Tässä postauksessa kerron (toivottavasti) lyhyesti, missä olen minne olen menossa mitä otan mukaan ja mitä olen lukenut.
Olen telinehelvetissä.
Onneksi ikkunoita ei ole teljetty eli voi tuuletella. Täällä pitelee nimittäin melko kauniita ja lämpimiä päiviä. Esimerkiksi keskiviikkona oli kolmekymmentä astetta. Tälle päivälle on luvattu vain 26. Tämä ei ole valitus - minä pidän lämpimästä. Sen sijaan en pidä telineistä enkä siitä mujeesta, jota lentää ikkunasta sisään silloin kun ikkunoita voi pitää auki.
Vaan siihen on olemassa lääke: nimittäin reissu. Mutta palaan lääkitykseen tuonnempana. Kerron ensin, että sain vihdoin luettua Jojo Moyesin kirjan After You (suom. Jos olisit tässä, Gummerus), jota en alkuun edes ajatellut lukea. Koin, että minulle riitti Me Before You (suom. Kerro minulle jotain hyvää), mutta muutin mieltäni, uteliaisuus voitti. Sanonpa heti alkuun, että olisi voinut jäädä voittamatta: siis se uteliaisuus.
Minähän pidin Me Before Yousta, mutta tämä jatko-osa oli minun makuuni melko teennäinen rakennelma, jonka Moyes kaiken lisäksi vetää ihan överiksi loppua kohden. Sinänsä alkuasetelma on kiinnostava ja kirjan alkua luinkin melko vauhdikkaasti ja koukuttuneena. Jossain vaiheessa ote alkoi lipsua ja jopa tylsistyin.
Tiedostan, että syy todennäköisesti ei ole kirjassa, joka on ihan hyvin kirjoitettua chick litiä. Olen pitänyt muista lukemistani Moyesin kirjoissa: niissä on ollut jokin vahva taustateema.
After You menee enemmänkin haahuilun ja puhtaan ihmissuhdemätön puolelle (kuten esim. ainakin eka Bridget Jones, jossa ei minusta ollut mitään "järkeä"), mikä ei jaksa minua kiinnostaa: pitäisi olla jotain muutakin.
Vaan tulipahan luettua eikä tarvinnut kuluttaa arvokkaita nessuja (kahdeksan kappaleen paketti Kleenexejä maksaa Poundlandissa punnan). Luulen, että keskityn jatkossa Moyesin vanhempaan tuotantoon. Esimerkiksi The Ship of Brides kiinnostaa minua ja lukenen sen sitten, kun tulee oikeanlainen fiilis.
After You/Jos olisit tässä muualla blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Amman lukuhetki, Järjellä ja tunteella.
~~~
Ja sitten siihen telinelääkitykseen, yksi sana: road trip. Teemana patikointi. Vastaavia reissuja on ennenkin tullut tehtyä. Yritän tällä kertaa tehdä niistä kuvallisia reissupostauksiakin: ne ovat itsellekin niin kivoja muistoja.
Esimerkiksi tämä legendaarinen Buckingham-niminen hotelli Buxtonissa (Peak District).
Hotelli oli melko lailla lahoamispisteessä ja siksi sieltä sai huoneen edukkaasti. Toisaalta vaihtoehtoja meillä ei juuri ollutkaan, koska muut hotellit olivat täynnä. Mutta mitä väliä, vaikka vessasta hajosi pyyheteline, kun sitä kosketti. Ja mitä väliä, vaikka ilmastointireiästä pukkasi amppareita huoneeseen. Olipahan elämyksellinen kokemus.
Tällä kertaa suuntana on ainakin alkuun Wales. Mitään tarkkaa reittisuunnitelmaa ei tehdä, koska emme mieheni kanssa ole sellaisia. Mennään mieluummin spontaanisti. Tarkoitus on kuitenkin päätyä ainakin Snowdoniaan patikoimaan, mutta sitä ennen koluamme Cardiffin (Walesin pääkaupunki).
Patikkareissut ovat niin hektisiä ja fyysisesti rankkoja, etten yleensä jaksa lukea mitään. Otankin vain yhden kirjan mukaani ja se on James Rebanksin The Shepherd's Life (Penguin 2015), josta kohistiin kovasti sen ilmestyttyä viime vuonna.
Olen jonkin verran jo lukenut sitä, mutta aloitan alusta, koska lukemisesta on aikaa. The Shepherd's Life kertoo nimensä mukaisesti lammastilallisen elämästä Lake Districtillä. Kirja kiinnostaa minua erityisesti siksi, koska noh... lampaat, iiih.
Ja siksi, että olen patikoinut useita kertoja Lake Districtin alueella ja minua kiinnostaa kovasti lammaspaimenen työ. Kirja on sopiva matkakirjaksi, koska siinä on lyhyitä kappaleita eli se sopii luettavaksi tosi lyhyissä erissä - ihan vain vaikka muutaman minuutin pätkissä.
Että se on menoa taas, heti huomenna. Mukavaa viikonloppua! Blogini saattaa jäädä pienelle tauolle, koska en tiedä jaksanko reissun päältä kirjoitella. Kenties heitän Naamakirjaan jotain kuvallisia kuulumisia, joten sitäkin kautta voi seurata.