Luurangot haluavat ulos kaapista

Kansi: Graig Fordham

Jane Fallon: Skeletons
Penguin 2014
S. 438

Luin vaihteeksi chick lit -kirjan. Genre ei ole minulle sitä ominta, mutta pieninä annoksina se menee ja tuo mukavaa vaihtelua lukemistooni.

Etten nyt aivan hurjaksi olisi heittäytynyt, valitsin minulle ennestään tutun kirjailijan, Jane Fallonin, romaanin.

Olen aiemmin lukenut kaksi kirjaa Fallonilta, The Ugly Sister ja Getting Rid of Matthew. The ugly Sister ei pahemmin säväyttänyt kliseisine asetelmineen, vaikka kyllähän sen lukaisi melko helpostikin. Getting Rid of Matthew herätteli sen sijaan kaikenlaisia tuntemuksia aina inhosta huvittumiseen.

Entäs tämä Skeletons sitten? Noh, se on nopea- ja helppolukuinen, eikä siinä ole yhtään listaa - huh! En pääsääntöisesti ole listojen ystävä, vaikka poikkeuksia toki on. Olisin lukenut Sophie Kinsellan The Undomestic Goddess'n Fallonin sijasta, ellei se (Kinsellan kirja) olisi alkanut listalla. Säikähdin ja vaihdoin oitis kirjaa (aion kyllä lukea tuon Kinsellankin jossain vaiheessa; kenties jopa melko pian).

Takaisin luurankoihin, jotka jo kolistelevat kilpaa kaapissa.

Jen on nelikymppinen vaimo, ja kahden juuri täysi-ikäistyneen tyttösen äiti. Elämä on periaatteessa ihan mallilaan. Mitä nyt suhde mieheen, Jasoniin, on vähän väljähtänyt ja sydäntä raapaisee, kun tytöt ovat lähteneet kotoa. On vaikea totutella elämään kaksin aviomiehen kanssa.

Kun Jen sitten sattumalta saa selville erään kauhistuttavan Jasonin sukuun liittyvän salaisuuden, menee hänen elämänsä aivan raiteiltaan. Salaisuuksien täytyisi pysyä salaisuuksina, mutta miten elää niiden kanssa? Siinäpä pulmaa kerrakseen, kun luurangot eivät halua pysyä kiltisti kaapeissaan.

Juuri kun pääsin sanomasta, etten pahemmin listoista innostu, niin teenpä nyt itse sellaisen.

Kirjan miinukset:

- Ensimmäinen klisee löytyy jo sivulta kaksi:

"In actuality, Jen was far more attractive than she gave herself credit for. Not to mention smart, funny, loyal." (kehut jatkuvat - en jaksa niitä tähän kirjoittaa)

- Olen havaitsevinani jälleen kerran asetelman varakkaat ovat pinnallisia, vähemmän varakkaat syvällisiä (sama asetelmaa esiintyy Ugly Sisterissä).

- Ennalta-arvattavuus; arvasin tuon järisyttävän salaisuuden jo melkein ennen kuin aloin lukea kirjaa (vaikkei sitä tosiaankaan takakannessa kerrottu).

- Kirjan loppuun on myös varattu varsinainen kliseiden klisee.

Kirjan plussat:

+ Viihdyttävä ja koukuttava.
+ Hyvin kirjoitettu, mukana hauskaa sanailua ja tilannekomiikkaa.


Mainittakoon vielä erikseen, että ihmissuhteet tässä kirjassa ovat sellaista draamailua, että ihan hengästytti. En voi muuta kuin todeta, että onneksi ei omassa elämässä. En nimittäin millään jaksaisi moista sekoilua, kyräilyä ja... hmm, pinnallisuutta. Mieluummin olen vaikka yksin.

Plussaa muuten vielä siitä, että tämä kirja ei pyöri kokonaan miesten ympärillä ja siinä, miten saada mies satimeen jne. Jos nyt ajattelen vaikkapa joskus sata vuotta sitten lukemaani Bridget Jonesin päiväkirjaa (se eka osa), niin tämä kyllä päihittää sen minun asteikollani mennen tullen.

Bridget-kirjasta muistan lähinnä vaatteiden ostelun alakerran Marks & Spenceriltä, suklaan ja viinin mussuttamisen ja miesitkut. Kakkososa jäi minulta taannoin kesken ja kolmatta en koskaan edes harkinnut - enkä harkitse - lukevani.

Että kyllä tämä Jane Fallon on enemmän minun juttu. Tykkään myös, kun liikutaan tutuilla paikoilla eli Lontoossa. Marinastani huolimatta tämä kirja kannatti lukea eikä tullut mieleenikään jättää sitä kesken. Ajoittaisesta ennalta-arvattavuudestaan huolimatta kirja on viihdyttävä ja kyllä siihen mahtuu muutama ei-ennalta-arvattava yllärikin. Niin että aion jatkossakin lukea Fallonia.

~~~

Fallonin kirjoja ei käsittääkseni ole suomennettu, mutta kirjaa saa varmasti enkuksi suomalaisista nettikirjakaupoista, rohkenen väittää. Jos pidät chick litistä, luulen että Fallon voisi olla mukava ja kiinnostava tuttavuus.