Sivut

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Aberystwyth, Wales

Reissu jatkuu vihdoin. Ihan hävettää, miten hitaalla tempolla saan pukattua näitä retkiä ulos, mutta mikäs tässä - valmiissa maailmassa. Road trip tehtiin siis toukokuussa, joten kuvat on otettu silloin.

Merthyr Tydfilistä on siis siirrytty Aberystwythiin, edelleen ollaan Walesissa. Aberystwyth on söpö  pikku rannikkokaupunki.



Ilman draamaa ei täältäkään selvitty: minulta nimittäin hajosi piilari silmään ja sen pois tonkiminen oli melko työläs operaatio. Toisen puolikkaan sain itse ulos, toisen joutui mies kaivamaan.

Miehelle kokemus taisi olla kamalampi, koska hän ei ole tottunut silmämunia sorkkimaan. Hankalaksi homman teki se, etten saanut kunnolla pidettyä silmää auki, koska palaset hankasivat sarveiskalvoa.

Mutta juu, lopulta päästiin matkaan. Lenkki suunniteltiin tuttuun tapaan osittain aiemmin mainitsemani kirjan avulla, osittain soveltaen. Reitit kannattaa suunnittella etukäteen, koska ns. jokamiehenoikeudet ovat täällä hieman erilaiset kuin Suomessa.

Kato vuori, sinne pitää mennä!


Ja niin mentiin. Ihan kävellen kiivettiin, vaikka olisi sinne päässyt tuollaisella köysiratasjunallakin. Vaan mitäpä sellaisia käyttämään, kun on jalatkin.

Kierrettiin melko antelias lenkki, aina kuvan vasemmassa yläreunassa näkyvälle muistomerkille "sisämaan" kautta.


Vuoritiellä hengailua.


Sukellus sisälle metsään. Kuvassa näkyvät valkoiset kukkaset tuoksuivat joltain marinoidun lihan sekoitukselta. En kauheasti innostunut kyseisestä aromista.


Metsästä ulos suoraan lammasaitaukseen.


Ja vihdoin kaupungin toisella puolella kukkulalla.


Siinäpä se komea muistomerkki. Pelkkä kivitorni kukkulalla. Vaan tulipahan nähtyä sekin.


Sitten ei muuta kuin vyöryminen takaisin alas.


Seuraavana aamuna heitettiin aamulenkki Devil's Bridgessä. Siitä enempi seuraavassa retkipostauksessa.

16 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Tuo metsäpolku, voi että, se houkuttelee minua... Haluaisin aina mennä tutkimaan kaikki mahdolliset polut ja kulkureitit. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama eli jokainen polku ja kolo pitäisi päästä tutkimaan :D Tuota kuvan metsäreittiä kuljimme, se on luonnonsuojelualuetta ja olikin tunne kuin olisi keijumetsässä jaloitellut ;)

      Poista
  2. Ihanan vehreää;se korostuu etenkin kun täällä vielä on niin kuivaa...Hui,kuulostipa tuo silmään hajonnut linssi kurjalta,toivottavasti silmä voi nyt hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on melko vihreää kesät ja talvet, kiitos ikivihreiden kasvien. :)

      Olikin muuten ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen!) kerta, kun piilari hajosi silmään. Onneksi hajosi heti laittamisen yhteydessä eikä esim. posahtanut kesken vuorilla samoilun. Silmä ei siitä vaurioutunut, punoitti vain yhden päivän ja pari verisuonta katkesi. Mutta ei mitään vakavaa, tosin en ihan heti tuntenut kiinnostusta käyttää piilareita, mutta olen jo päässyt "traumasta" yli ;)

      Poista
  3. Auts, sirpaleita silmässä, ei kiva.

    Ihan hyvä, että näitä kuvia tulee nyt, kun syksy punkee urakalla päälle, pääsee hetkeksi muihin maisemiin, esimerkiksi Walesiin, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että minullakin on nyt ihan eri intoa käydä näitä kuvia läpi. Voi samalla muistella kivaa reissua ja päästä vaellukselle edes mielikuvissaan, kun noin muuten ei pääse kuin vähän vammaisesti köpöttelemään lähimaastoon.

      Poista
  4. Voi miten upeita kuvia ja ihania maisemia! Iskee kauhea kaipuu päästä joskus itse tuollaisiin maisemiin käymään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin iski kaipuu noita kuvia tänne laitellessani. Rakastan vaeltelua ja täällä siihen on kyllä hienot mahdollisuudet. :)

      Poista
  5. Ihanan näköistä, voi tuonne kun pääsisi käyskentelemään...! Minua jäi kiinnostamaan, että miten ne jokamiehenoikeudet eroaa suomalaisista vastaavista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sivunnut aiemmissa postauksissa hieman jokamiehenoikeuksia täällä. Yksityismaillehan ei saisi mennä samaan tapaan kuin esim. Suomessa. Joskus (usein) merkityt lenkit vievät yksityismaiden läpi ja silloin ei periaatteessa saisi merkityiltä teiltä poiketa.

      Poista
  6. Siällä näyttää erilaiselta :)

    VastaaPoista
  7. Voi vitsi miten upeita maisemia. Tuollahan patikoisi vaikka joka päivä. Ja kyllä ihan ehdottomasti pitää mennä omin jaloin, eikä millään köysirattailla. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olisi sinne jäänyt muutamat tutkimattomat tiet vielä ;) Ja omin jaloin niin kauan kuin kantavat, ehdottomasti!

      Poista
  8. Voi mitä kuvia! <3 Minun piti kesäkuussa tehdä ystäväni kanssa parin viikon matka Skotlantiin ja sieltä etelään Walesiin, mutta tuli niin paljon mutkia matkaan että reissu jäi odottamaan parempia aikoja. Kuviasi katsellessa tulee sen päiväinen Britannian-matkakuume että oksat pois. Onneksi pääsen Lontooseen ensi viikolla, helpottaa vähän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi niiden mutkien kanssa, olisi varmasti ollut upea reissu! Mutta ehkä joku toinen kerta ja ihanaa, että pääset sitten ensi viikolla kuitenkin reissuun. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.