Kadonnutta veljeä etsimässä

Deon Meyer: Blood Safari
Hodder & Stoughton 2009
(Alkuper. Onsigbaar 2007)
Afrikaansista kääntänyt K. L. Seegers
S. 372

Lemmer on Body Armorin palkkalistoilla oleva freelance-henkivartija, joka heittää keikkaa pyydettäessä.

Kun Body Armor palkkaa hänet varakkaan, kauniin naisen henkivartijaksi, hän ajattelee aluksi pääsevänsä helpolla ja tienaavansa helppoa rahaa. Väärin.

Emma le Roux haluaa selvittää kadonneen veljensä mysteerin: onko veli todella kuollut vai vielä elossa jossain? Tietyt vihjeet viittaavat siihen, että veli on kuin onkin elossa.

Hämäräperäinen hyökkäys le Rouxin kotiin sysää naisen palkkaamaan henkivartijan suojakseen lähtiessään selvittämään asiaa.

Lemmer on omien ennakkoluulojensa ja teorioidensa pauloissa. Lemmeriltä löytyy teoria mm. pienistä naisista, jollainen Emma le Roux, hänen asiakkaansa, on. Meinasin vetää hernemaissipussin nenään noita teorioita lukiessani, mutta sitten muistin, että tämä on fiktiivinen romaani eikä mikään tietokirja ja hölläsin nutturaa. Jopa naurahdin.

Kirja on melkoinen soppa ekoterrorismia, ahneutta ja korruptiota näin muutamia teemoja mainitakseni. Siinä missä Kuolema Päivänkoitteessa olisi periaatteessa voinut tapahtua missä tahansa, Blood Safari nitoutuu ehdottomasti Etelä-Afrikkaan. Kirjassa ei liikuta vain Cape Townissa, vaan ympäri Etelä-Afrikkaa, ja poiketaanpa siinä parissa naapurivaltiossakin.

Deon Meyeriä tuntuu kiinnostavan traumatisoituneet miehet, jollainen Lemmerkin on. Juro Lemmer säästelee sanojaan jopa ärsyttävyyteen asti. Emma le Roux on helisemässä useita kertoja miehen jäyhyydelle.

Lemmerin jurottamiselle on syynsä ja ne löytyvät miehen lapsuudesta ja myöhemmin seuranneista tapahtumista. Emman vakava haavoittuminen on käännekohta: Lemmerin on pakko avata itseään, tarkastella toimiaan.

Kirjan nimen mukaisesti tämä lukusafari on melko verinen: ihmistä kaatuu kuin heinää eivätkä eläimetkään ole turvassa. Keneen voi lopulta luottaa, keneen ei? Itsekin aloin kirjaa lukiessani epäillä lähes kaikkia sen henkilöitä.

Kirja on ajoittain vauhdikasta äksöniä, jonka keskellä on suvantovaiheita, joissa lukija voi hengähtää. Kirjan lopussa Meyer käyttää samaa kaavaa kuin Kuolema päivänkoitteessa: rinnan kulkee kaksi melko jännittävää huipennusta. Minusta toisen huipennuksen olisi voinut siirtää hieman aiemmaksi, mausteeksi sinne suvantoon.

Blood Safari ei yllä samalle tasolle Kuolema päivänkoitteen kanssa. Syvällistä pohdintaa löytyy tästäkin kirjasta, mutta se hersyvä huumori ja hauskat dialogit puuttuvat lähes tyystin. Se tekee kirjasta melko synkän ja raskaan, jopa monotomisen.

Aion kuitenkin jatkaa Meyerin lukemista, sillä hyllyssäni odottelee vielä pari hänen kirjaansa (ihan omalla rahalla ostettuja niin kuin Blood Safarikin). Sitä paitsi en voi vastustaa Afrikan kutsua.

Osallistun Blood Safarilla Afrikan tähti -haasteeseen.

~~~

Törmäsin tämän kirjan kohdalla samaan puutteeseen kuin muutamien muidenkin englanniksi käännettyjen kirjojen kohdalla: alkuperäistä nimeä ei mainita missään. Lunttasinkin sen Goodreadista.