Rakastin lapsena satuja ja minulla oli useita satukirjoja. Ikisuosikkini oli Hanhiemon satuaarre, koska pelkkä kirja oli jännittävän muotoinen (pitkulainen, kuten kirjat yleensä eivät ole) sekä siinä oli kiehtova kuvitus. Ja tietenkin jännät sadut.
Toinen suosikkini oli Andersenin satukirja (kuvassa), joka asuu kanssani edelleen. Olen lukenut sen useita kertoja myös aikuisiällä, tosin nyt en vuosikausiin. Pidin jo lapsena kaikesta jännästä, jopa kauhusta. Vanhempani katsoivat joitakin sen ajan kauhuleffoja eikä minua kielletty niitä katsomasta heidän seurassaan. Monet Grimmin veljesten sadut ovat niinikään tuttuja minulle niin kuin varmasti monille muillekin.
Saduista sitten kätevä aasinsilta Tales-nimiseen podcastiin, johon olen korviani myöten ihastunut. Talesin Vanessa Richardson lukee perinteisiä satuja eri maista. Nänä sadut eivät ole erityisen soveltuvia lapsille eli tämä ei ole kuunteluvinkki perheen pienokaisille.
Esimerkiksi vietnamilainen kansantaru Kajong and Haloek sisältää väkivallan lisäksi kannibalismia. Kajong and Haloek on ns. tuhkimotarina, jollaisia löytyy suunnilleen jokaisen kulttuurin tarinoista jossakin muodossa. Tarinassa on käänteitä niin paljon, että se suorastaan imee kuuntelijan itseensä.
Huom: saduissa käänteet ja ylivuotava mielikuvitus ovat pelkkää plussaa - ne kuuluvat satuihin. Alla olevat kuvat ovat ruutukaappauksia Talesin Spotify-sivulta, josta näitä voi maksutta kuunnella.
Oma sosikkini tähän mennessä kuuntelemistani voisi olla The Painted Skin, joka on kiinalaisen Pu Songlingin kirjoittama. Kyseinen tarina sijoittuu (ja on kirjoitettu) 1700-luvulla eli jo se itsessään kiehtoo. Käänteitä ei tästä(kään) tarinasta puutu. Ihan saa kuunnellessa ällistellä ja huokailla synkästi.
Kunkin tarinan syntyperää ja tulkintaa (sekä vastaanottoa kulttuurissaan) avataan kuuntelijalle, mikä on mainio lisä kuhunkin tarinaan. Ainakin minua kiinnostaa tarinan lisäksi kovasti myös se, miten siihen on aikanaan suhtauduttu ja miten sitä on tulkittu ja mahdollisesti kritisoitu.
Pakko mainita vielä japanilainen The Tale of Urashima. Se on enemmänkin melankolinen kuin kauhistuttava/kauhua, niin kuin nuo kaksi aiemmin mainitsemaani. Koin sen myös erityisen visuaalisena kuunteluelämyksenä: jotenkin kaikki piirtyi hyvin selkeästi ja helposti mieleeni.
Vanessa Richardson on oiva lukija: hänellä on selkeä ja miellyttävän matala ääni. Podcastissa on hieman musiikkia ja toisinaan repliikit esitetään eli ei vain lueta tekstiä. Tarina luetaan muutenkin juuri sopivasti eläytyen. Minun makuuni tässä on kaikki kohdillaan: ei yliesitystä eikä liikaa tehosteita (lähinnä sitä musiikkia maltillisesti ja tarpeeksi hiljaisella).
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos tämäntyyppiset tarinat/sadut vähänkin kiinnostaa! Kukin tarina on oma kokonaisuutensa eli sieltä vaan noukkimaan esittelyn perusteella itseä kiinnostava tarina.
Osa tarinoista on varmasti tuttuja ennestään, esim. Hannu ja Kerttu, Lumikki, Pieni tulitikkutyttö jne. (tietty siis englanniksi, joka on podcastin kieli) Itse noukin kuunteluun nimenomaan tarinoita, jotka eivät ole minulle ennestään tuttuja. Seuraavaksi ajattelin kuunnella norjalaisen kansantarun nimeltä Three Billy Goats Gruff.
Miten on, kiinnostaako vai eikö voisi vähempää kiinnostaa? Itse olen ihan täpinöissäni näistä!
Jos tämmönen ois kirjana tai kirjasarjana ni lukisin!
VastaaPoistaMinäkin lukisin, vielä jos saisi siihen jonkun päheän kuvituksen, niin huh huh!
PoistaEn ole oikein podcastien ystävä (vaikea keskittyä), mutta oli mielenkiintoinen bloggaus! Enpä osannut ajatella, että tällaistakin löytyy.
VastaaPoistaMinäkin olen aika tuore podcastien maailmassa, koska hommasin ekan älypuhelimenkin vasta vajaa vuosi sitten. :D En missään tapauksessa kuuntelisi podcasteja kotona, vaan ainoastaan lenkeillä. Ensin mietin sitäkin, että osaanko keskittyä kuuntelemaan mutta liikkeessä se onnistuu yllättävän hyvin ja lenkeistä on tullut tosi hauskoja.
PoistaTäällä toinen tuoreen älypuhelimen omistaja, joka ihmettelee tätä äänikirja- ja podcasttulvaa. Testailen nyt kaikenlaisia äänituotantoja ja minulla toimii tämä myös vain kävelylenkeillä. Rakastan Vanessa Richardsonin ääntä, joten testaan podcast-vinkkisi pikimmiten! /Mari
PoistaItse en ole toistaiseksi äänikirjoihin siirtynyt (aiemmat kokeiluni ovat menneet lähinnä nukkumiseksi), mutta eihän sitä tiedä mihin tämä johtaa… Ensin podcastit, sitten äänikirjat… Porttiteoria :D
PoistaItse en ollut Vanessa Richardsonista kuullut aiemmin, mutta ihastuin hänen ääneensä heti ekassa kuuntelemassani sadussa. Mahtavaa, että kokeilet tätä podcastia: olisi kiva kuulla sinunkin mielipiteesi sitten!
Minäkään en ole oikein podcasteista innostunut, aihe toki kiinnostaa, tällainen kerrotun tarinan ja sadun tyyli minua hyvin viehättää (myös ja joskus erityisesti silloin kun ne tarinat eivät ole mitään lasten iltasatuja...)
VastaaPoistaPu Songlingia olen jopa lukenut aiemmin :) Ja onkohan tuo kolmen pukin tarina se jossa ne ylittävät yksi kerrallaan peikon sillan?
Minullakin oli podcastien suhteen alussa vaikeuksia, koska en ole koskaan saanut edes yhtä äänikirjaa kuunneltua kokonaan. Minulla keskittymiseen auttaa liikkuminen ja kuuntelenkin podcasteja vain lenkeillä. Joskus menen muuten vain rennosti pyörimään ulos saadakseni kuunnella jonkun podcastin (koska kotona ei vaan voi). :D
PoistaMinun pitääkin tutkia enemmän Pu Songlinin tuotantoa. Pikagoogletuksen toki tein, mutta tutkailin lähinnä tuota The Painted Skin -tarinaa ja muuta siihen liittyvää.
Mietin samaa tuosta Pukkitarinasta, että voisi olla tuttu ennestään. Jos on sama, niin se on Hanhiemon satuaarteessa (muistan jopa sen kuvituksen). Mutta pakko kuunnella, että voi varmistaa asian. :P
Pakko tulla kertomaan (ja kirjaamaan myös itselle muistiin) tuosta pukkisadusta. Se tosiaan on olevinaan se sama tuttu, mutta en ole koskaan kuullut siitä tuon Talesin versiota. Aivan outo minulle, vaikka tarinan kehys on tunnistettava. Silti siinä on todella paljon sellaisia elementtejä, joista en ollut kuullutkaan. En tiedä, mistä ne on satuun saatu. :o Mut ihan jännä oli joo tuo versio.
PoistaAi että! Andersenin satukirja tuo nostalgisia muistoja, miten tärkeä se joskus olikaan. <3 Ja tuo podcast kuulostaa todella kiinnostavalta. Innostuin podcastien kuuntelusta viime vuonna, ja vinkkisi voisin lisätä listalleni.
VastaaPoistaTämä samainen kirja saattaa tuoda monelle suunnilleen samaa ikäluokkaa olevalle paljon nostalgisia muistoja <3
PoistaKokeile ihmeessä tuota podcastia! Minusta parasta siinä on juuri se, että siellä on paljon sellaisia satuja/tarinoita, joista en ole ennen kuullutkaan. Ovat todella viihdyttäviä!
Andersenin satukirjat tuovat mieleen muistoja, mutta jotkut niistä saduista olivat vähän pelottavia pienenä. Sain Andersenin satukirjat synttärilahjaksi, olin kai 8.v.mutta jostain syystä pelkösin nitä tarinoita niin etten pystynyt nukkumaan(ylivilkas mielikuvitukseni kai) enkä rauhoittunut ennenkuin kirjat oli annettu serkulleni. Nyt ihan ihmetyttää silloinen reaktioni
VastaaPoistaMinuakin jännitti monet sadut pienenä, mutta tunsin silti niihin vetoa. Samoin kauhujuttuihin. Tykkäsin muutenkin seikkailla ja ekan autiotalon löysin ja tutkin jo melko pienenä. Mielikuvitus ei kai voi olla ylivilkas – itse näen mielikuvituksen (sekä lapsilla että aikuisilla) pelkästään positiivisena asiana. Minulla oli lapsena useita vuosia jopa mielikuvituslintuystävä: Nokikana Sante.
PoistaLapset voivat pelätä vähän mitä tahansa. Itse pelkäsin huvipuistoissa tiettyjä laitteita huomattavasti vanhemmaksi kuin esim. siskoni.
Rakastan kaikenlaisia satuja ja fantasiajuttuja. Satuilen itse jonkin verran ja jopa unenikin ovat kuin satuja välillä. Vilkas mielikuvitus on rikkaus :) Proadcasteihin en ole vielä tutustunt. Liikunta ja satujen kuuntelu kuullostaa oikein hyvältä yhdistelmältä :)
VastaaPoistaSamaa mieltä, vilkas mielikuvitus on rikkaus – ei ole koskaan ainakaan tylsää <3 Joskus liikkuminen tuntuu pakkopullalta (ainakin minulle), mutta podcastit ovat tehneet niistäkin hauskempia ja ovat todella hyviä motivoimaan lenkille. :D
PoistaPodcastit on vielä tutustumatta, mutta sadut kuuluvat elämääni. Parasta on, kun niitä saa lukea pikkuväelle. Palaute tulee välittömästi.
VastaaPoistaNämä sadut eivätkä ne joita itse preferoin sovellu pikkuväelle. :D En kyllä jaksaisi ääneen juuri lukeakaan kenellekään, tykkään omasta rauhasta.
Poista