Kovaa (kaikin puolin) menoa avaruudessa

Kansi: Antti Vanhatalo

Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus
Kuoriaiskirjat 2013
S. 145
Arvostelukappale

Masentaako, onko nauru hukassa? Kaipaatko pakoa elämästäsi, kenties koko planeetalta? Jos vastasit kyllä edes toiseen kysymykseen, lue Salorannan Diplomaattinen selkkaus.

Saloranta kuljettaa sinut kirjaimellisesti toiselle planeetalle, itse asiassa parillekin. Zargyn Tronnik on soturi sotaisalta Gremadon-planeetalta. Hän saa itselleen ei-luonteenomaisen määräyksen lähteä neuvottelemaan liittoutumisesta X'yrin imperiumia vastaan rauhanomaiselle Dronillan siirtokuntaplaneetalle.

"Se teitin puhemies vai mikä lie pehtoori olikaan teki aika harvinaisen selväksi, että te meinaatte vaan odotella perse pystyssä että x'yriläsiset tulee työntämään nyrkkinsä suoraan reikään. Ja sitten korkeintaan inisette, että laittaisivat edes rasvaa."

Ennen varsinaisia neuvotteluja Zargyn ehtii hengailla Dronillassa ja tutustua sen elämänmenoon ja tapoihin. Suurin osa kirjasta käsitteleekin tätä vaihetta: viinaa kiskotaan kaksin käsin ja muistikin lähtee muutaman kerran. Seksuaalisuuden suhteen ei olla niin tarkkoja, anything goes, voisi sanoa.

Onneksi näitä (seksi)kohtauksia ei kuvattu lukijalle yksityiskohtaisesti. Ei sillä, että olisin seksikammoinen, mutta tässä kohden on pakko sanoa, että en välttämättä halua tietää. Täytän nuo aukot mieluusti omalla mielikuvituksellani ja se toimii. Kirja on sen verran absurdi (mutta hei, kyseessähän on ns. avaruusooppera/seikkailu!), etten voinut muuta kuin nauraa.

Herkullisinta kirjassa ovat dialogit, etenkin kun Zargyn avaa suunsa: hän ei turhia hienostele saati muokkaa sanomaansa, vaan päästää asiansa ulos sellaisena kuin se on, omalla tyylillään töksäyttäen.

Luin monet puheenvuorot kaksikin kertaa, koska halusin käydä "kohtaukset" läpi uudelleen, nähdä ne kuin elokuvassa. Jostain syystä tämä kirja näyttäytyikin minulle eräänlaisena b-luokan avaruusparodiaelokuvana.

Diplomaattinen selkkaus lienee ensimmäinen avaruuteen sijoittuva romaani, jonka olen lukenut. Voi olla, että minulta meni jotain ohi, mutta jos menikin, ei se lukukokemusta haitannut. Eli ihan ilman aiempaa kokemusta kyseisen genren (mihinkäs lokeroon tämä nyt sitten pitäisi sijoittaa, avaruusseikkailu?) kirjoista, voin vakuuttaa, että hyvin tajuaa ummikkokin. Jos nuttura kiristää kovin, ei tätä tosin kannata lukea.

Kirjassa olevista jälkisanoista käy ilmi, että jatkoa on luvassa. Sitä ei tosin vielä tiedä, kuinka paljon, mutta ainakin yhden pokkarin verran. Kuoriaiskirjojen sivulta voi jopa lukea seuraavan Zargon-pläjäyksen (Vihreän kuun kuningatar) ensimmäisen luvun. Sitä jään siis odottamaan!

Diplomaattisesta selkkauksesta ovat kirjoittaneet myös Aamunkajo, Kirjavinkit ja Morre.