Nerokas murhamysteeri Tokiossa

Keigo Higashino: The Devotion of Suspect X
alkuper. Yogisha X No Kensbin, 2005
Abacus 2011
Japanista englanniksi kääntänyt Alexander O. Smith
S. 440

Nyt on sellainen olo, etten tiedä miten päin tässä pitäisi olla. Tuli nimittäin luettua varsinainen kultakimpale ihan vailla mitään odotuksia.

Kirja päätyi käsiini Charity shopissa: hyllyjä pyyhkiessään silmäni bongaavat automaagisesti japanilaisia nimiä. Sitä kautta päätyi Keigo Higashino kassiini ja samantien luettavaksi (helmikuun kirjaostoraportista taitaa tulla melko pitkä, jos tahti jatkuu samanlaisena).

Yasukon elämä on mallillaan. Hänellä on säännöllinen työ, koti ja tytär käy koulua. Rahaa ei ole liikaa, mutta riittävästi kuitenkin. Hiljainen idylli hajoaa, kun Yasukon ex-mies putkahtaa kylään. Tapahtuu jotain karmaisevaa, mistä poliisikin kiinnostuu. Mutta mitä oikeastaan tapahtui?

En kerro. Se tosin selviää lukijalle melko pian. Tarinan pointti lepää siinä, että lukija tietää eli sinänsä kyseessä ei olisi edes spoileri, jos paljastaisin tuon tapahtuman.

Tässä kirjassa tutustumme poliisietsivä Kusanagiin, jonka tehtävä on selvitellä tuota aiemmin mainitsemaani tapausta (jota en siis aio paljastaa, haha - lukekaa itse kirjanne!). Apunaan hänellä on nuorempi etsivä, Kishitani. Kusanagin ja Kishitanin suhde on jokseenkin huvittava (hyvällä tavalla), mikä ilmenee etenkin dialogeissa.

Dialogit ovatkin kirjan keskeistä sisältöä. On hauskaa sanailua, mutta myös mielenkiintoisia teorioita ja spekulaatioita. Sanat eivät ole vain sanoja, vaan niiden alta paljastuu toinen sanoma. pitää vain osata tulkita se. Sanomisten (ja eleiden) tulkitsijana professori Yukawa (jota Galileoksikin kutsutaan: palaan siihen myöhemmin) on melkoinen mestari. Tässä tapauksessa häntä tosin auttaa se, että eräs mahdollinen epäilty on hänen muinainen opiskelutoverinsa.

Tapahtumat sijoittuvat Tokioon. Osan paikoista tunnistin (koska olen käynyt Tokiossa), osaa en (koska Tokio on iso kaupunki ja minä vietin siellä vain kaksi viikkoa). Minulle on nähtävästi kehittynyt tapa, että lukemisen ohessa käyn googlettamassa paikat, koska haluan nähdä ne, ja lukea niistä hieman faktaa myös. Niin tein tämänkin kirjan kohdalla eli tavallaan pääsin samalla nojatuolimatkalle rakastamaani Tokioon.

Kirjan huumori on hienovaraista ja tietyllä tapaa ylellistä. En osaa selittää, mutta olin kuolla nauruun monissa kohdissa.

"You know, chess really isn't my kind of game", Kusanagi muttered. Yukawa rolled his eyes. "Here he goes again."
"First of all, what's all this about taking your opponent's pieces and not being able to use them? They're the spoils of war! Why can't I add them to my army?"
"Don't go blaming the rules of the game. Besides, the fact of the matter is your opponent's pieces aren't spoils, they're soldiers. When you take them off the board, you're killing them. Not much use for dead soldiers." 

Mikään huumorikirja tämä ei silti ole, joskaan ei synkkyyden esi-isäkään. Pohdiskelevainen on kuvaava sana. Viipyilevä ja arvoituksellinen kuvaavat myös hyvin tätä romaania. Jos kaipaa vauhdikasta menoa ja vaaratilanteita, ei tämä kirja ole valintasi. Verta ja suolenpätkiäkään ei ole tarjolla, vaikka tokihan tässä kuollaan.

Monista "sarjadekkareista" poiketen tässä ei käsitellä juuri lainkaan etsivien yksityiselämää. Jos käsitellään, se on jollain tavalla oleellista ja perusteltua. Mitään ylimääräistä kotona menee päin peetä -juttua on turha odottaa. Ja silti, siitä huolimatta ainakin minulle syntyi suhde erityisesti Kusanagiin ja Yukawaan. Koska me ihmiset olemme myös, mitä ajattelemme. Ehkä jopa eniten juuri sitä. Mitä väliä onko kotona koira tai vaimo. Se ei ole oleellista.

Ja sitten, voiko dekkari olla kiinnostava, jos lukija tietää rikoksen? Kylläpä vaan voi, ja voi veljet ja siskot ja navetan eläimet, miten tässä viedään lukijaa, vaikka lukija periaatteessa tietää. Ainakin luulee tietävänsä. Melkoinen palapeli, sanoisin. Kun viimeinen pala asetettiin paikalleen, meinasi leuka tipahtaa. Viimeisen virkkeen luettuani mietin, pitäisikö hieman itkeä vai ehkä ei. Jessus sentään.

Loppuun pakolliset käännösfaktat.

Galileo- sarja:

The Devotion of Suspect X on ensimmäinen englanniksi käännetty kirja tätä Galileo-sarjaa. Kokonaisuudessaan kirjasarjassa on tällä hetkellä kahdeksan kirjaa, joista tämä The Devotion of Suspect X on kolmas. Kaksi ensimmäistä (joita ei siis ole käännetty enkuksi) on käsittääkseni novellikokoelmia. Ehkä niitä ei ole siksi käännetty, vaan on haluttu aloittaa kääntäminen kokonaisesta romaanista.

Toinen enkuksi käännetty kirja tätä sarjaa on Salvation of a Saint, joka on oikeasti Galileo-sarjan viides kirja. Luen sitä parhaillaan. Tästä linkistä (vie Goodreadsiin) pääset katsomaan kaikki sarjan kirjat.

Kyoichiro Kaga -sarja:

Malice: A Mystery on oikeasti sarjan neljäs kirja, mutta toistaiseksi ainut englanniksi käännetty.

Pikaisten tutkimusteni perusteella ei Higashinon kirjoja ole käännetty suomeksi. Mikä harmi! Toisaalta nämä ovat mielestäni tosi helppolukuisia, joten rohkeasti vaan enkuksi lukemaan, jos vähänkin kiinnostaa. Minä olen ihan rakastunut ja innoissani Higashinosta.