Fig Tree, 2015
S. 273
Pohjois-Korea on alkanut natista liitoksissaan. Se haluaa tulla nähdyksi, kerrotuksi, avatuksi. Pohjois-Korea on ihmiset, jotka siellä asuvat. Ihmiset, jotka sieltä pakenevat ja kertovat.
Viime vuosina on näitä yksittäisten Pohjois-Koreasta loikanneiden tarinoita alkanut näkyä enemmänkin. Hyeonseo Lee kirjoitti omista kokemuksistaan viime vuonna. Samoihin aikoihin julkaistiin tämä Yeonmi Parkin teos In Order to Live, mutta se jäi vähemmälle huomiolle.
Teoksissa on paljon yhteneväisyyksiä, paljon samaa, koska on eletty samoissa ahtaissa raameissa. Kuitenkin ne ovat yhtä lailla omanlaisensa ja uniikit tarinat kuin vaikkapa kenen tahansa suomalaisen.
Pohjois-Korea, 2007: Yeonmi Park on 13-vuotias, kun hän äitinsä kanssa ylittää Yalu-joen ja pakenee Kiinaan. Elämä Pohjois-Koreassa on käynyt mahdottomaksi monestakin syystä, joten ainoaksi keinoksi jää paeta.
Propagandassa ja valheissa uitetut pohjoiskorealaiset ovat rahakasta riistaa ihmisvälittäjille. Joskus, lähes aina, pakeneminen on toisesta haialtaasta toiseen uimista. Kiina ei ole turvasatama, sillä Kiina palauttaa loikkarit takaisin kotimaahansa, jossa odottaa lähes varma kuolema; Sellainen hidas ja kivulias.
Yeonmi Park avaa elämänsä ja samalla valottaa Pohjois-korean sairasta diktatuuria, ottaa kantaa ihmisvälitykseen Kiinassa ja kertoo elämästään päästyään turvaan Etelä-Koreaan.
En aio tässä avata Yeonmi Parkin tarinaa, vaan suosittelen lukemaan itse. On vaikea sanoa, missä määrin hän voi tarjoilla uutta tietoa Pohjois-Koreasta, jos on maasta loikanneiden tarinoita aiemmin lukenut. Mutta Park täydentää sitä, mitä on jo tihkunut tietoisuuteen tuoden siihen oman lisänsä ja vähän muutakin.
Minä en koskaan lakkaa lukemasta näiden ihmisten kohtaloista, koska haluan tietää. Haluan kunnioittaa heitä ja heidän rohkeuttaan. Näitä kirjoja tarvitaan, koska se on eräs tie muutokseen. On pakko olla.
Pohjois-Korean kaltaista maata ei pitäisi olla edes olemassa, ja jos Yeonmi Park jaksaa uskoa muutokseen, minäkin jaksan. Mutta siihen tarvitaan muiden maiden apua ja tietoisuutta. Tarvitsemme Parkin kaltaisia ihmisiä, jotka rohkenevat antaa kasvonsa ja itsensä.
Luettuani kirjan katsoin Youtubesta Yeonmi Parkin puheen, jonka hän piti One Young world -tilaisuudessa vuonna 2014. En ehtinyt katsoa kuin muutaman minuutin, kun aloin itkeä.
Osallistun tällä kirjalla Kurjen siivellä -haasteeseen.
~~~
EDIT. 20.7.2016 kello 9:50
Hannele on lukenut tämän Yeonmi Parkin teoksen ruotsiksi. Lue tästä hänen mietteensä. Suomeksi kirjaa ei ole ainakaan toistaiseksi käännetty.
Luulisi, että Pohjois-Korea hajoaisi omaan mahdottomuuteensa, mutta se on varmasti vuosien tie. En ole vielä näitä pakotarinoita lukenut, mutta varmasti jossain vaiheessa tutustun. Joka tapauksessa tärkeää, että maailma saa tietää.
VastaaPoistaToivottavasti se joskus hajoaakin, mutta pitkä tie on tosiaan edessä. Mutta onneksi tie on olemassa, vahvasti jaksan uskoa.
PoistaSuosittelen kyllä lukemaan ihan kirjankin verran aiheesta. Jos eivät yksittäiset pakotarinat niinkään kiinnosta, niin Barbara Demickin Suljettu maa avaa Pohjois-Korean historiaa ja elämää tietokirjamaisemmin. Minulla on kyseinen kirja itsellänikin ja olen siitä noin puolet lukenut, mutta se jäi taannoin kesken, koska lähdin reissuun ja se sitten vain jäi. Pitäisi lukea se uudestaan kokonaan jossain vaiheessa.
Täytyypä pitää mielessä tämä kirja, lapsinäkökulma kiinnostaa minua erityisesti.
VastaaPoistaSuosittelen vahvasti. Tätä ei ole suomeksi käännetty, mutta tuo mainitsemani Hyeonseo Leen kirja on. Se kulkee suomeksi nimellä Seitsemän nimen tyttö.
PoistaTäälläkin iski tuo puhe suoraan sydämeen, kenellä ei iskisi? Pohjois-Korean tilanne on niin kamala, ja jotenkin on uskomatonta, kuinka niin pieni maa pystyy pitämään ympärilläolevat melkein täysin hiljaisina. Onko ne sitten ne oikeat ydinaseet yhdistettynä aivopestyyn fanaattisuuteen? Kansalaisten kärsimystä en osaa edes kuvitella. Vuosikymmeniä jo tuollaista totaalikontrollia. Onneksi edes jotkut onnistuvat pakenemaan ja pystyvät kertomaan tavallisten ihmisten elämästä maailmalle.
VastaaPoistaVarmaan Kim Jong-Unilla ei iske :D Tai siinä mielessä iski, että Yeonmista tuli Pohjois-Korealle vaarallinen porpagandan levittäjä ja jos hän joskus jää Kim Jong-Unin miesten haaviin, se tietää varmaa katoamista ja kuolemaa.
PoistaLuulen, että eräs syy on nimenomaan ne ydinaseet. Kun ei tiedetä, mitä kaikkea siellä suljettujen muurien takana puuhataan. Kiinaa taas ei kiinnosta ihmisoikeudet edes omassa maassaan, joten miksi jossain toisessakaan. Kukaan ei myöskään tiedä, miten arvaamaton Venäjä reagoi, jos Pohjois-Koreaa aletaan painostaa.
Luin joskus aikaisemmin leirillä Pohjois-Koreassa syntyneen ja sieltä paenneen tarinan. Alkua en voinut lukea kuin pari sivua kerrallaan, kun se oli niin ällöttävää... On todellakin aivan uskomatonta, että tuommoinen totaalidiktatuuri pitää pintansa. Mutta luulen ihmisten olevan niin aivopestyjä ja peloteltuja, ettei muutosta tapahdu ennenkuin jotkut todella voimakkaat ottavat asiat käsiinsä...
VastaaPoistaBrutaalein Pohjois-Koreasta lukemani kirja on Blaine Hardenin kirja Escape from camp 14. Harden kertoo Shin Dong-hyukin elämästä ja paosta. Tuo leiri 14 on todellinen kuolemanleiri.
PoistaYeonmi Park varttui kylässä liki Kiinan rajaa, jossa olosuhteet olivat "paremmat", vaikka mistään luksuksesta ei todellakaan ole kyse. Kylmyys ja nälänhätä vaivaavat, propaganda ja pelko ovat alati läsnä. Kirjaa lukiessa huojentaa tieto, että Yeonmi pääsi pakenemaan ja lopulta turvaan.
Kiitos Elegia! Tämä postaus toteuttaa Yeonmi Parkin mainitsemista kolmesta auttamiskeinosta ykkösen, to raise awareness.
VastaaPoistaMinäkään en lakkaa lukemasta näitä uskomattomia kärsimystarinoita. Olen lukenut Hyeonseo Leen kirjan ja muistaakseni jonkin muunkin. Nämä vetävät puoleensa ja suututtavat.
Pistän toivoni nykyaikaiseen viestintään, ainakin toivon hitusen.
Mikä suloinen nuori nainen!
Marjatta, aivan. Yeonmi Park tekee osaansa ja me muut voimme yrittää auttaa levittämällä asiaa, herättämällä keskustelua. En tietenkään usko, että tämä pikku-kirjablogi tässä asiassa mitään auttaa, mutta pienistä pisaroista se merikin koostuu jne.
PoistaMaailma muuttuu, toivottavasti jossain vaiheessa hyvään suuntaan ainakin Pohjois-korean kohdalla.
Ahdistukseltani en pysty lukemaan tämäntyyppisiä kirjoja (sama ongelma kuin ennenkin). Mutta onhan sekin jotain, että luen blogistasi tästä kirjasta. Kiitos, että luet näitä kirjoja ja kirjoitat niistä!
VastaaPoistaJos jotain ei-kaunokirjallista kirjaa ulkomaailman hirveyksistä lukisin, tällä hetkellä kiinnostaisi eniten jihadismi. Nizzan isku järkytti, tuntui epätodelliselta. Ei se tietenkään jää viimeiseksi.
Ei kannata lukea, jos tietää itsestään, ettei pysty. Muullakin tavalla voi ottaa selvää ja olla asioista tietoinen eli ymmärrän hyvin sinua. Minua tällaisten kirjojen lukemisessa helpottaa tietous, että henkilö on selvinnyt pahimman yli.
PoistaOlen muuten hiljattain lukenut pari jihadismista kertovaa kirjaa. Toinen on syyrialaisen maasta karkotetun toimittajan (Samar Yazbek: The Crossing) kirjoittama, toinen ranskalaisen toimittajan (Anna Erelle: Undercover Jihadi Bride). Molemmista löytyy juttua blogistani, jos kiinnostaa.
tämä kait kolmas kirjani Pohjois-Koreasta, karmeeta tuollainen suljettu maa, niin vaikea käsittää, heidän kastisysteemi, että koko perhe kärsii, jos joku rikkonut näitä kaikkia kieltoja...
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut useamman kirjan Pohjois-Koreasta, sekä faktaa että fiktiota. Todellakin käsittämänön maa, joka toivottavasti hajoaa ennemmin kuin myöhemmin.
PoistaEscape from camp 14 oli vahvaa.
VastaaPoistaCamp 14 muuten taitaa olla ainoa lukemani kirja, jossa mies pakenee pohjois-Koreasta. Kirja oli myös lukemistani brutaalein ja avasi eniten tuota työvankiorjaleirikuviota.
Poista