SJ Watson: Second Life
Doubleday, 2015
S. 425
Mitäs tästä kirjasta voi kertoa, kun sen sisältö halutaan ilmeisesti pitää piilossa kuin kellariin teljetty pedofiilin uhri?
Kirjan takakannessa ei nimittäin kerrota yhtään mitään tästä kirjasta: siellä kehutaan vain kirjailjan edellistä romaania eli Before I Go to Sleep -esikoista (joka on suomennettu nimellä Kun suljen silmäni). Katsokaa vaikka itse.
Kirjan sivuliepeessä sentään kerrotaan hieman kirjastakin. Tuskin olisin ostanut (tai välttis edes lainannut sitten joskus, kun sen saa kirjastosta) Second Lifea, ellen tietäisi kirjailijaa ennestään, ja olisi lukenut hänen aiempaa teostaan - ja pitänyt siitä. Nyt sitten kaiketi ratsastetaan sen edellisen romaanin maineella? Vai olenko vain kyyninen?
Kas tässä vielä se kirjan sivulieve:
Kyllähän tuo kuvaa kirjaa oikein hyvin eli periaatteessa ei pitäisi valittaa. Mutta valitin silti. Jos aiot lukea kirjan ja haluat säilyttää sen "mystisyyden", en suosittele jatkamaan tämän postauksen lukemista. Minua suututtaa tämä kirja, joka oli ihan mielettömän koukuttava. Sekin suututtaa.
Käsittelenkin tätä kirjaa suuttumuksen kautta, koska naamapalmujen tekeminen oli eräs keskeinen toimi kirjaa lukiessani.
Suututus numero 1:
Kirjojen tyhmät henkilöt suututtavat minua. Ärsyttävä saa olla, mutta suoranaista urpoutta en kestä. Tämän kirjan minäkertoja on himpan alle nelikymppinen Julia. Julialla on rakastava aviomies, Hugh, ja "ottolapsi" Connor. He ovat kaikki ärsyttäviä. Connorille se sopii, koska teinit nyt yleensä ovat ärsyttäviä. Sen sijaan Julia on ärsyttävyyteen asti typerä ja Hugh ärsyttävyyteen asti holhoava.
Julia on melkoinen valehtelija: hän valehtelee sekä muille että itselleen. Lisäksi hän omassa mielessään onnistuu oikeuttamaan tekosensa milloin milläkin syyllä. Enhän minä nyt, mutta kun sitä ja tätä ja plaa plaa. Ottaisi jumalauta vastuun teoistaan, eikä leikkisi viatonta uhria!
Suututus numero 2:
Kirja on varsin ennalta-arvattava. Tai sitten olen erityisen älykäs ihminen. Kallistun ennalta-arvattavuuden puolelle enkä edes usko, että se (ennalta-arvattavuus) on tahallista. Luulen, että kirjailija luuli olevansa kierompi kuin on, mutta epäonnistui. Tai sitten juonen kulku on niin kulunut, ettei tuota vaikeuksia sitä arvata.
Aivan lopussa tapahtuu ihan pikkuisesti yllättävä käänne, mutta senkin saattoi ennakoida.
Suututus numero 3:
Olin niin suuttunut, että aloin kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, kuten miten voi sytyttää tupakan ja polttaa sitä kaatosateessa. Vaikka kuinka kämmenellä suojaisi savuketta, niin aika vaikeaa se on.
Julia on valokuvaaja ja olevinaan amattilainen, mutta työskentelee jollain perusläppärillä (?). On olevinaan luova muttei keksi mitään luovaa edes valehdellessaan.
Suututus numero 4:
Kirja on todella koukuttava. Sitä piti ahmia, vaikka suututti. Kirja on hyvin kirjoitettua sujuvaa tekstiä, joka vie mukanaan. Eli vaikka suututti lähes koko ajan, silti ei tullut mieleenikään jättää kirjaa kesken. Siksi nyt onkin varsin hämmentynyt olo: miten ihmeessä jokin kirja voi näin suututtaa ja samalla koukuttaa niin totaalisesti? Montakohan kertaa olen jo tässä postauksessa maininnut sanan "suututtaa"?
Teen jotain poikkeuksellista ja läväytän tänne kirjasta tekemäni muistiinpanot. Pahoittelen tekstin karua kieltä (siellä on kirosanakin, apua!) ja sekavaa käsialaa: en panosta visuaalisuuteen kirjoittaessani pikana muistiinpanoja kesken lukemisen (eli voivat olla myös epämääräisiä eli niitä ei ymmärrä muut kuin minä: laitan ne tähän siksi, koska kokemani suuttumus paistaa niistä niin voimakkaasti läpi).
Muistiossa on pieniä infomuruja, mutta ei mitään oleellista eikä spoilereita. Se valottaa ehkä vähän kirjan juonta, josta en poikkeuksellisesti aio kirjoittaa yhtään mitään. Lue itse - tai ole lukematta.
Hyvä sinä! Juuri kun olin pohtimassa itsekseni, että blogikirjoituksissa on liian harvoin moitetta, usein haltioitumista.
VastaaPoistaMinun piti googlettaa 'naamapalmu' ;). Jos sinä sellaista väkivaltaa teit itsellesi, niin oli varmaan huono kirja.
Lue äkkiä jotain hyvää uudelleen, sellaista mistä olet pitänyt!
Marjatta, se johtuu siitä, että on tällaisia kuin minä, joka en lue kirjaa ellei se innosta! En malta tuhlata elämääni kirjoille, jotka eivät saa minua haltioitumaan. Life is short, and then it's over.
PoistaElegia, minustakin tämä on kiinnostavaa ja vähän kuin telepatiaa, sillä katselen just syksyn katalogia ja edessäni oli auki aukeama, jossa tämän kirjan buffi. Minä en lukenut Kun suljen silmäni, sillä 'väärät' henkilöt kehuivat sitä minulle ja paljon. En nyt siis halua mollata ketään, vaan tarkoitan, että kirjaa kehuivat juuri minulle tuttavistani ne, jotka lukevat vähiten ja joiden kanssa minulla on täysin eri maku. On ollut ja tulee olemaan.
Minua kiinnostaa tuo, miten aloit kirjoittaa noita epätodellisia ja suuttumusta aiheuttavia asioita ylös ja etenkin, että aloit HUOMATA niitä. Kun minä alan huomata tuollaisia, se kirja on sitten vain hyvä, mutta on selvä merkki siitä, että jollain tasolla en ole sataa mukana kirjassa. Voin silti lukea tällaisen kirjan, jos se on vaikka vetänyt sivulle 250, sillä joidenkin kirjailijoiden helmasynti on venyttää kirjaa aivan suotta ja sitten sinne tulee noita outoja juttuja.
Pirjo Rissasen uusimmassa teoksessa Terveisiä Armille oli kirjan lopussa notkahdus. Rissasen Kamomillasola oli niin skarppi, että en voinut uskoa, kun luin miten lastenkirjailijasta, joka melkein vihasi lapsia, omatkaan eivät saaneet ikinä edes äiti-sanaa sanoa, josta toinen saikin sitten vaikka mitä traumoja, sukeutuu kirjan lopussa vieraan lapsen 'pakkohouitajana' oikein lasten rakastaja. Ja sitten siinä oli mm. kohtaus, jossa tämä Armi, joka ei ikinä leivo, eikä laita ruokaa, päättääkin leipoa jotakin ja hän ottaa ison köntin voita ja laittaa sen sulamaan liedelle jollain lautasella, jolloin se tulvii teitty yli. (Sellainen virke, jolla olisin saanut ianeesta I:n, mutta ihan tosi, sain L:n;) Koska kyse ei ollut muistisairaasta, ei häirityksi joutumisesta tms. minusta tuo oli outoa täysin terävältä naiselta eli minulle se on kirjailijan, ei Armin lapsus.
Teen muuten samalla tavalla muistiinpanoja, mutta ruutuvihkoihin. Oli pakko alkaa käyttää geelikyniä, sillä ne toimivat kun luen ja teen merkintöjä selälläni. Siis luen vain yöaikaan pääsääntöisesti ja vatupassissa, sillä yritän säästää selkääni.
Mennä viikolla kohtasin kirjan, jota luin huomaamattani aamuneljään. Seuraava päivä oli hieman hutera. Jos haluat lukea jotain mitä ei vain voi lopettaa, lue Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta.
<3
Marjatta, naamapalmuhan tehdään yleensä, kun on sellainen olo, että "ei helvata" :D Minä siis palmuttelin etenkin Julian tekemisille ja ajatuksille. Hän ei ole se penaalin terävin kynä. En tiedä onko kirjailija luonut hänestä tahallaan niin "urpon" vai koenko vain minä hänet niin.
PoistaKukin bloggailee tyylillään: minähän pyrin kirjoittamaan kaikista lukemistani kirjoista eli silloin joukkoon mahtuu muutakin kuin ihastumista. Tämä blogi on minulle itselleni lukumuistikirja, joten siksi haluan kirjoittaa mahdollisimman monesta lukemastani kirjasta. Väkisin en kuitenkaan kirjoita eli jos ei synny tekstiä suunnilleen automaattisesti, niin annan olla.
En muuten osaa sanoa oliko tämä kirja huono. Aikamoisen tunnemyräkän se sai minussa aikaiseksi, vaikkakin tuohtuneen sellaisen. Lisäksi kirja on koukuttava eli todella hämmentävä lukukokemus tämä. :D
Leena, en minäkään lue kirjoja, jotka eivät minua innosta. Tämän kirjan halusin lukea, koska pidin Watsonin edellisestä (Kun suljen silmäni) ja odotin jotain yhtä riipivää ja nerokasta. Sinäkin muuten voisit pitää siitä eli ehkä kannattaa antaa sille mahdollisuus, vink vink. ;)
PoistaMinusta on ihan ok, että kirjoittaa vain kirjoista, jotka kolahtavat itselle. Itse en tosin ole sellainen, vaan haluan kirjoittaa kaikista. Minusta on kiva kirjoittaa ja märehtiä lukemaani kirjaa, vaikka se ei niin olisi napannutkaan. Minun blogini mottohan on "jokainen kirja on ainakin parin sanan arvoinen" ts. ei ole vielä tullut eteen niin huonoa kirjaa, että jos sen kokonaan olen lukenut, ei siitä löytyisi yhtään mitään hyvää sanottavaa. En koe, että aikani menee hukkaan. :-)
Olen aika salliva lukija, jos kirja miellyttää. En helposti takerru pikkuseikkoihin tai katson niitä läpi sormien, ignoraan (eli huomaan ne kyllä, mutta en piittaa). Mutta jos kirjassa ärsyttää moni asia, silloin takerrun noihinkin seikkoihin niin kuin tämän kirjan kohdalla kävi.
Pirjo Rissasta en ole lukenut, mutta alkoi hieman kiinnostaa tuo kirja, josta kerroit. Laitanpa nimen ylös!
Minäkin muuten luen usein vaakatasossa ja nimenomaan sängyssä. Se on paras paikka lukea. Muistiinpanot teen yleensä mahallaan makoillen tai sitten nousen tuohduksissani istumaan. Minulla on kovakantinen muistikirja kirjamuistiinpanoille. :)
Sadie Jones on tuttu kirjailija, vaikka en ole häneltä mitään lukenut. Kirjan nimi hieman pelottaa: minullahan on tämä "rakkauskammo". :D
Ihanaa pääsiäistä sinulle! <3
Minäkin yleensä lopetan kesken, jos kirja ei ala vetää, joten tällaiset hauskat ärsyyntyneen lukijan postaukset ovat minulla harvassa. Valitettavasti! ;)
PoistaMuutaman kerran on houkuttanut lukea jokin kehuttu kirja loppuun juuri siksi, että en ole löytänyt kirjasta sitä vetovoimaa, minkä monet muut kokevat. Silloin olen kirjoittanut "eriävän mielipiteeni" kiinnostuneena kuulemaan, onko muita minun laillani ajattelevia.
Jep, minäkin jätän kirjan kesken, jos ei se koukuta tai muuten vain ei nappaa (olen jättänyt tänäkin vuonna kirjoja kesken). Tämä kirja koukutti, vaikka se suututti, kuten varmaan voi postauksesta päätellä?
PoistaEn voi kuin ihailla teitä, jotka osaatte niin hyvin valita lukemisenne että aina on vain parasta a-ryhmää luvussa. Itse tykkään kokeilla uusia ja ennen kuulemattomia kirjailijoita, joten on todella vaikea ennakoida millaista on tulossa. Ihan kuin se olisi helppoa tuttujenkaan kirjailijoiden kohdalla.
Minua ei houkuta lukea ns. kehuttuja kirjoja vain siksi, että niitä on kehuttu tai edes siksi, että voisin muodostaa oman mielipiteeni. Valitsen kirjat sen mukaan, että minua ihan oikeasti kiinnostaa. Toisten mielipiteiden ja arvioiden perusteella voin kyllä kiinnostua kirjasta ja sen ottaa lukuun, mutta koskaan en siksi, että kuvittelisin mahdollisesti olevani jotenkin eri mieltä ja saavani siten kirjoittaa "eriävän" mielipiteen. Ei voisi vähempää sellainen kiinnostaa.
Siinä on vain käynyt niin, että en ole yllätyksekseni tykännytkään ja on alkanut ärsyttää, että kirja on suosittu ja kehuttu, siis sekä monet kriitikot että bloggarit ovat kehuneet, ja minä vaan en en ymmärrä, esim. Taivaslaulua lukiessa kävi näin. Olen sitten lukenut löytääkseni sen, mitä muut ja ärsyyntynyt lisää, kun ei ole napannut, vaan olen löytänyt puutteita.
PoistaSiinä on käynyt vähän samalla tavalla kuin sinulla tätä kirjaa lukiessa, että suuttumus ja naamapalmut ovat alkaneet hallita lukemistani ja olen yrittänyt postauksessa selvitellä ajatuksiani.
Minua kyllä kielteiset postaukset jäävät myös vaivaamaan, varsinkin suomalaisten kirjailijoiden teoksista kirjoittaessani tulee syyllinen olo - pienet piirit.
Minäkään en rakastunut Taivaslauluun, vaikka siitä pidinkin. En kuitenkaan vaikuttunut enkä "hehkuttanut" sitä, vaikka kirjasta hyvä mielikuva jäikin. En oikein aina jaksa ymmärtää sitä kauheaa vimmaa verrata omaa lukumakua muiden (blogeissa toisiin bloggaajiin "kun _kaikki_ kirjabloggaajat kehui - tuskin muuten kehuivat IHMO) makuun. Mitä väliä, jos moni on pitänyt ja itse ei tai päinvastoin?
PoistaJos ei ole pitänyt kirjasta ja siitä mahdollisesti kielteisesti kirjoittaminen vaivaisi, niin minun neuvoni on, että ei kannata kirjoittaa. Miksi pitäisi kiusata itseään? Myönnän, että mietin Hanna Tuurin Rannan kohdalla, että on tosi vaikea kirjoittaa tästä - kun vielä suomalainen! Hanna Tuurihan on taitava kirjailija, mutta Ranta ei vain uponnut minuun. En usko, että hän vetää ranteita auki takiani (jos edes luki postaukseni). Kaikkia nyt ei vain voi miellyttää ja uskon, että joku muu pitää hänen kirjastaan. Minäkin olisin pitänyt, ellei kieli olisi ollut liian päällevyöryvää. Luulen, että Hanna Tuurilta voi löytyä muita kirjoja, jotka sopivat minulle paremmin.
Yleensä huonona pitämästäni kirjasta on jäänyt vain mitäänsanomaton olo, ei edes ärtynyt, ei siis mitään kirjoitettavaa, mutta nämä, joista olen kirjoittanut negatiivisesti, ovat myös kiinnostaneet minua.
PoistaMonet kirjailijat pitävät siitä, että saavat monipuolista palautetta, joten voipi olla, että terävä bloggaus - tai kulttuuritoimittajien kritiikkikään - ei ole pahaksi. Sitä voisi jopa kutsua rakentavaksi. :)
Minulle kirjasta kirjoittaminen sen luettuani on lukukokemuksen viimeistely. Miellän siis kirjasta kirjoittamisen osaksi lukukokemustani: se on tavallaan minulle yhteenveto ja jäähyväinen. En voi vain "hylätä" kirjaa sen luettuani, vaan se vaatii jälkityön (joka minulla on siis kirjasta kirjoittaminen). En muista koskaan lukeneeni (kokonaan) niin huonoa kirjaa, ettei tekisi siitä mieli mitään kirjoittaa. Jos sellainen osuu eteen, en kirjoita. En ole kyllä muutenkaan kirjoittanut kaikista lukemistani kirjoista tänne, koska on kirjoja, joita en "halua jakaa" kenenkään kanssa: mietin niitä itsekseni.
PoistaEn ole järin nopea lukija (osaan kyllä lukea nopeastikin, mutta en yleensä jaksa, koska ei minulla ole kiire), vaan makustelen rauhassa kirjojen kanssa ja luen jopa monia kohtia kahteen kertaan, jos oikein kolahtavat. Voisikin sanoa, että mitä "huonompi" (minun mielestäni siis) kirja, sen nopeammin luen kun taas hyvän kirjan kanssa yleensä vitkastelen. Olen siis todellakin kirjojen märehtijä. :D
Loistopostaus, pidän rehellisistä avautumisista.
VastaaPoistaMonissa kirjoissa on tosiaan piirre, jota kuvaat "Kirja on todella koukuttava. Sitä piti ahmia, vaikka suututti."
Kiitos, Jokke! Kirjat voivat herättää melkoisia tuntemuksia - tämä sen taas todisti :D
PoistaVoi että minuakin suututtavat tuollaiset takakannet ja sivuliepeet. Ei paljon kiinnosta mitä joku (luultavasti täysin tuntematon tyyppi) piti kirjailijan edellisestä kirjasta, haluan tietää tästä käsissäni olevasta opuksesta. Ärsyttävää Ameriikan mallia, joka on valitettavasti rantautunut Suomeenkin.
VastaaPoistaHauska ja osuva postaus! Jään itsekin usein jumiin tuollaisiin "ammattivalokuvaaja tekee työnsä perusläppärillä" -typeryyksiin. Yksi tai kaksi vielä menee, mutta sitten ärsytyskynnys ylittyy komeasti.
Jep, täällä on monesti pari ekaa sisäsivuakin täynnä eri lehtien siteerauksia kirjailijan edellisestä kirjasta. Harvemmin jaksan lukea ne. Minäkin haluan tietää kädessäni olevasta teoksesta enkä lukea mitään ylisanoja. Onneksi suurimmasta osasta kirjoja se takateksti vielä löytyy ja siinä kerrotaan kys. kirjasta. :)
PoistaMinäkin jään jumiin yksityiskohtiin, jos ovat jotenkin räikeästi "outoja" tai epäloogisia ja toistuvat. Tai jos kirja itsessään jo suututtaa, niin silloin tulee herkemmin niihinkin takerrettua, niin kuin kävi tämän kirjan kohdalla.
Hahaa, olipa virkistävä ja hauska postaus, kiitos tästä. Nythän tuo kirja on pakko lukea, jos ei muuten niin ihan vain siksi, että näkisin saako tämä minullakin savun nousemaan korvista. :D
VastaaPoistaLeena mainitsikin tuossa aiemmin, että on nähnyt tästä kirjasta buffin jossain. Piti ihan googlettaa ja selvisi, että tämä ilmestyy suomeksikin lokakuussa! Että siitä vaan sitten lukemaan ja testaamaan omaa reaktiota :D Oikeasti toivon, että moni tämän lukee, koska haluan tietää miten tämä muille kolahtaa :D
PoistaElegia, tämän kirjoituksen myötä ostan toisenkin jäsenyyden sun fan-clubiin. Loistava kirjoitus ja erityisesti nuo muistiinpanot. Suorastaan tunnen sun fiilikset ja ärsytyksen.
VastaaPoistaMinua harmittaa, että en tule lukeneeksi kirjoja, joista pääsisi kunnolla esittämään rajumpaa kritiikkiä. Toisaalta taas en halua lukea kakkia vaan sen takia, että pääsisi blogissa roastaamaan.
Heh, kiva kuulla että minulla on fan club :D Oliskohan fun club kuitenkin parempi ;)
PoistaPakko sanoa, että yleensä muistiinpanoni eivät ole noin raivokkaita eivätkä ne sisällä kirosanoja. Mutta tässä kirjassa oli Sitä Jotain. Mietin vieläkin onko se hyvä vai huono asia. :D
En minäkään kirjoja valitse luettavaksi sen perusteella, että pääsen "lyttäämään". Valitsen kirjani ihan aidon kiinnostuksen pohjalta, mutta joskus käy näin: vähän vaikea on ennalta tietää, millaiseksi se kirja osoittautuu. Tältä kirjaltahan odotinkin paljon, koska pidin Watsonin esikoisesta. Siksi jopa ostin kirjan.
Heh, Before I Go To Sleep oli koukuttava, uskon sinua tämänkin suhteen!
VastaaPoistaHaha, olin ajatellut kierrättää tämän kirjan sinulle, mutta luulen etten viitsi. Ellet siis halua? :D
PoistaEhdottomasti haluan, en vaan kehdannut pyytää! Laita tulemaan, kiitos. Tulee olemaan mielenkiintoista lukea se.
PoistaPostitan heti pyhien jälkeen! Eihän sitä tiedä, jos vaikka rakastut tähän korviasi myöten :D
PoistaÄäh, en usko rakkauteen ;)
PoistaEihän sitä koskaan tiedä ;)
PoistaKun suljen silmäni oli tosi koukuttava kirja ja rivien välistä luin, että myös tämäkin oli koukuttava... ei kait niistä kirjojen henkilöistä tartte tykätä, muuten jättäisin suurimman osan kirjoista lukematta. Henkilöiden pitää olla tyhmiä ja ärsyttäviä ja tehdä virheitä, kuten tavallisetkin ihmiset. Lisäksi juoni/juonet on kirjan suola, mausteet ja herkullinen soppa tai tajunnanräjäytys.
VastaaPoistaKyllä, pidin kovasti Before I Go to Sleepistä. Ja kyllä, on tämä Second Lifekin koukuttava kuten tuossa kirjoitinkin. Siksi sen luinkin loppuun asti.
PoistaHenkilöistä ei tosiaan tarvitse tykätä ja kirja voi silti olla vallan mainio, jopa loistava. Tämä ei minusta ollut, mutta joku muu voi kokea toisin. Sehän selviää lukemalla itse. :)
Olen sanonut tämän aikaisemmin, mutta sanon taas: minä niin tykkään, kun joku kirjoittaa blogiinsa raivon vallassa. Aina se vain piristää ja ilahduttaa yhtä paljon! ;) Meikäläisellekin ovat niin tuttuja kaikenlaiset ketutukset, käärmeissään olemiset ja kyttyrää tykkäämiset :D
VastaaPoistaKiva kuulla, Tuija! Tämä kirja tosiaan suututti niin paljon, että siitä kirjoittaminen oli jopa terapeuttista. Aloin myös miettiä (kiitos erään toisen henkilön kommentin toisaalla), että ketähän tässäkin mahdollisesti vedätettiin: ehkä se olinkin minä ja kirjailija oli varsin ovela saadessaan minut raivon partaalle :D
Poistalyijykynällä voi kans kirjottaa selällään
VastaaPoistaJuu ja kyllä tavallinen kuulakärkikynäkin toimii, vaikka kirjoittelisi makuulla. Kunhan ei nyt novellia kirjoita. :D
PoistaMainio teksti, liityn kehujien joukkoon! Ja kyllä muuten ovat todella ärsyttäviä sellaiset kirjat joiden kanssa lähinnä huutaa päänsisäisesti koko ajan mutta silti kokee suorastaan tarpeelliseksi jatkaa sitä lukemista. Argh! Kiitos.
VastaaPoistaKiitos! Juuri sellainen tämä kirja on: kävin jatkuvasti "vuoropuhelua" kirjan henkilöiden kanssa (etenkin siis minäkertojan) ja olin valtavan turhautunut ja samaan aikaan ihan koukussa. :D
PoistaTykkäsin myös Watsonin ekasta kirjasta, se oli kiinnostava ja KOUKUTTAVA. =D Vaikka se ei päässytkään minua aivan yllättämään. Tämänkin varmasti luen sitten joskus kun suomennos tulee. Jotenkin tulee tekstistäsi mieleen oma samantyylinen lukukokemukseni Totuus Harry Quebrtin tapauksesta: minua ärsytti kirja melkein koko ajan, ja silti se jollain tasolla koukutti. Ja se jos mikä oli ärsyttävää. =D
VastaaPoistaÄrsytys/raivoasiaan noin muuten: itse olen alkanut kokea hienoista huonoa omaatuntoa siitä, jos kritisoin kirjaa kovasti. Varsinkin kun itse tiedän, ettei kirjan kirjoittaminen ole mikään piece of cake. Siinä myös yksi syy siihen, miksi olen pohtinut blogin lopettamisesta. Mikä oikeus minulla on arvostella kenenkään tekstejä, kun itsekin olen varmasti monen (ja varsinkin itseni) mielestä täysi pahvipää kirjoittajana?! =D Mutta vielä ainakin mennään.
Hauska tuo muistiinpanolappu! =D Itse en tee koskaan muistiinpanoja kirjan lukemisen aikana.
Hyvää pääsiäistä!
Kyllä tämä kannattaa lukea, jos on sellainen tunne että kiinnostaa. Voihan olla, että koet tämä eri tavalla. Nämä kirjamietteeni tosiaan ovat erittäin subjektiivisia mielipiteitä eivätkä mitään kritiikkejä. Itse saatan muuten kiinnostua jostain kirjasta, vaikka lukisin siitä hieman kitkerämmänkin arvion. Toisen kokemat "epäkohdat" eivät nimittäin välttämättä ole minulle ns. turn offeja. Eli minusta sellainen haltioitunut hehkutus ei välttämättä edes ole merkki siitä, että juuri minua se kirja puhuttelisi. Vähän riippuu, mistä roikkuu siis. :)
PoistaOlen, Irene, miettinyt paljon juuri tuota, mistä mainitsit: mikäs oikeus tosiaan minulla, tällaisella paskalla amatöörikirjoittajalla, on arvostella toisten kirjoja? Vastaan siihen niin, että minulla on oikeus kertoa mielipiteeni myös tässä asiassa. En saa kiksejä "lyttäämisestä" enkä pyri siihen, mutta aina ei vain nappaa enkä näe syytä "teeskennellä".
Periaatteeni ja kulmakiveni on kuitenkin se, että sen mitä tänne kirjoitan, voisin myös sanoa kasvotusten itse kirjailijalle tai kenelle tahansa: pyrin myös perustelemaan mielipiteeni enkä vain kirjoita esim. että olipas paska kirja. Se, ettei pidä jonkun hengentuotteesta, ei tarkoita sitä että esim. kyseinen kirjailija olisi ihan surkea kirjoittamaan.
Eli Irene, harkitse vielä. On ikävää jos bloggausinto on hukassa, mutta minusta sekin on ikävää, että pitäisi vaieta vain siksi, ettei muka ole oikeutta. Kenellä se oikeus sitten on? Saako vain tietyllä ihmisryhmällä X olla mielipide, jonka saa sanoa "ääneen". Tahallinen ilkeys on sitten tietenkin eri asia, mutta minä en ole sellaista blogissasi huomannut. :) Goodreadsissa joskus näkee aika rajujakin mielipiteitä - sellaisia, joista jopa minulle tulee paha mieli kirjailijan puolesta.
Ihanaa pääsiäisen jatkoa! <3
Hyviä pointteja! Niin minäkin olen ajatellut, että sellainen rakentava ja perusteltu palaute on ok. Totta, mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta joskus itselle tulee vähän höntti olo "voinko nyt kirjoittaa näin ja näin tästä ja tästä" kun en ketään halua kuitenkaan loukata. Onneksi en lue kotimaisia kirjoja juuri ollenkaan, ei tarvitse pelätä, että kotimaiset kirjailijat eksyisivät minun blogiini pörräämään. (Siellä ne olisivat kuule kaikki kotimaiset koko ajan surisemassa kuin sudenkorennot koska mun blogi on niin kova. Hah. =D) Mielipiteet musiikista, leffoista yms. eivät tuota samanlaista hönttiä fiilistä kuin kirjallisuus, se kun on niin lähellä sitä mitä itse teen ja oon pohjimmiltani herkkis. =D
Poista<3
Minä mietin ihan samoja asioita. Usein jopa epäilen omaa älykyttääni, jos en vain tajua jotain kirjaa jne. Mietin tämänkin kirjan kohdalla, miksi kirjoittaa kun päällimäinen tunne on suuttumus. Että onko pakko kertoa sitä omaa mielipidettä. No, ei ole pakko. Mutta maailma ei ole sellainen, että sanotaan vain kauniit asiat ja ollaan jee jee kaikki samaa mieltä ja perhettä (olisikin).
PoistaSitä paitsi tästä kirjastahan on jo muutama kiinnostunutkin! Eli eipä tällaisen taviksen subjektiiviset mielipiteet ainakaan lukijoita karkoita: en edes kuvittele, että minulla olisi muka sellaista mahtia. Minusta olisi mahtavaa päästä juttelemaan Watsonin kanssa tästä kirjasta. Haluaisin kuulla itse kirjailijan tulkinnan. Kukin lukija tulkitsee tavallaan, koska joka ikinen sana voi merkitä niin eri asioita eri ihmisille. Minusta se on jännittävää!
Kaipa "tavallisella" ihmisellä saa olla mielipide tvaikka siitä musiikistakin, taiteesta jne. Miksei jostain kirjasta? Miksi se on jotenkin "röyhkeämpää"? Harva osaa säveltää, mutta mielipiteitä silti löytyy :D Koko elämä on yhtä mielipidettä, jos tarkemmin ajattelee. Korostan taas, että tarkoituksellinen ilkeys on eri asia kuin pohdittu ja perusteltu mielipide.
Joskus mietin myös sitä, että jos itse kirjoittaa, niin nouseeko kynnys kirjoittaa kirjoista? Kun ei haluta vahingossakaan esittää soraääniä, ettei saa ns. in your face eli joku ehkä suutahtaa, lukee pahat mielessä kirjan ja lyttää sen. Eli mieluummin nuolee perseitä. :D Voisinhan minäkin pelätä, että joku lukee kirjoittamani omakustanteen ja lyttää sen, koska olen niin ärsyttävä ämmä. Mutta voi voi - sådant är livet. Ja entä jos joku kustantaa tulevan kässärini (sitten joskus kun on valmis)? Jos on ihan oikean kustantamon, niin jotainhan voi jopa kiinnostaa ja kun olen tällainen paskanaama, niin pitääkö pelätä lyttäystä :D
Monet ottavat itsensä turhan vakavasti.
Luen niin vähän kirjoja, että hävettää. Luen sinun postauksiasi, ja nautin niistä melkein samoin kuin olisin kirjan lukenut. No, eihän se ole sama, mutta pidät mielenkiintoa yllä. Olen yrittänyt lukea muutamia suomalaisia kirjailijoita, esim syksyllä Westön tiiliskiviromaanit. Toinen oli OK, toisen jätin lukematta noin sadan sivun jälkeen, harppailin loppuun ja eihän siitä mitään tullut. Sitten sain joululahjaksi Kangastus36 kirjan ja sen luin yhdellä istumalla! Kaikki kolme olivat erilaisia käännöksiä ja se lukematta jäänyt oli aivan mahdottoman tönkeröä, minusta. Anyways, thanks!
VastaaPoistaApua, jostain syystä on mennyt kommentteja ohi! Tämäkin jo vanha, mutta parempi vastata myöhään kuin ei ollenkaan. :D
PoistaKiitokset, Kaari, ihanasta kommentistasi! Mukavaa, jos nämä jutut pitävät lukumielenkiintoa yllä. :)) Minä en ole vielä(kään) Westöä lukenut, vaikka hyllyssä olisi kaksi hänen kirjaansa (toinen on tiiliskivi, toinen ohkaisempi). Kiinnostaa kyllä kovasti, mutta koko ajan tulee jotain muuta luettavaa etusijalle. :D
Allekirjoitan kyllä kaikki nuo suuttumuskohdat. Varsinkin Julia joka mukamas vain selvittää siskonsa kuolemaa kyllä nostatti verenpainetta. Kylläpä taisi Juliaa ihan jokin muu kuin murhatutkimus kiinnostaa, myöntäisi edes...
VastaaPoistaMutta pakko oli lukea...
Jep, kyllä Julian "tutkimuksissa" oli selkeästi muutakin mukana kuin sisaren kuoleman selvittely. Julia on mielestäni muuten eräs typerin ja ärsyttävin kirjahenkilö sitten miesmuistiin. Rachel (Paula Hawkinsin romaanista) ei pääse ihan yhtä lähelle ärsyttävyydessään :D
PoistaTyrsk, samoilla linjoilla, samoilla linjoilla :D
VastaaPoistaHaha, nyt tekee mieli sanoa, että minähän varoitin :D :D
PoistaHaha! Tämä oli ehdottomasti informatiivisin ja viihdyttävin arvio tästä kirjasta. Olisinpa lukenut sen ennen kuin tartuin kirjaan! Täysin samaa mieltä epäuskottavuudesta, vaikka itse muotoilinkin asian hieman lempeämmin :D
VastaaPoistaOho, vähän myöhässä vastaan, mutta nyt kuitenkin! Kiitos siis kommentistasi. Tämä kirja suututtaa minua vieläkin, vaikka lukemisesta on jo aikaa. :D
PoistaKun suljen silmäni ihastutti minua.Tarinan idea oli mahtava. Kaksoiselämä oli vain haamu edellisestä, liian kaluttua aiheeltaan. Olin odottanut enemmän.
VastaaPoista