Avain 2013
S. 168
Kirja on pyytämäni arvostelukappale.
Varoitus: tämä arvio on erittäin subjektiivinen. Kirjoitan lähinnä mietteistä, joita tämä kirja minussa herätti (ja nähtävästi lähdin rönsyämään ihan holtittomasti).
Nostan esille sellaisia asioita, jotka minua erityisesti kiinnostavat ja ignoraan hävyttömästi vähemmän kiinnostavat. Kaiken kukkuraksi höpisen itsestäni enemmän kuin kirjasta.
Ote kirjan takakannesta:
Kirjablogit: lukupäiväkirjoja, kirjallisuuskritiikkiä vai kaikkea kehuvaa hymistelyä sosiaalisen median pyörteissä?
Kirjabloggaajat ovat monien rivien välissä. Kustannustoimittajat ja kirjabloggaajat Katja Jalkanen ja Hanna Pudas tarkastelevat kirjablogien sijoittumista kirjallisuuden kentälle suhteessa kustantamoihin, kirjastoihin, kirjallisuuskeskusteluun, kirjavinkkaukseen sekä sosiaaliseen mediaan.
Kirja onnistuukin tavoitteessaan hyvin. Jalkanen ja Pudas avaavat kirjablogien monet kasvot, tuovat esille blogien monimuotoisuuden. Vaikka kussakin kirjablogissa se punainen lanka on melko samanlainen (eli pääpaino kirjoissa), kaikista löytyy kyllä se persoonallinen ääni ja ote.
Tätä kirjaa lukiessa minut valtasi tuttuuden tunne. Tunnistan itseäni monissa kohdin, vaikka en osallistunutkaan kirjabloggaajille lähetettyyn kyselyyn. Tarkoitukseni kyllä oli, mutta norsunmuistini havahtui vasta deadlinen jälkeen.
Tämä kirja ei välttämättä tarjoa mitään kovin uutta kirjabloggaajille. Sen lukeminen oli silti tietyllä tavalla nostalgista. Kirjassa mainitaan monia kirjabloggaajien tekemiä tempauksia. Osassa olen ollut itsekin mukana, osassa en.
En esimerkiksi ole koskaan osallistunut Blogistanian Finland- tai muihinkaan äänestyksiin. Olen kyllä seurannut niitä sivusta, mutta en koe lukevani riittävästi suomalaista kirjallisuutta voidakseni osallistua äänestykseen.
Minulle kiinnostavinta tässä kirjassa olivat pohdiskelut kirjablogien merkityksestä sosiaalisessa mediassa (inhoan muuten tuota termiä, hyh). Samoin mielipiteet ja mietteet siitä, mitä kirjabloggaajat kirjoittavat: ovatko arviot kritiikkejä vai kirja-arvioita.
Monet kirjabloggaajat, minäkin, painottavat, etteivät ole kriitikkoja eivätkä kirjoita kritiikkejä. Tämä nähdään minusta usein ja ihan turhaan negatiivisena pesäeron tekemisenä. Itse arvostan kriitikon työtä ja ammattitaitoa. Minulla ei ole ammattitaitoa kirjoittaa kritiikkejä, joten en edes kuvittele sellaisia kirjoittavani.
Eräänä ongelmana nähdään kustantamojen ja kirjabloggaajien yhteistyö. Kirjablogikirjassa tuodaan esille se seikka, että kirjat ovat osa tiedottamista. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Itse olen opiskellut viestintää (markkinointi- ja kulttuurien välinen) ja tiedotusoppia.
Mainonta ja markkinointi on aina valvottua ja tavoitteellista. Tai sen pitäisi olla. Kustantamoilla ei ole harmainta aaivstustakaan siitä, miten kirjabloggaajat (tai kriitikotkaan) kirjan kokevat ja miten sitä käsittelevät. Jos kirja tulee pyytämättä, sitä ei edes välttämättä lueta.
On tietenkin hyvä pohtia, miten kirjablogit voivat nyt ja ehkä tulevaisuudessa vaikuttaa kirjallisuuskenttään, sillä kliseisesti sanottuna maailma muuttuu ja uusia trendejä ja ilmiöitä syntyy ja kuolee. Joskus ne voivat ravistella kovastikin markkinarakenteita. Mielikuvituksettomasti vertaan esimerkiksi cd-levyjen yleistymiseen, jolloin ns. tavalliset c-kasetit jäivät hiljalleen historiaan.
En nyt kuitenkaan näkisi, että kirjabloggaajat ovat syrjäyttämässä kriitikoita. Kirjablogit ovat yksi lisä alati laajenevassa kentässä. Ei myöskään voi pitää kirjabloggaajien syynä sitä, että media itse supistaa kirjakritiikkejään lehdissään.
Aloitin kirjabloggaamisen vuonna 2006. Sitä ennen minulla oli jo blogi, joka oli lähinnä päiväkirjamainen avautumisblogi. Blogistania on siis minulle melko tuttua maaperää noin muutenkin kuin kirjablogien kautta.
On ihan selvää, että blogistanian sisällä syntyy ns. sisäpiirejä. Kirjablogit eivät ole mikään poikkeus siitä. Ihmiset luonnollisesti lukevat (ja kommentoivat) sellaisia blogeja, joissa on itselle kiinnostavia aiheita.
Sama juttu kirjojen suhteen: minä pyrin lukemaan kirjoja, joista kuvittelen, että voisin pitää. Tuntuisi jotenkin hassulta alkaa lukea kirjaa, joka ei kiinnosta pätkääkään etenkin kun maailmassa on niin paljon kirjoja, ettei kaikkia kuitenkaan ehdi lukemaan. Ihana valinnanvapaus!
Suosittelen Rivien välissä kirjaa kaikille, joiden mielestä kirjablogit ovat sitä ja tätä ja kaikki samanlaisia. Lisäksi jos kirjan takakannessa esitellyt aiheet kiinnostavat, kannattaa kirja lukea. Ei ole merkitystä onko lukijalla kirjablogia tai lainkaan blogia. Kirja kertoo mielenkiintoisesta aikamme ilmiöstä, joka varmasti paisuu ja muuttuu vielä paljon.
Kirja toimii myös hyvänä kurkkauksena blogimaailmaan yleisesti, sillä etenkin yhteisöllisyys koskettaa muitakin kuin kirjabloggaajia. Ennen kirjablogiani (ja sen jälkeenkin) koin kuuluvani epämääräiseen bloggaajaryhmään mm. seuraamieni blogien tiimoilta. Sain kommentteja ja itse kommentoin useita blogeja ja näiden myötä syntyi oma "sisäpiiri". Toisten blogien kautta tutustui jälleen uusiin blogeihin ja piiri kasvoi.
Osan näistä bloggaajista olen tavannut ja suuren osan kanssa ystävystynyt. On siis syntynyt ihan tosiystävyyksiä, jotka ovat olemassa edelleen. Olen jopa matkustanut Las Vegasiin tapaamaan erästä bloggaajaa ja jumituin hänen luokseen kuukaudeksi.
Matkustaessani Tel Aviviin minulla oli maailman paras paikallinen opas, jonka tunsin tuolloin vain hänen bloginsa kautta.
Joskus vuosia sitten tullessani kesällä Suomeen, minut haki kentältä kaksi blogituttua, joita en ollut aiemmin tavannut muuta kuin blogeissa. Toinen jopa majoitti minut kotiinsa.
En linkitä enkä mainitse nimiä, koska en tiedä onko se sopivaa (enkä jaksa nyt kysyä). Sitä paitsi otannastani puuttuu muutamia ihania blogiystäviä, joita en enää ajattele blogiystävinä, vaan ihan live-ystävinä. Jos tätä luette, tunnistanette varmasti itsenne.
~~~
Tällä kertaa saatte tyytyvä pelkkään kansikuvaan, koska oma kappaleeni on pdf eli en voi kantta kuvata.
Rivien välissä kirjablogikirjan on lukenut lisäkseni ainakin Maria, Laura, Salla, Tarukirja ja Kirsin kirjanurkka.
Kuulun tuohon samaan sakkiin, että aina pitää osallistua, mutta deadlinet jotenkin vain pääsevät unohtumaan ja menemään ohi.
VastaaPoistaKiinnostavaa lukea ajatuksiasi markkinoinnin osalta sitä opiskelleen suusta (tai näppiksestä).
Itse luen välillä myös kirjoja, joista en pidä. En kyllä tiedä miksi, mutta en taida osata lopettamisen taitoa vieläkään.
Juu, jotenkin se aika aina hurahtaa ohi :D
PoistaTotta kai tulee virhearviointeja eli en minäkään kaikista lukemistani kirjoista pidä. Mutta valitsen luettavat kirjat sen perusteella, että olen niistä kiinnostunut. :)
Minä en jätä kirjaa helposti kesken, joten "murska-arvioita" löytyy tästäkin blogista. Listaan myös toisinaan niitä keskenjääneitä, mutta niitä ei ole paljon, koska luen kirjat yleensä vaikka itku silmässä loppuun ;)
Minusta on tullut sen verran laiska lukija, että jos kirja ei alkumetreillä iske, jätän armotta kesken. Näinpä blogistani puuttuvat miltei kokonaan ne murska-arviot :/ Toisaalta, bloggaus ei saa liikaa velvoittaa, kyseessä kun on puhtaasti harrastus.
VastaaPoistaIhan totta, jokaisessa "ryhmittymässä" on omat sisäpiirinsä. Mietin Blogikirjan lopun linkki listaa, milläköhän perusteella bloginsa on sinne saanut? Ainakaan kaikkia kyselyyn vastanneita ei linkitetty - tiedän omasta kokemuksesta. Mie taidan roikkua jossain sisäpiirin uloimmassa ringissä ;)
Minunkin pitäisi oppia jättämään kirja herkemmin kesken. Mietin että ehkä uskaltaisin lukea monipuolisemmin, jos antaisin itselleni luvan jättää kirjoja ihan surutta kesken. Hmm, täytyy ehkä alkaa aivopestä itseä tähän :D
PoistaJuu, linkkilistasta puuttui tosiaan aimo annos blogeja. Oman blogini poissaoloa en ihmettele, koska en vastannut kyselyyn (toisaalta blogini mainittiin kyllä kirjassa, joten periaatteessa olisin kyllä sen linkkilistaankin lisännyt). Luulin siis, että siihen on linkattu kaikki kyselyyn osallistuneet, mutta ilmeisesti ei.
Muisti teki tepposet myös minulle! Odotan malttamattomana saavani kirjan omiin kätösiin, pääsee varmaan melko ahkerasti nyökyttelemään esitetyille asioille :D
VastaaPoistaKirjablogien kirjo on viihdyttävän monipuolinen, vaikkei sitä aina "ulkopuoliset" näytä huomaavan. Mutta pääasia että itse tiedetään, ja tuo punainen lanka onkin voimakkaasti yhdistävä tekijä ;)
Kyllä, kirjablogia pitävälle kirja ei tosiaan välttämättä paljon uutta tarjoile. Riippuu tietenkin siitäkin, kuinka kauan on blogia pitänyt. Minusta kyllä ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikka suurin osa olikin tuttua ennestään.
PoistaTietyt tilastot (mm. koulutus- ja ikä) olivat kyllä ihan uutta tietoa minullekin. :)
Toivottavasti minäkin saan tämän kätösiini pian. :)
VastaaPoistaMinun blogini on aika uusi, joten tämä kaikki blogimaailmassa on vielä uutta ja ihmeellistä, esimerkiksi minäkään en ole vielä tähän mennessä ole ollut mukana missään äänestyksissä tai vastaavissa. Mutta tulen kyllä olemaan jatkossa.
P.S. Meinasin melkein ottaa saman taustan kuin sinulla on blogissasi, mutta sitten en kopioinutkaan vaan löysin toisen ihanan sivuiltasi. :)
Sittenhän kirja varmasti tarjoaa sinulle enemmän uusia näkökulmia ja tietoutta. Toivottavasti saat kirjan pian kätösiisi :)
PoistaIhana kuulla, että tykkäät pohjistani. <3 Olen tosi laiska niitä enää tekemään (oikeastaan suurin "ongelma" on lisätä ne sivulle, koska se rutiini on tylsää: tekeminen sen sijaan on hauskaa). :)
Tykkään suuresti. Onneksi tuota sivusiesi historiasta löytyy useita ihania pohjia, joita voi vaihdella. Nyt löysin todella ihanan ja kauniin. <3
PoistaKiitokset Krista <3
PoistaKirjablogeja on kiva lukea, niistä löytyy suosikit helposti sellaisten joukosta, jotka tykkäävät vähän samanlaisita kirjoista.
VastaaPoistaSe on ihan totta. On luonnollista, että ihminen hakeutuu sellaisiin blogeihin, joissa bloggaajan kirjamaku suunnilleen ainakin joskus kohtaa. :)
PoistaEn ole lukenut Kirjablogikirjaa, mutta olen lukenut siitä useita arvioita viime päivinä. Kirjablogini on kohtsilleen viisivuotias, ja sitä ennen minulla oli parikin kirjallisuuteen keskittyvää kotisivua, mutta en koe olevani ns. sisäpiirissä lainkaan. En edes tiennyt, että kirjabloggaajille oli lähetetty jokin kysely (lohdutukseksi niille, jotka unohtivat vastata ja kentien missasivat tilaisuuden päästä linkkilistalle ;)). Genreblogini on marginaaliryhmää, ja sellaisena se pysyykin luonteensa vuoksi, enkä muuta kaipaakaan. Ehkä blogini on peräti ihan omassa "sisäpiirissään", meitä kun ei ole kovin montaa (Suomessa). Todelliset arvot kirjablogeissa(kin) ovat sisäisiä, ei ulkoisia. Siksipä julkinen keskustelu kirjablogeista jättää minut ajoittain hieman kylmäksi.
VastaaPoistaVaikka en ole sf/f-fandomissakaan sisärenkaassa, olen kokenut sen olemassa olon tapahtumineen edellytykseksi/jatkeeksi kirja-arvioinneilleni. Ilman monivuotista fandom-osallistumista, en olisi aloittanut omaa blogiani. Siksipä minusta oli mukava lukea yhteyksistäsi "ulkomaailmaan". Sellaisista yhteyksistä, joihin ei liity kustantamoa välikätenä.
Ilahduin mari a:n kommentista, että hän lukee joskus kirjoja, joista ei pidä. Sekin on valinnan vapautta. Luen itsekin kirjoja, joista etukäteen tiedän, etten välttämättä pidä. Pääasiassa luen niitä ns. genresivistyksen vuoksi ja joskus on tärkeää haastaa itsensä myös mukavuusalueen ulkopuolelle.
On totta, että tällaisista kirjoista tulee helposti tietynlainen "sisäpiirin" fiilis. Keneltä on kysytty? Miten on valittu? Jne.
PoistaOlisikin mielenkiintoista lukea kirjasta arvio ihmiseltä, joka ei kuulu kirjablogiskeneen.
Raijalle Taikakirjaimiin:
PoistaTästä kirjasta on tosiaan kirjoitettu nyt paljon (kirja)blogeissa enkä ihmettele sitä: kertoohan kirjablogikirja juuri kirjabloggaajista. Monia (kirjabloggaajia) luonnollisesti kiinnostaa, mitä kirjaan on kirjoitettu.
Itse olen käyttänyt lainausmerkkejä puhuessani "sisäpiiristä", koska monesti se(kin) on subjektiivinen kokemus. Esimerkiksi aikana ennen kirjablogeja, koin "sisäpiiriläisyyttä" tiettyjen blogien ja bloggaajien kanssa. Ehkä parempi nimitys olisi läheisyys ja samastuminen.
Koska olen aloittanut bloggaamisen kirjoittamalla ihan muista asioista kuin kirjoista, leimaudun mielessäni edelleen enemmän noihin "muihin" blogeihin, vaikka koen kyllä yhteenkuuluvuuden tunnetta myös (tietämiini) kirjabloggaajiin: onhan meillä yhteiset intressit eli lukeminen.
Ja mitäpä sitä peittelemään, että joihinkin (kirja)bloggaajiinkin on syntynyt todella toverillinen suhde eli kyllä noiden näennäisesti samanlaisten blogien takana asuu ihan oikeita persoonia. :)
Kuten jo kirjoitin postauksessani kaikenlaista ryhmittymistä tapahtuu kaiken aikaa ja joka paikassa. Mielestäni se on melko luonnollista. Ennen kaikkea yhteenkuuluvuden tunne on kuitenkin mielestäni subjektiivinen kokemus. Jotkuthan eivät koskaan tunne olevansa osa ryhmää, vaikka siihen näennäisesti kuuluisivatkin.
En ole tavannut yhtäkään kirjabloggaajaa (haluaisin toki) enkä käynyt missään kustantajien järjestämissä "viinabiileissä" saamassa ilmaisia kirjoja. Mutta ei minua häiritse, että sellaisia on ja että niissä käydään (minusta on jopa kiinnostavaa lukea niistä). En edes tunne itseäni ulkopuoliseksi, mutta olenkin introvertti. En kaipaa suurta sosiaalista elämää - en edes jaksaisi sellaista. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että kirjabloggaajat ramppaisivat harva se päivä kustantamojen skumppaillallisilla: tuskin ramppaavat. Tai mistäs minä sen tiedän. :D
Valinnanvapautta on tosiaan päättää, mitä lukee - niin kauan kuin sen valinnan tekee itse. Olen itsekin lukenut kirjoja ihan vain "yleissivistyksen" tai muun vastaavan syyn takia, vaikkei kirja sinällään kiinnostaisi. Teen myös syrjähyppyjä sellaisiin genreihin, jotka noin yleisesti ottaen eivät kiinnosta minua. En siis ole jumiutunut yhteen genreen, vaan olen melko kulinaristinen kirjojen suhteen, vaikka minulla tietyt lempigenret onkin.
Mutta kuten tuossa aiemmin kommentissani totesin, minulla on "ongelmia" jättää kirja kesken ja se varmasti tietyssä mielessä hillitsee kokeilunhalua. Se on asia, jota ajattelin yrittää itsessäni aktiivisesti muuttaa. :)
Calendulalle:
PoistaAiheellisia kysymyksiä! Kirjoitin huonosti, koska en maininnut tätä puolta asiasta ollenkaan. Kirjablogikirjassa kuitenkin mainitaan, miten aineisto on koottu. Kirjan lopussa on myös kyselylomakkeet, jotka lähetettiin.
Ote kirjasta:
"Merkittävä osa kirjan tausta-aineistosta koostuu kyselyistä, jotka lähetettiin 97:lle kirjabloggaajalle sekä viidelletoista blogia pitävälle kirjailijalle. Kyselyyn osallistujat tavoitettiin Facebookin kautta. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 61 bloggaajaa ja 14 kirjailijaa."
Minuakin kiinnostaisi kovasti, mitä mieltä kirjasta ovat ne, joilla ei (kirja)blogia ole. Toivottavasti saadaan jatkossa sellaisiakin kuulla :)
Minäkin tungen tähän ketjuun, anteeksi.
PoistaKuten Elegia tuossa yllä lainaa kirjaa, kontaktit bloggaajiin otettiin Facebookin kautta. Kyselykirje tuli ainakin minulle antamaani sähköpostiosoitteeseen. Katja ja Hanna siis hyödynsivät omia kontaktejaan. Kirjeessä oli myös ainakin muistaakseni suositus/pyyntö lähettää sitä eteenpäin omille bloggaajatutuille. Ainakaan minulla ei enää ollut energiaa siihen, vaan oli tyytyväinen jaksettuani vastata melko pitkään kyselyyn määräajassa. Kirjan tekemisessä oli oma deadlinensa ja tekijät tekivät sen oman muun työnsä ohessa, joten kovin laajaa kirjablogikartoitusta ja kontaktitietojen etsintää he tuskin ehtivät tehdä. Harmi, jos joku vastaushaluinen on jäänyt ulkopuolelle, mutta eiköhän näin käy usein. Kyse on myös kaupallisesta teoksesta, ei tieteellisestä tutkimuksesta, jossa selvitettäisiin "koko totuus" asiasta.
Ulkopuolisen silmin kirjan on lukenut ja perusteellisesti ruotinut sekä ansiokkaasti arvioinut ainakin Maaria Pääjärvi Luutii-blogissa.
Hyvä, että tunkeuduit, Kirsi! Valotat hyvin tuota aineiston kokoamispuolta. :)
PoistaTämä kirja on minulla varauksessa kirjastosta. Odotan mielenkiinnolla kirjan lukemista. Kiva varmasti bongata etenkin tuttujen kirjabloggaajien kommentteja. :)
VastaaPoistaMinä en suoranaisesti tunnistanut yksittäisten bloggaajien kommentteja, ellei niitä ollut yksilöity. Sen sijaan monet ajatukset olivat tuttuja :)
PoistaOlen varannut kirjan kirjastosta. Mielenkiinnolla odottelen sitä.
VastaaPoistaTunnen itseni sekundabloggaajaksi, koska en ole saanut mitään kysylyä. Toisaalta olen määritellyt blogini kulttuuriblogiksi enkä kirjablogiksi.
Vastakkain asettelujen (kirjoitetaanko se yhteen vain erikseen?) aika ei näköjään ole ohi. On sisäpiiri ja ulkopiiri, sekundaa ja priimaa, oikeat ja väärät blogit, amatöörit ja ammattilaiset, kirjabloggaajat ja kirjablogikriitikot... Alkaa väsyttää tällainen. Miksei voisi olla vähän ihmisryhmä, joka on kiinnostunut kirjoista?
Juu, minuakin on alkanut tympäistä tämä koko kirjablogikeskustelu, koska siinä ei tapahdu mitään uutta. Se kiertää kehää pysähtyäen aina välillä tamppaamaan paikallaan ja sitten sama kehä jatkuu taas.
PoistaEnsin valitettiin, ettei ilmoiteta kirjojen taustoja ja kun niitä ilmoitellaan, ihmetellään miksi se pitää mainita ja taas mennään.
Moni bloggaaja on näiden "kohujen" myöstä kertonut omista käytännöistään ja syistä bloggaamiseen, mutta se ei olekaan sitä kaivattua avoimmuutta, vaan karvat pystyssä itkemistä ja puolustelua.
Sitten kun on ehkä tajuttu, että lukeminen on kivaa ja moni ihminen lukee mielellään kirjoja, joista kuvittelee pitävänsä, se onkin ihan kamalaa, koska pitäisi lukea "tärkeitä" kirjoja ja myös kirjoja, joista ei pidä, koska kansankynttilä ja lässyn lää.
Kukin saa määritellä tai olla määrittelemättä bloginsa, miten haluaa. Jos minulta kysyttäisiin, millainen blogisi on, vastaisin että kirjoitan sinne pääasiassa mietteitä lukemistani kirjoista. Se on siis kirjablogi.
Jos kirjoittaisin blogiini neulomistani villasukista ja muista neulomuksistani, blogiani voisi pitää neuleblogina. Sen sijaan, jos huristelen puikkojen lisäksi ompelukoneella, voisi blogini olla ompelublogi tai vaateblogi ja myös neuleblogi jne.
Jostain syystä monelle tuntuu olevan kauhistus, että blogeja voi ryhmitellä niiden sisällön ja teemojen mukaan. Sitten nämä sama kauhistelijat jumiutuvat ruotimaan näitä nimityksiä ikään kuin pelkästään kategoriointi kertoisi kaiken koko ryhmästä ts. ryhmää käsitellään kuin lammaslaumaa.
Maitohyllyssäkin on kaikenlaista maitoa, on eri merkkiä ja laatua, on isoa ja pientä, on iskukuumennettua ja pastöroitua. Moni normijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että niissä on eroja, vaikka ne ovatkin samassa hyllyssä.
Tulee mielikuva ihmisRYHMÄSTÄ, joka seisoo pällistelemässä maitohyllyä. Kappas, noin monta maitopurkkia, ooh. Ihan kamalaa.
Kirjablogit-sana (niin, se on sana, joka antaa viitteitä siitä, mistä blogissa on kyse) näyttää saaneet merkillisen arvolatauksen monien mielessä, vaikka kyseessähän on vain tiivistys siitä, mistä blogissa noin yleisesti ottaen on kyse.
Huh, tulihan pitkä lätinä, sorge. Oikeasti minun piti sanoa, että olen samaa mieltä kanssasi :D
Lopuun vielä tosi tyhmä vitsi.
- Onko sinulla blogi?
- On.
- Mitä sä sinne oikein laitat?
- Noh, lähinnä kirjoittelen mietteitäni lukemistani kirjoistani?
- Onko se siis kirjablogi?
- Ei, ei se ole kirjablogi. Mä vaan kirjoittelen sinne kirjoista, jotka olen lukenut.
- Selevä!
Hauskasti kirjoitit kirjablogikeskustelusta, nauratti! ;D
VastaaPoistaNäinhän se on, että teki miten tahansa, aina tekee väärin. Niin tai näin, aina väärin päin.
Kiitos, kiva kun nauratti. :) Kaikkia ei tosiaan voi miellyttää, sen ymmärtäminen tekee elämästä paljon helpompaa.
Poista