Sivut

perjantai 21. syyskuuta 2018

Kissoilla ei ole tunne-elämää eikä muistia

Intuitio on mielenkiintoinen tunnekokemus/aisti/vaisto tai whatever. Olen melko intuitiivinen ihminen, mikä tarkoittaa sitä että minulle syntyy monista (ei kaikista) asioista ennakkotunne/vaisto. Kirjojen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että intuitioni esim. vihjailee etukäteen, että kirja X ei ole/on minun juttu. Kuuntelen intuitiotani, mutta en ole sen orja.

Intuitioni tosin on usein oikeassa, niin nytkin. Tiesin jo Genki Kawamuran kirjaa If Cats Disappeared From The World (Picador 2018, engl. Eric Selland, s. 202) ostaessani, että sisäiset mannerlaattani tuskin repeilevät järisyttävän lukukokemuksen tuloksena. Saatoin siis lukea kirjan varsin realistisin odotuksin, vaikka kirjaa onkin täällä runsaasti hehkutettu.

Genki Kawamura: 世界から猫が消えたなら / 2012

Kawamuran kirjan aihe on kuin minulle tehty: siinä kirjan kertoja on pian kuolemassa ja pohtii, mikä elämässä oikeastaan on tärkeää. Mielenkiintoinen twisti aiheeseen saadaan paholaisella, joka tekee tarjouksen kuolevalle kertojallemme – yksi päivä lisää elinaikaa per maailmasta poistettu asia. Kuolemaa pelkäävä tai edelleen elää haluava kertojamme tarttuu tietenkin tarjoukseen ja ensimmäisenä maailmasta katoavat puhelimet. Kirjan nimestä voi päätellä, mikä on myös katoamisuhan alla.

Siinä kuolemaa odotellessaan kertoja käy läpi elämäänsä ja muun muassa suhdettaan vanhempiinsa. Avautuu ihan kaunis, joskin perinteinen tarina. Aineksia olisi kunnon syvänmerensukellukselle, mutta valitettavasti tässä jäädään polskuttelemaan pintavesiin. Muutaman kerran snorklataan pinnan allekin, mutta haljuiksi jäävät ne sukellukset, jotka ajoittuvat melko lailla kirjan loppupuolelle.

Muutenkin kirjan ote on lempeän pinnallinen ja ihmisyyttä jumaloiva (kissojen ja periaatteessa muidenkin eläinten kustannuksella: eläimillä tai siis ainakaan kissoilla ei kuulemma ole muistia eikä tunteita ja plaa plaa), mikä ei synnytä saati esittele mitään tuoreita ajatuksia tai näkökulmia. Ihan ärsyttikin välillä.

Leppoisan mukava ja luettava kirja silti. Olisin voinut noudattaa intuitioni ohjetta ja olla lukematta tätä kirjaa, mutta en noudattanut koska halusin silti lukea. Olen utelias, en orja.


Luin toukokuussa  Hiro Arikawan kirjoittaman romaanin (The Travelling Cat Chronicles), jossa kissoilla on keskeinen osuus. Siitä pidin kovasti.

24 kommenttia:

  1. Laitatutin itseni kaukopalvelussa jonoon tähän teokseen, saas nähdä mitä tykkään tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni kissan osuus on lopulta melko pieni ja pinnallinen tässä kirjassa. Mutta kannattaa toki kokeilla, koska makuasioita nämä! Ihan koukuttava kirja tämä on, vaikka ei siis ihan minuun uponnutkaan. :)

      Poista
  2. Kiitos rehellisestä arviosta. Minulla saattaa lähteä tämä silti lukulistalle, koska japanilaista kirjallisuutta ei voi koskaan lukea liikaa. Mikähän se viimeinen lukemani japanilainen kissakirja oli, taisi olla nimeltään Kissavieras. Se oli aika outo, mutta runollinen ja lempeä. Kirjoittavatko japanilaiset kissoista enemmän kuin muut kansat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos rehellinen olen vielä lisää, niin suosittelen mieluummin vaikka tuota postauksessa mainitsemaani Hiro Arikawan kissakirjaa, jos pitäisi jompi kumpi valita. Tuoreista (tänä vuonna käännetyistä) japanilaisista kirjoista minuun kolahti kovasti myös Sayaka Muratan The Convenience Store Woman. Alla suora linkki postaukseeni, jos kiinnostaa tutustua.

      http://mainoskatko.blogspot.com/2018/07/mikset-vaan-voi-olla-normaali-ja-elaa.html

      Kieltämättä noita kissakirjoja tunnutaan nyt kovasti Japanista käännettävän. Toisaalta enkuksi käännetään kyllä paljon muutakin, mutta Suomessa kissat varmaan korostuvat vielä enemmän.

      Poista
  3. Maailmasta poistettu asia... Hän ei sitten toivonut kuolemaa poistettavaksi? :) Onpa erikoinen asetelma kirjalla! Täytyy laittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopimus on Paholaisen kanssa, joten kenen luulisit päättävän asioista? ;) Kirjassa ei myöskään poisteta ns. "abstrakteja" asioita, ainoastaan konkreettisia.

      Poista
    2. Mielestäni kuolema on kyllä aika konkreettinen asia.

      Poista
    3. Tarkoitin konkreettisella tässä yhteydessä ns. aineellista esim. juuri ne puhelimet jne.

      Poista
  4. Minulla intuitio huutaa kovasti, että pitäisin tästä kirjasta. Ihmisyyden jumaloiminen tosin kuulostaa melko ällöltä. Etenkin eläinten kustannuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kannattaa ehdottomasti lukea! Makuasioita nämä ja intuitiota kannattaa kuunnella. Minulle jäi tästä kirjasta tunne, että kirjailija halusi vertailla ihmisiä eläimiin ja mikä meidät niistä erottaa ja ihminen oli aina ylivoimainen. Tällaista vertausta ei ole paljon, mutta riittävästi ärsyttääkseen minua.

      Poista
  5. Kirjalla on mielenkiintoinen asetelma. Tosin en osaa sanoa, pitäisinkö kirjasta vai en - ainakin tuo ihmisten ylemmyys eläinten kustannuksella, vaikkakin vähäinen sellainen, todennäköisesti ärsyttäisi minuakin. Saatan kuitenkin lukea tämän joskus samasta syystä kuin sinäkin, eli uteliaisuudesta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa aina itse lukea, jos vähänkin uteloittaa - saapahan tietoonsa sen oman mielipiteensä. Tämä on kyllä nopelukuinen, joten ei ole paha rasti, vaikkei kovasti tykkäisikään. Ja onhan siinä aina mahdollisuus, että tykkää :D

      Poista
  6. En usko, että tykkäisin. Luultavasti ärsyttäisi. Sopimus paholaisen kanssa on jotenkin niin kaluttu aihe. Ja kaikkihan me kuolemme, joten päivä per tavara/olento on aivan absurdi ajatus. En ostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole lukenut tällaisia diili paholaisen kanssa -kirjoja, joten minulle aihe ei sinänsä ollut kulunut. Käsittelytapa ei vain kolahtanut. Kirjan henkilö oli vielä nuori ja halukas elämään, joten siksi kuolema pelotti ja hän tarttui ns. oljenkorteen.

      Onneksi ei ole pakko lukea saati ostaa :D

      Poista
  7. Aika mielenkiintoinen alkuasetelma, mutta ei mikään ihme jos on laittanut välillä ärsyttämäänkin. Yksi päivä jostain tavarasta on kyllä mielestäni surkea diili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin (on surkea diili), mutta toisaalta jos kovasti haluaa elää, niin kaipa sitä on valmis tekemään melkein mitä tahansa. Epäjohdonmukaista kirjassa kyllä oli se, ettei kertojan kuolinpäivä muutoinkaan ollut tiedossa eli lisäpäivät olisi pitänyt jotenkin siirtää elettäväksi jonona juuri ennen oletettua kuolinpäivää. :D

      Poista
  8. Minä luen aika paljonkin kirjoja, joilta en odota mitään kovin järisyttävää. Jos kirja vie kovin mukanaan, sen lukeminen on aika intensiivistä puuhaa enkä jaksa sellaista jatkuvasti. Kirjat ovat hyvää ajankulua hieman keskinkertaisemmassakin muodossa. :) Tässä lukemassasi on ainakin tosi ihana kansi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin minäkin. Mutta intuitioni syntyy kirjan kohdalla, jos on syntyäkseen ja tietenkin silloin pohdin luenko vain en. Toki pyrin löytämään ja lukemaan kirjoja, joista kuvittelen että voisin pitää tai en ainakaan kuolisi tylsyyteen niitä lukiessani (minulla on melko korkea keskeyttämiskynnys, mutta onneksi olen viime vuosina oppinut herkemmin jättämään minulle epäkiinnostavan kirjan kesken: tänä vuonna on jo muutama kirja jäänyt kesken), mutta en tietenkään oleta että kaikki kirjat olisivat wow-elämyksiä. :)

      Kansi on kyllä tosi kaunis, mutta tavallaan harhaanjohtava, koska lopulta kissan osuus ei ole mitenkään järin merkittävä. Tai no, ehkä kissa elollisena olentona edustaa jotakin tiettyä rajaa, jota ei kirjan kertoja ole valmis ylittämään.

      Poista
  9. Hmm, mielenkiintoinen asetelma! Tuossahan olisi potentiaalia vaikka minkälaiseen vääntöön ja pohdintaan, mutta harmi, jos toteutus ei oikein yllä samalla tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun makuuni tässä tarina jäi tosiaan turhan kepeäksi ja tavanomaiseksi. Olisin halunnut rypeä ja pohtia syvemmin, mutta tämä ei ole sellainen kirja.

      Poista
  10. Voisin lukea tämän pelkästään kannen perusteella! Jotenkin herttainen kissa siinä :)

    Itse kirjan idea kuulostaa kuitenkin raskaalta, vaikka kerrotkin että tämä on lopulta aika pinnallinen. Olisi silti mielenkiintoista lukea, mitä kaikkia asioita kuoleva valitsee poistettavaksi - ja missä järjestyksessä. Ja miettimään, mistä itse olisi valmis karsimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä aivan ihana, vaikka ei muistuta kirjan kissaa pätkääkään :D

      Kirja voisi olla raskas, ellei se sen ote olisi niin köykäinen. Kyseessä voi tietenkin olla tietty eleettömyys, joka on ominaista joillekin japanilaisille kirjoille. En osaa selittää - jotenkin kirjasta ei oikein välity mitään tunnetta, ei edes sitä kuolemanpelkoa. Joku toinen tietysti kokee toisin.

      Kirjan kuoleva kertoja ei itse saa päättää, mitä poistetaan vaan Paholainen päättää ja kertoja sitten joko hyväksyy (ja saa yhden elinpäinä lisää) tai ei hyväksy. Sitten kuvaillaan elämää ilman asiaa X. Minulle olisi tullut enemmän ja erilaisempia ajatuksia kuin kirjan kertojalle :D

      Poista
  11. Olen niin syvästi ja perusteellisesti koiraihminen, ettei kirja nimensä perusteella herätä kiinnostustani. Kiitos siis arviosta, joka avasi kirjan ideaa (ihan eri kuin oletukseni ;-) Harmi, ettei hyvästä ideasta ole saatu enempää irti. Plussaa kirjalla ajatusten herättelystä!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa kissan voisi hyvin pienin muutoksin korvata koiralla tai suunnilleen millä tahansa lemmikkieläimellä eli mitään syvällistä kissakuvausta tässä ei ole muutenkaan.

      Itse olen kaikki eläimet -ihminen <3

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.