLeipuri on kenties hieman leipiintynyt :D
PoistaMinäkin olen hiljattain alkanut harkita äänikirjojen kuuntelemista. Aiemmat kokeilut ovat menneet reisille, koska en ole löytänyt sopivaa tapaa kuunnella niitä. Podcastien kuuntelemisen myötä olen havainnut, että keskittymiskykyni liikkuessa on huippuluokkaa eli äänikirjat voisivat toimia minulla lenkeillä!
Samasta kaavasta on täkäläisten jouluromaanien kannet tehty. En tiedä missä määrin ne myy mutta varmaan ihan hyvin, kun niitä joka vuosi täällä julkaistaan. On ihan oma genrensä se.
Tuo talo ei ole puhdasverinen viktoriaaninen, siinä vaikutteita eri aikakausilta. Se on rakennettu alun perin mahdollisesti jo 1700-luvulla, mutta on uudistettu sen jälkeen lähes kokonaan 1800-luvun puolivälissä. Sen nimi on Wenthworth House ja se on ”listattu” (suomeksi vastaava kuin museoviraston suojeluksessa). Siinä on joka vuosi ihanat joulukoristeet <3
Kivan luukun tarjosit lukijoillesi, kiitos! Kutsuva kirjahylly, kaunis luminen maisema ja jouluinen takorautasomisteinen koristettu portti.
VastaaPoistaHyvänmielen hyrinää poikiva krapu, - lauletaanko ja jos niin kenen lauluja on toinen juttu - mutta hiljaa hyräillen sopii tassutella kohtia joulunaikaa
Kiitos! :) Joissakin ei-erikoiskirjakaupoissa (kuten tässä) kirjat on laitettu kannet edellä esille. Se on kätevää siinä mielessä, että näkee heti nimen ja kannen ottamatta kirjaa käteen. Toisaalta kun hyllyrivi on pitkä, niin alkaa kannet vilistä silmissä. :D
PoistaItse olen jo alkanut odottaa, että joulu menisi ohi ja alkaisimme jälleen kulkea valoa kohden.
Mukava luukku minustakin! Kylläpä ovat kuin karkkeja nuo joulukirjojen kannet. Yhtä sellaista luen juuri itsekin, ja sattumoisin se on englantilainen, ja Lontoossa on tietysti lunta! Kuinkas muuten?! Suurin osa ajasta kirjassa ollaan kuitenkin Norjassa.
VastaaPoistaKrapusi on hauska ja kirjasitaattisi hieno. Kaunis ja tunnelmallinen on myös tuo viimeinen kuva!
Kiitos!
PoistaMinustakin nuo jouluromaanien kannet ovat söpöjä - siis ne joissa on luminen maisema. Minulle tulee niistä Suomi mieleen.
Lontoossa lunta, haha :D Viime talvena lunta esiintyi Lontoossa noin kahden päivän ajan ja sitä ennen ei vuosiin :D Ei ihme, että brittikirjoissa henkilöiden täytyy matkustaa jonnekin muualle, että saavat lumisen joulun/talven. :P
Oikein kiva luukku, hieno idea tuo pieni tarina. :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIhania kuvia ja osuva krapu, ihan uusi termi minulle 😊
VastaaPoistaMontakohan viiden punnan settiä mahtuu yhteen matkalaukkuun 😅😅 Olisi vaikea valita mitä valita ja kyllä pelkästään joulukirjoja pitäisi saada jo yksi setti! Meillä olikin vähän samankaltaiset luukut, kun esittelin enkuksi kuuntelemani äänikirjat ja yksi niistä löytyy sinun kirjakuvastasi, tuo Sarah Morganin One More for Christmas joka oli ihana 🥰
Krapuja on kiva kirjoitella, niitä on enemmänkin toisessa blogissani. Osallistuin taannoin krapuhaasteisiin, mutta harmillisesti en ole aikoihin jaksanut edes päivittää sitä toista blogia :D
PoistaJos jättää kaiken muun pois ja roudaa vain kirjoja :D Itsehän en joulukirjoja tosiaan lue, mutta katselen kyllä sujuvasti hyllyjä. Tuossa kaupassa ei myydä yhtäkään kirjaa normaalihinnalla: kaikista on aina tarjouksia. Vaarallinen kauppa! :D
Mietelause Circestä on hyvä, samoin kraputarinasi.
VastaaPoistaTuo jouluromaanihylly on kyllä liian siirappinen minun makuuni, joka on aika lailla karumpi.
Mukavia joulunaluspäiviä!
Kiitos!
PoistaEn minäkään tuollaista hyllyä (sisältöineen) himaani ottaisi, mutta kyseisen paperitavara- ja kirjakaupan tyyliin se sopii. Minulle nuo lumikannet näyttäytyvät nykyään eksoottisina – niin harvoin näkee lunta, koska en käy Suomessa talvisin.
Tuo joulukirjahylly ei nyt omaanikaan makuuni niin täysillä iske...mutta krapusi on hieno.
VastaaPoistaPiti saada joulua postaukseen, kun on sentään joulukalenteri tämä. Ei siis sinänsä edusta minunkaan makua noin yleisesti (paitsi ne nostalgiaa herättävät lumikannet). :D
PoistaKiitos!
Kiitos jouluisen Lontoon esittelystä. Epäilinkin, että siellä ei lunta satele juuri koskaan. Lumi on käynyt myös täällä Turussa harvinaiseksi joulun aikaan. Yleensä lunta sataa tammi-helmikuun vaihteessa ja maaliskuuhun mennessä se on sulanut pois. Lumi tuo joulumielen :)
VastaaPoistaLumella on tosiaan edelleen myös minulle iso merkitys joulun ja koko talven tunnussa. Täkäläisiä talvia en osaa talvina pitää, koska vertailukohtani on yhä niin toisenlainen (suomalainen). :D En lunta tosin kaipaa, joten täkäläinen leuto talvi sopii minulle mainiosti. Tosin silloin harvoin kun täällä sitä lunta tulee, niin täytyy toki heti rientää ulos sitä kuvaamaan :D
PoistaIhanaa joulunalusaikaa!
Onpa vaaleansininen kirjakavalkadi :D Ihana luukku, hyvänmielen pläjäys aamuun, kiitos tästä!
VastaaPoistaJoo, aika samasta puusta veistettyjä ovat nuo kannet. Minua miellyttää niissä nuo talvimaisemat, ihania! Kiitos :)
PoistaKiitos postauksesta! Ja kuvista, kylläpä joulukirjojen kannet ovat toistensa tyylisiä!
VastaaPoistaJoo, samalla kaavalla joulukannet.
PoistaKiitos kivasta kalenteriluukusta! Onpas hassun samankaltaisia nuo joulukirjojen kannet. Aika vaikea erottua joukosta, ja mitäs sitten jos unohtaa kirjan nimen ja yrittää kannen perusteella kuvailla sitä toiselle... :) Onpa upea tuo Wentworth House.
VastaaPoistaHyvää joulunaikaa!
Kirjan ollessa hakusessa kannen kuvailusta ei tosiaanole apua, ellei muista kirjan nimeä tai kirjailijaa :D Mutta ihania talvisia maisemia, joskin olisihan niissä voinut hieman enemmän mielikuvitusta käyttää. kansifontitkin näissä joulukirjoissa on yleensä samankaltaiset. Erottuvat joukosta mutta eivät toisistaan.
Poista