Kuolleen tyttären arvoitus Jeddahissa

Kannen suunnittelu: Headdesign.co.uk / kuva: Alamy

Zoë Ferraris: The Night of the Mi'raj
Abacus 2009
s. 360

Enpä muista aiemmin lukeneeni Saudi-Arabiaan sijoittuvaa dekkaria. Tai oikeastaan mitään muutakaan romaania, joka sinne sijoittuisi. Zoë Ferraris sai kunnian viedä neitsyyteni Saudi-Arabiassa.

Rikkaan perheen tytär, Nouf, katoaa avioliittonsa kynnyksellä. Perhe värvää aavikko-oppaan, Nayirin, etsimään tytärtään.

Nouf löytyykin aavikolta - tosin kuolleena. Nayir ryhtyy selvittämään Noufin kuolemaa ja saa apua oikeuslääketieteen tutkijalta.

Tutkijan nimi on Katya Hijazi ja hän on nainen. Apua! Nayir ei ole pahemmin naisten kanssa ollut tekemisissä, koska hänellä ei ole sisaria, ei elossa olevaa äitiä eikä oikein muitakaan naissukulaisia puolisosta nyt puhumattakaan. Nayirille tuottaa kauhistusta pelkästään nähdä naisen naama. Onneksi sitä ei tapahdu usein, koska naiset käyttävät burkhaa julkisissa tiloissa ja miesten läsnäollessa.

He'd turned out to be such an ayatollah. He hadn't been able to speak to her without blushing, he wouldn't meet her eye, and he fainted when he saw Nouf's body, as if he'd been exposed to the face of the devil himself.

Kaikki varmasti tietävät, kuinka ankarat ovat naisten vaatesäännöt (muista säännöistä nyt puhumattakaan) Saudi-Arabiassa. Se (ja toki muitakin kulttuurisia piirteitä) näkyy luonnollisesti tässä kirjassakin ja erityisen mielenkiintoisen asiasta tekee se, että näitä sääntöjä tarkastellaan myös miesten näkökulmasta. Mitään syväluotaavia analyysejä ei ole luvassa, mutta Ferraris tuo erityisesti Nayirin ajatukset liki; hämmennyksen liittyen naisiin, jotka ovat hänelle suunnilleen yhtä suuri mysteeri kuin avaruuden alienit.

Minua miellytti myös Ferrarin tyyli kirjoittaa; hän ei saarnaa eikä alleviivaa naisten kehnoa asemaa. Naisten hankaluudet muun muassa liikkumisen suhteen ja työelämässä tulevat ilmi luontevana osana kirjaa; ovathan ne osa ympäröivää kulttuuria. Koin erittäin kiehtovana ja kiinnostavana lukea kirjaa, jossa saa niksauttaa aivonsa tavallaan ihan eri asentoon - sopeutumaan ja ymmärtämään hyvin toisenlaista kulttuuria.

Sivuhuomautus: ymmärtää ja hyväksyä ovat kaksi eri asiaa. Toisaalta minun tehtäväni ei ole toimia tuomarina, joten jätän naisten aseman puimisen toisille. Kirjan lukemisen lomassa tongin netistä tietoa liittyen Saudi-Arabiaan; katselin kuvia Jeddahista, luin Wikipedian artikkeleita, googletin noin yleisesti. Löysin mielenkiintoisen blogin, Jeddah Daily Photo. Suosittelen kurkkaamaan!

Näin jälkeenpäin tarkasteltuna kirjan juoni on melko yksinkertainen, suorastaan perinteinen. Jos kirjasta riisuisi kulttuuriset piirteet ja jännitteet, juonta voisi pitää melko latteana jopa. Mutta minusta tämä kirja onkin mainio esimerkki siitä, että näennäisesti simppelikin juoni voi toimia, jos kirja muuten on rikas ja tuhti.

Jos on kovasti jännityksen ja tiukan äksönin perään, ei tämä kirja välttämättä ole nappivalinta. Kirja ei näet ole kovin jännittävä eikä tempoltaan mitenkään huippunopea. Yhtä kaikki kirjaa tuli silti ahmittua, koska se oli kauttaaltaan mielenkiintoinen. Tylsää ei tullut kertaakaan ja hirnahtelin joissakin kohdin kenties tahattomalle tilannekomiikalle.

Minuun tämä kirja tosiaan kolahti niinkin lujaa, että ihme jos ei tullut kuhmua. Onneksi lisää on luvassa. The Night of the Mi'raj on nimittäin kirjasarjan aloitus. Toinen osa on nimeltään City of Veils, joka minulla odottelee jo hyllyssä. Kolmas kirja on Kindom of Strangers ja se minun pitää vielä metsästää. Olen ihan koukussa!


"I always believe in treating guests as if they were kings," Eric said, his nut-brown voice deepened by the food. "It's one of the things I love about this country."

 ~~~

Tätä kirjaa ei ilmeisesti ole suomennettu. Harmi, minusta tämä on helmi! Osallistun tällä kirjalla Marikan Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.