(alkuper. La Peste, 1947)
Suomentanut Juha Mannerkorpi
Otava 1948
S. 269
Sanon nyt heti alkuun, että Rutto oli minulle karmaiseva pettymys. Camus'n The Outsider näyttäytyy Ruton rinnalla suorastaan mestariteoksena, vaikka en sillekään ihan lämmennyt.
Olen tosin ajatellut kys. kirjaa (siis Outsideria) paljon jälkikäteen ja oikeastaan se on alkanut tuntua sitä paremmalta, mitä enemmän lukemisesta on aikaa.
Valittelin jo The Outsiderin kohdalla sen heppoista filosofista antia. Odotin suurempia, syvemmälle meneviä pohdintoja. Sitä samaa odotin Rutolta, mutta odotukset eivät täyttyneet. Rutto jäi minulle ihan ok-kirjaksi: kyllähän sen ennemmin lukaisi kuin turpaansa otti.
Rutto on kronikka, joka kertoo nimensä mukaisesti rutosta. Etenkin kirjan alku on mielenkiintoinen, kun ensimmäiset ruttotapaukset todetaan. Pidän Camus'n tyylistä kuvailla tuota ranskalaista Algeriassa sijaitsevaa kyläpahasta. Imeydyinkin kirjaan mukaan kuin koskessa laskeva tukki.
Mutta sitten koski väsyy, virta uupuu. Tukki jää surullisena kellumaan suvantoon, juttuu pohjamutaan. Siinä se sitten köllöttää kirjan loppuun saakka lukuun ottamatta muutamaa hapuilevaa yritystä irrottautua mudasta.
Camus on tarkka ihmiskuvaaja ja onnistuu mielestäni etenkin Cottardin kuvailemisessa. Cottard onkin kirjan mielenkiintoisin henkilö ja samalla ristiriitaisin. Olisin halunnut lukea hänestä enemmänkin.
Tohtori Rieux ja hänen näkökulmansa on kuitenkin vahvimmin esillä. Rieux on melko tavanomainen, jopa tylsä. Jo kirjan alussa vihjaillaan, että kertoja paljastetaan myöhemmin kirjassa. Tietoa pantataankin kirjan loppuun saakka, mutta eipä tuo nyt mikään yllätys ollut. Odotin jälleen kerran jotain pommia, mutta eipä tullut edes ritsasta päähän.
Jotenkin tuntuu, että pitäisi nyt puolustella itseään, kun ei tämä(kään) klassikko oikein napannut. Onhan Rutolla toki ansionsa enkä ihmettele, että siitä pidetään. En edes kyseenalaista sen asemaa klassikkona.
Mutta niin, minulle se ei riitä. Vertaan mielessäni Ruttoa lukuisiin lukemiini venäläisiin klassikoihin, joissa minun makuuni sukelletaan tarpeeksi syvälle. Ei tarvita edes koskea, ei virtaa. Ei, sillä tukki lojuu meressä alkaen hiljalleen upota painuen yhä syvemmälle syvemmälle syvemmälle. Kunnes ei sitä enää näy.
Ruton on lukenut ja siitä blogannut ainakin Kaisa (Kannesta kanteen) ja Jokke (Jokken kirjanurkka).
Camusin kirjaksi varsin pitkä ja rankasta aiheesta huolimatta laimea, mutta minä pidin sitä hyvänä epidemian kuvauksena.
VastaaPoistaKyllä, olen samaa mieltä että epidemia on kyllä hyvin kuvattu. Mutta latteaksi jäi kokonaisuus noin muuten. Mutta tulipahan luettua ja hyvä niin. Olen nimittäin tästä kirjasta ollut jo pitkään kiinnostunut ja halusin kokea sen itse.
PoistaPitäisikö onnitella, kun vältyit ruttopaiseilta? ;) Olen lukenut kirjasta uudemman suomennoksen (jos muistan oikein). Muistan ihmettelleeni, miksi tässä nyt on niin mahtavaa. Kirjakaupassa harkitsin kuitenkin pokkarin ostamista. Tulin järkiini ja tajusin, että klassikoita ei kannata ostaa pelkästään koristeiksi kirjahyllyyn.
VastaaPoistaKyllä on varmasti sopivaa onnitella ;)
PoistaOlihan se epidemian kuvaus (ja oikeastaan muukin miljöö) ihan hyvä ja mielenkiintoinenkin, vaikka muut puitteet olivat melko höttöisiä. Lähihistoriaan sijoittuvat tapahtumat myös kiinnostavat, vaikka eipä tämä kirja oikeastaan mitään sen kummempaa tarjonnut. Ihan luettava Rutto tosiaan oli eli ei kaduta, että siihen uhrasin aikaa, vaikka ajoittain hieman tylsistyttikin.
Minusta mitään kirjoja ei kannata omistaa koristemielessä. Itse ostan kirjani sillä periaatteella, että ihan oikeasti ne haluan lukea. En halua mitään (minulle) epäkiinnostavaa kakkelia hyllyyni. ;)
Voi mä sitten taas tykkäsin tästä paljon enemmän kuin Outsiderista. Oli ehkä sopiva mielentila ja alun kuolevat rotat olivat niin karmivia, että kantoivat lopun tylsyyteen asti.
VastaaPoistaKirjan alku oli minustakin parasta antia, sitten tapahtui lerpahdus joka ei minua saanut enää pidettyä pihdeissään. Rutosta puuttui mielestäni se voimakas tunnelma, joka Outsiderissa kuitenkin oli. Mutta makuasioita nämä :)
PoistaTämä kirja kiinnostaa kovasti, mutta ei vain olla satuttu sen kanssa vastakkain vielä.
VastaaPoistaKyllä tämä ihan lukemisen arvoinen oli eli voin suositella. Minun Ruttoni liikenee kyllä kiertoon, jos ei haittaa että kansipaperi puuttuu. Laittele mailia osoitteeseen elegiah@gmail.com postiosoitteesi kera, jos kiinnostaa. :)
Poista