Sivut

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Lampaan vaatteet ja suden silmät

Eilen heitin kamerarepun selkääni ja taivalsin metsälle. Tiesin, että siellä on minulle jotain silmää hivelevää ja mieltä kutkuttavaa. Ja olihan siellä juu. Väännän kutkuttavasta erillisen postauksen myöhemmin.


Sen sijaan siinä kävellessäni pohdiskelin vastikään lukemaani Simo Hiltusen romaania Lampaan vaatteissa (Wsoy, 2015). Ajattelin rikostoimittaja Lauri Kiveä, joka näkee pahuuden itsessään - ja muissakin. Heitä kulkee paljon susina lampaiden vaatteissa. Osa hyväksyy pahuuden itsessään, mutta taistelee pitääkseen lammastaljan päällään. Osa antaa taljan pudota paljastaen keltaiset silmät ja terävät kulmahampaat.

"Oliko pahuus tekoja, vai riittikö se, ettei tehnyt mitään?"

Laurin oma menneisyys on täynnä selittämätöntä (voiko pahuutta lopulta edes selittää? Ja jos ei voi, voiko hyvyyttäkään?) pahuutta, kitkeriä muistoja, mustelmia. Mennyt tulee vastaan odottamattomalla tavalla Laurin alkaessa tehdä laajaa juttua Suomessa vellovista perhesurmista: hän joutuu kohtaamaan tekoja, joita ei halua muistaa, ajatuksia joita ei halua ajatella. Ihmisiä, joille hän ei ole olemassa. Mutta juna on jo nytkähtänyt liikkeelle.

Lampaan vaatteissa otti minut mukaansa heti. Hiltunen alkaa avata tarinaa maltillisesti kielellä ja sanonnoilla leikitellen. Dialogit ovat varsinaisia herkkupaloja, joissa paikoin kytee murteen lisäksi musta huumori. En innostu kirjoista, jotka on kauttaaltaan kirjoitettu jollakin murteella, mutta dialogeihin ne sopivat - jopa kuuluvat. 

Kieli on muutenkin runsasta ja rikasta, mutta antavaa ja se soljuu helposti. Ei tule täyteen ahdettua oloa eikä tarvitse olla ymmällään. Saa oivaltaa ja ajatella.

Tarina on melko raaka, mutta ainakaan minulle ei liikaa. En näe tarkoitushakuista mässyttelyä, vaan kohtauksia jotka heijastuvat tähän päivään. Ne pitää kuulla, jotta tietää mitä ja miten ajatella. Ja vaikka tietää, ei se tarkoita, että muuttuu, voi muuttua, haluaa muuttua.

Lampaan vaatteissa johdattaa lukijan ajattelemaan pahuutta: ei vain tässä romaanissa vaan yleensä. Ehkä jopa omalla kohdalla? Pahuutta on monenlaista ja -asteista ja meillä kaikilla on potentiaalia monenlaiseen ja -asteiseen. Joskus ajatuksista ei ole pitkä matka tekoihin, joskus on.

Hyytävän hyvä kirja siis, kyllä kannatti odottaa, että pääsi lukemaan! Lukunautinnon minulle mahdollisti suomalainen kirjastolaitos.

Puolitosissani kävin kysymässä paikallisesta kirjastosta voinko saada kirjastokortin. Ajattelin, että sitä tuskin irtoaa, kun en asu enkä ole koskaan asunut täällä. Mutta toisin kävi: ihastuttava kirjastoihminen antoi lomakkeen täytettäväksi, ja pian oli lukemattomille lähteille johdattava kortti kädessäni.

Julistan nyt blogissani alkaneeksi suomalaisen kirjallisuuden kesän! Luvassa on sekä uutta (tai ainakin uudehkoa) että vanhaa kirjallisuutta plus Usrula Poznanskin Linnut.

Hiltusen Lampaan vaatteissa on luettu on ainakin näissä blogeissa: Rakkaudesta kirjoihinVillasukka kirjahyllyssä, Kulttuuri kukoistaa, Mummo matkalla.

10 kommenttia:

  1. Minulla kirja on vielä hiukan kesken, joten luen postauksesi vähän myöhemmin. Juoni on muuttunut tässä vaiheessa ihan toisenlaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä kirjan suunta muuttuu täysin alun jälkeen. Se yllätti minutkin, vaikka tietenkin osasin aavistella jotain takakannen tekstin perusteella. Mielenkiintoista kuulla, miten sinä tämän sitten koet!

      Poista
  2. "Hyytävän hyvä" on loistokiteystys tästä esikoisesta! Väkivahva avaus Hiltuselta, jonka jatkosuotannolta odotan paljon. Tämä on teos, joka on itse luettava ja koettava sekä joka aikaansai runsaasti omaa pohdintaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin vahva esikoinen ja taiten rakennettu ja kirjoitettu. Minäkin lukisin mielelläni lisää Hiltuselta, toivottavasti hän jatkaa kirjoittamista!

      Poista
  3. Kiitos lukuvinkistä, kaipa on pakko panna varaukseen. Mitenkä sitä tulisi toimeen ilman kirjastoja! Meilläkin oli kesämökkipaikkakunnan kirjastokortti, ja ahkerasti sitä käytettiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos alkoi kiinnostaa! En nykyään lue paljon suomalaista kirjallisuutta (ei ole tietoinen valinta, vaan olosuhteista johtuva), mutta tämä kyllä erottui erittäin edukseen. Tosin niin on käynyt monelle viime aikoina lukemalleni suomalaiselle kirjalle. Upeita ja laadukkaita romaaneja!

      En voi kun miettiä, miksen jo aiemmin hankkinut kirjastokorttia. Toisaalta olin ihan varma, etten sitä saa, joten en edes ajatellut asiaa. Onneksi tajusin nyt kokeilla!

      Poista
  4. Mä niin tiesin, että tää on sun kirja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tiedetty kyllä! <3 Sinähän tästä minulle paljon kerroitkin kirjamessujen aikaan, sanoit että on todella hyvä ja tämän nappasin heti kirjastosta mukaani ja ensimmäisenä luin. Mahtava aloitus "suomikaudelleni". :)

      Poista
  5. Tämä kirja yllätti todella. Ja hyvään suuntaan. Ihan puskista jokusimo. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin teki ja oli mahtava aloitus suomalaisen kirjallisuuden kesälleni!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.