 |
| Kansi: Nina Leino / Kuva: Getty Images |
(Alkuper. Askungar)
Schildts 2010
Suomentanut Outi Menna
S. 428
Nyt on pääparka hieman sekaisin. Nukketalon lukemisesta on aikaa jo jokunen hetki ja sen jälkeen olen ehtinyt lukea Unissakulkijan. Ei pitäisi lukea kahta ruotsalaista dekkaria peräkanaa, koska se aiheuttaa nähtävästi sekaannusta päässäni. Liikaa samoja nimiä jne.
Eli muistisääntö itselle: jos haluaa pitää dekkariputken, kannattaa valita kirjat eri maista/kulttuureista!
Ja sitten Nukketaloon, joka on Ohlssonin esikoisteos ja aloittaa rikostutkija Fredrika Bergmanista kertovan kirjasarjan. Kylläpä olenkin onnistunut kauan välttelemään tätä sarjaa, vaikka haaveissani olen sen jo monta kertaa aloittanut. Kerran jopa lainasin sarjan ensimmäisen osan enkuksi (Unwanted) kirjastosta, mutta palautin sen lukemattomana (en muka ehtinyt lukea).
Tämän suomenkielisen version löysin divarista Seinäjoella. Olisin ostanut enemmänkin tätä sarjaa, mutta eipä osunut käteeni. Seuraavan kirjan nimi on Tuhatkaunot, ja jos joltain se löytyy, niin saapi tarjota! Voin ostaa (jos hinnasta sovitaan) tai vaihtaa johonkin toiseen kirjaan.
Ohlssonia on käännetty kyllä enkuksikin, joten hätätapauksessa saan kyllä sarjan luettua. Tykästyin vain kovasti lukemaan vaihteeksi suomen kielellä ja pidin Outi Mennan käännöksestä.
Mutta jos nyt vihdoin päästään sinne Nukketaloon.
Koko draama saa alkunsa, kun pieni tyttö katoaa junasta keskellä kirkasta päivää. Kukaan ei tunnu nähneen mitään, mikä tietenkin vaikeuttaa poliisin työtä. Epäilykset kohdistuvat lapsen isään ja tapausta pidetäänkin aluksi lähinnä huoltajuuskiistana, joka lähti lapasesta. Ainoastaan Fredrika Bergman epäilee muuta, mutta vastikään taloon tulleena ja vieläpä akateemisen taustan omaavana kriminologina häntä ei oteta vakavasti.
Etsintöjen edetessä alkaa kuitenkin paljastua kaikenlaista omituista ja tutkintaryhmän on tarkistettava käsityksensä ja hypoteesinsa uudelleen. Ehkä kyseessä ei sittenkään ole huoltajuuskiista.
Kerronta vaihtelee useamman henkilön välillä, mikä mahdollistaa läheisemmän tutustumisen eri henkilöihin. Keskeisiä henkilöitä ovat maineikas komisario Alex Recht, ylikonstaapeli Peder Rydh sekä rikostutkija Fredrika Bergman. Toki kirjassa vilahtelee muitakin henkilöitä, mutta tutuimmaksi tulee tämä kolmikko. Ja niin sen pitää ollakin, sillä kyseessä on kirjasarja ja käsittääkseni juuri näiden henkilöiden parissa saamme viihtyä jatkossakin.
Kyllä, viihtyä. Ohlsson taitaa mielenkiintoisten henkilöiden luomisen. Ei mitään kiiltokuvia tai hyvyyden perikuvia, vaan rosoisia reunoiltaan ja erilaisia keskenään - niin kuin ihmiset nyt yleensä ovatkin. Jopa ärsyttävän Peder Rydhin pinnan alta löytyy inhimillinen aines eikä häntä niin ollen voi täysin inhota.
Fredrika Bergman ihastuttaa minua muun muassa lapsettomuudellaan. Onpa mukavaa, kun ei tarvitse naispuolisen poliisin ollessa kyseessä aina lukea siitä, miten vaikeaa on sovittaa perhe ja työ yhteen plus muut perhedraamat aina ajankäytöstä muihin ongelmiin. Sellaista saa lukea niin monista muista dekkareista, että on vaihteeksi piristävää, kun ei tarvitse.
Toisaalta Fredrikan "seurustelusuhde" ei ole mistään tavallisimmasta päästä. Joskus mietin, miksei voi olla lapsettomia pariskuntia (tai jos alussa onkin, niin muutaman kirjan päästä on perhe pystyssä ja kersat jaloissa pyörimässä). Onko se liian tylsää? Vai onko sellaisia dekkareiden naispoliiseissa, mutta minulta on vain mennyt ohi? Anyway, toivottavasti Fredrika ei heti ala "lisääntyä" tai hankkia muulla keinoin lapsia niin kuin hän on hieman mietiskellyt.
Nukketalosta on blogannut mm. Elina (Luettua elämää), Susa (Järjellä ja tunteella), Annami (Anna minun lukea enemmän).
~~~
Osallistun tällä kirjalla Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.
Tällaisissa maisemissa luin Nukketaloa, Suomessa. Nyt olen jälleen kotona ja alan hiljalleen toipua matkan jälkeisestä melankoliasta. Liikaa hyvästejä lyhyen ajan sisällä eikä tietoa seuraavista kohtaamisista. Se on joskus raastavaa, mutta itsepä olen tieni valinnut.
häntä en ole lukenut, vielä
VastaaPoistaJos dekkareista tykkäät, niin ehdottomasti tätä suosittelen!
PoistaOoh, kaunis ulkoasu blogilla! Niin raikkaan vihreää.
VastaaPoistaKiva kuulla, että viihdyit kotimaassa (siis näin luin rivien väleistä). Minun siskoni asuu noin tunnin ajomatkan päässä naapurikaupungissa, (itsekin asuin siellä nuorena) missä tulee vierailtua melko usein, ja rakastan tuota kaupunkia. Silloin kun siellä asuin, en osannut sitä arvostaa. Joskus menen sinne viikoksi, ja kun palaan kotiin, minulla on tosi haikea fiilis ja haluaisin vain mennä takaisin. Joten mulla vähän päinvastoin! (Siis mullahan on kotoympäristössä muuten lähes koko perhe ynnä ystävät) =D Silti, tuntuu, etten ehkä kuitenkaan osaisi asua siellä enää vakituisesti. No niin, menipäs hieman asian vierestä. =D
Niin, en jää Suomea kaipaamaan, vaan minulle tärkeitä ihmisiä siellä. Tunteet tulevat pintaan, kun niin harvoin näkee ja nythän oli tosiaan vierähtänyt kaksi vuotta edellisestä kerrasta. Enpä silti takaisin muuttaisi, sillä kotini on nyt täällä enkä Suomea maana ikävöi. Toki Suomessa viihdyin, mutta tuskin viihtyisin talvella enkä jos pitäisi asua siellä :D
PoistaEi haittaa, jos menee aiheen viereen tai eteen. Joskus ihan kiva niinkin. :) Joskus ihminen on hassu, kun haluaa jonnekin ja sitten kun on siellä, haluaakin pois. Tai jotain. ;)
Minusta on tullut Ohlssonin Fredrika-fani. Neljästä kirjasta on yksi lukematta. Tosi laadukkaita dekkareita, joissa erikoisia ihmisiä ja juonia. Naisihmisen on vaikea osoittaa pätevyytensä miesmäisellä alalla. Minusta on hyvä, että päähenkilöillä on myös yksityiselämää, joissa tapahtuu kaikenlaista inhimillistä. Suosittelen :)
VastaaPoistaMinustakin tuli fani kertaheitolla jo tämän yhden kirjan perusteella. Tykkään minäkin, että yksityiselämässä(kin) tapahtuu ja erityisesti Fredrikan kohdalla siitä piristävästä poikkeuksesta, ettei hänellä ole lapsia - toivottavasti ei ihan heti tulekaan :D
PoistaLuin ensimmäisenä Tuhatkaunot. Nukketalon aihe ei ole minulle ominta, mutta eihän se ollutkaan sitä, mitä kartan. Löysin Fredrika Bergmanin Tuhatkaunoista. Tuhatkaunot ja Varjelijat kulkee käsikädessä eli ne on luettava noin. Ajattelen sinun tavoin, että en jaksa lapsia kitisemässä kirjassa siis täytteenä. Eikä aina tarvitsisi olla sitä repaleista suhdetta riesana. Toivoisin Ohlssonin palaavan Ruotsin maisemiin seuraavassa eli Paratiisiuhrien jälkeen. Fredrikan suhde on mielenkiintoinen Tuhatkaunossa ja Varjelijassa. Olen väsähtänyt Gotlannin murhiin, vesiin jne. Olin iloinen, että löysin Ohlssonin.
VastaaPoistaMinä olen niin pedantti, että haluan lukea järjestyksessä nämä "sarjakirjat". Minulle on kyllä sanottu, että näitä voi lukea missä järjestyksessä tahansa, mutta minä en silti voi. :)
PoistaFredrika on tosiaan mielenkiintoinen henkilöhahmo. Ilokseni olenkin saamassa tuon Tuhatkaunot pian omakseni - ja sitten ne seuraavatkin! Kunhan ei vaan niitä lapsia heti tulisi... :D Niitä on ihan tarpeeksi monessa kirjassa muutenkin, että joukkoon vahtunee muutama, jossa ei.