Kohubloggaajat

Kuva täältä.

Kappas, olen tietämättäni noudattanut näitä ohjeistuksia koko blogihistoriani ajan. Miten sellainen voi olla mahdollista tällaiselle tavisbloggaajalampaalle? Taidankin olla erityisen nerokas, suorastaan salaa viisas. Tai sitten vain ihan normaalijärjellä varustettu ihminen.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että näiden ohjeiden omaksuminen ei riitä. Ei, vaikka ohjeissa on ihan kädestä pitäen kerrottu, miten pitää asiat esittää, miten ei. Hieman tyhmempikin tusinakirjoja lukeva ja niistä kirjoittava osaa ehkä ottaa mallia.

Suomi on sääntöjen ja ohjeiden (ja kieltolakien, ooops) luvattu maa. Jos on ongelma - joko oletettu tai kuviteltu - ensimmäinen asia ei ole, ylläri pylläri, tutkia ongelmaa, vaan keksiä miten kyseisen epäkohdan voisi kitkeä pois säännöillä tai peräti lailla.

Kaikkien mieluisinta olisi kieltää se (ongelma) kokonaan, mutta (onneksi) sellainen on toistaiseksi mahdotonta (kohta varmaan keksitään uusi lisä perustuslakiin, joka helpottaa kieltämistä ja sensuurin asettamista).

Ei, minä en suinkaan vastusta asioista keskustelemista, mahdollisten uhkien ja ongelmien pöydälle nostamista jne. Jopa kannatan sellaista. Sen sijaan yksisilmäinen, vuodesta toiseen samat itkuvirret ja uhkakuvat sisällään pitävä "keskustelu" alkaa rasittaa.

Eikö jossain vaiheessa olisi ongelmissa rypemisen sijasta aika ehdottaa jotain konkreettista? Sellaista en ole vielä löytänyt näistä kirjablogeja käsittelevistä jutuista. Paitsi ehkä nuo säännöt, mutta eiväthän ne riitä!

Jotain vielä halutaan, mutta minulle on epäselvää mitä. Olen tiedostanut ja tiedostan edelleen, että joku lukee blogiani. En kirjoita vain itselleni kaapissa salaa, niin kuin en yleensä höpöttele vain itsekseni  norsunluutornissani.

Rivien välistä (ehkä jopa suoraankin ilmaistuna) on syntynyt kuva, että pitäisi lukea jotenkin toisin. Olla esimerkkinä. Kenelle? Levittää kirjallisuuden ilosanomaa monipuolisesti lukemalla tietynlaista kirjallisuutta. Olla koko kansaa valaiseva kynttilä.

No sori, luen sitä mikä minua kiinnostaa. Minua kiinnostavat dekkarit, eri maiden kulttuurit (erityisesti Afrikka), misery lit -kirjat (aargh, kuinka vihaan tuota termiä!), uutuudet (jos aihe kiinnostaa, ei muuten: minulle kirjan ikä ei ole merkittävä tekijä), vanhuudet (jos aihe kiinnosta, ei muuten), mielenterveyttä käsittelevä kirjallisuus, ajan ilmiöistä kertova kirjallisuus, kauhu jne.

Kirjamaku ei ole mikään muuttumaton "tila". Mieltymykset vaihtelevat kausittain ja uusiakin voi syntyä. Itse esimerkiksi olen levittämässä lonkeroitani pelkäämäni dystopian puolelle. Samoin aion perehtyä enemmän novelleihin ja ihan uusimpana sarjakuviin.

Ostan suurimman osan kirjoista, osan lainaan kirjastosta ja kirjavaihtoa tapahtuu myös kavereiden ja kirjabloggaajien kesken. Arvostelukappaleita olen pyytänyt (ja saanut) neljä koko blogihistoriani aikana (ne on selkeästi merkitty kys. postauksiin).

Yhdeltä kirjailijalta olen itse pyytänyt a-kappaletta ja sainkin sen sähköisenä. En ole kirjaa vielä lukenut (luen kyllä), koska on ongelmia Kindlen kanssa (ja seli seli). Kylläpä muuten hävettää, ei hävettäisi ellen olisi kirjaa nimenomaan itse pyytänyt!

Minua ei ole kutsuttu kertaakaan noille pahamaineisille skumppaillallisille saamaan ilmaista viinaa ja tietty kirjoja! Siis niihin samoihin, jonne toimittajat ja kriitikotkin kutsutaan! Toisaalta välimatka hieman estää osallistumista, vaikka kutsu tulisikin. Voisin kyllä mennä, jos sattuisi olemaan sosiaalinen adhd-kausi päällä. Yleensä ei tosin satu.

Mikä (tämän) blogini perimmäinen idea sitten on?

No tietenkin rakkaus kirjoihin ja lukemiseen - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Pidin lukupäiväkirjaa omin pikku kätösin aikana ennen netti. Blogien rantautuessa Suomeen aloitin sitten oman blogin (tai tarkemmin sanottuna blogeja, monta monta blogia!) ja sillä tiellä olen edelleen.

Löydän blogeista kirjavinkkejä ja blogit tarjoavat myös upean kanavan keskustella eri aiheista - myös kirjoista ja kirjallisuudesta. Seuraan todella monia kirjablogeja ja olen oppinut tuntemaan monen bloggaajan mieltymykset. Uskokaa tai älkää, niitä (mieltymyksiä ja blogeja) on erilaisia!

Haluaisin tähän lopuksi kysyä, että kun säännöt ja ohjeet on luettu ja sisäistetty sekä ymmärretty, että blogia voi lukea kuka tahansa ja kirjoituksilla voi olla jotain merkitystä laajemassa mittakaavassa, niin mitä vielä halutaan?

Miten kirjablogeja (ja bloggaajia) pitäisi vielä ohjeistaa, säännöstää, opettaa, muuttaa, rankaista (hoho) jne.

Olen avoin ehdotuksille, mutten lupaa muuttaa mitään omassa blogissani. Haluan säilyttää itsenäisyyteni ja päätösvallan omissa käsissäni - hyvää makua (ja niitä sääntöjä!) toki noudattaen.

~~~

Minun ei alun perin ollut tarkoitus tunkea lapiotani tähän kasaan, mutta niin se vain mieli muuttui. Tulipahan tässä samalla ajateltua perusteellisemmin blogin pitämisen tarkoitusta. Eli sinänsä ihan hyvä juttu.

Jos tämä kohu(kirja)bloggaaminen on jollekin jostain syystä jäänyt vielä epäselväksi, niin Morren blogista löytyy juttua aiheeseen liittyen plus lukuisasti linkkejä.

Valitsin Morren linkitysuhrikseni nimenomaan hänen linkkilistansa takia (kirjoitus on toki myös hyvä, sille nyökyttelen ja hymistelen!). Olen näet sen verran laiska, etten jaksa rakentaa pyörää uudelleen. Nettikin pätkii taas.