Tammi 2013
S. 222
Sain tämän kirjan Annikalta (Rakkaudesta kirjoihin), kiitän kovasti!
Tässä on nyt sellainen kirja, joka uhkaa vetää minut sanattomaksi. Ei siksi, että olisin kovin vaikuttunut, päinvastoin. Olen samaan aikaan sekä huvittunut että tylsistynyt.
Ja ihmeissäni, sillä näistä tuntemuksistani huolimatta Lauran ahmaisi yhdessä illassa. Tai siis olisi ahmaissut, jos olisi lukenut sen kertarysäyksellä. En lukenut.
Palokaski on lähiö, jonne erityisopettaja Miia Pohjavirta muuttaa työskennelläkseen koulussa, jota kävi taannoin itsekin.
Miia otti loparit poliisin some-konstultin työstä Facebook-riippuvuutensa takia. Hän kaipasi rauhaa elämäänsä, vaan kadonnut teinityttönen, Laura, pilasi moiset suunnitelmat nimenomaan katoamalla. Entinen poliisi Miiassa herää ja hän alkaa tutkia tapausta.
Minua kiinnosti etukäteen tässä kirjassa erityisesti nettiriippuvuuden ja -kulttuurin käsittely. Valitettavasti kirja ei tarjoa mitään uutta eikä edes syvällistä niiden suhteen. Tuli tunne, että on menty sieltä, missä aita on matalin. En päässyt sisään Miian riippuvuuteen, nuorten nettikulttuurikin oli kuvattu niin kuin se aina kuvataan: käytetään nimimerkkjä ja ollaan, mitä ollaan.
Miia itse on "lahjalaiha" nainen, joka vetelee välipalaksi parit pizzat tai hampurilaiset ja on puolet kirjasta alakerta märkänä. Onneksi löytyy sängynlämmittäjiä, ettei tarvitse puutteessa olla.
Tosin seksikohtaukset tuntuivat väkinäiseltä pakkopullalta: ihan kuin ne olisi ollut pakko saada kirjaan, että siihen saadaan seksiä. Pitäähän kirjassa seksiä olla!
Takalieve osaakin kertoa:
"J.K. Johansson on nimimerkki, jonka takana työskentelee ryhmä tarinankerronnan ammattilaisia."
Veikkaan, että kyseinen ryhmä pitää sisällään lähinnä miehiä. Miiasta on tehty miesten fantasia: pitkät sääret ja sexy. Ei turha nipottaja eli miesten ei tarvitse pelätä kyseessä olevan mikään pirttihirmu, sillä esim. Miian auto muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa kaikkine pizzalaatikoineen ja muine roskineen.
Miehet haluavat naisen, joka syö kuin sika, mutta pysyy silti hoikkana.
Onhan se kivempi vetää HK:n sinistä yhdessä sohvalla, sillä toinen vaihtoehtohan (muita ei ole) on mehupaasto. Katsos jos nainen ei syö kuin mies, hänen täytyy väkisinkin olla laihduttaja, joka laskee kalorit ja syö vain salaattia eikä miehistä sellainen ole kivaa. Välimuotojahan ei ole!
Miiaa panettaa myös usein: pienikin asia voi laukaista panetuksen eikä Miia todellakaan ajattele, että järvi kuluu soutamalla.
"J. K. Johansson rakastaa pohjoismaisia dekkareita, HBO:n tv-sarjoja, hyvin kirjoitettuja seksikohtauksia..."
No siinähän se syy tulikin seksikohtauksiin: harmi vain, etteivät ne tässä kirjassa olleet mitenkään erikoisia. Ihan normi settiä eli vähän hyväilyä ja nuolentaa ja homma on ohi parissa virkkeessä.
"Kun Miian asunnon ovi sulkeutui heidän takanaan, Antti oli jo melkein Miian sisällä. Pikku pelastusoperaatio oli toimittanut loistavasti esileikin virkaa...
Seksi miehen kanssa nousi Miian top-kolmoseen. Kisasi jopa ykköspaikasta."
Minua häiritsivät muutenkin Miian ystävyyssuhteet ja ajoittain etenkin hänen ajatuksensa heistä. Miian parhaita ystäviä ovat hänen veljensä vaimo, Suski, joka on jonkin sortin neurootikko. Eräs ystävä, Aikku, vääntää lapsia, ettei tarvitsisi opiskella tai mennä töihin. Wow! Isabella on hurahtanut luontaistuotteisiin ja saarnaa niistä joka välissä.
Tuntui, ettei kirjassa ollut yhtään tervejärkistä ihmistä ja jos olikin, niihin ei päässyt käsiksi. Henkilöhahmoja näet siunaantui melkoinen läjä ja minulla oli vaikeuksia muistaa, kuka oli kuka.
Nyt mietin viitsinkö edes julkaista näin negatiivisia mietteitä. Oli kirjassa hyvääkin: se tosiaan koukutti ja ajoittain oli jopa vähän jännittävä. Lauran lukeminen ei siis ollut mitenkään tuskaista, sillä kirja on hyvin nopealukuinen. Tämä ei nyt vain ollut minun juttu. Joskus käy niinkin.
Kannattaa lukea Annikan mietteet tästä kirjasta. Hän on nähnyt kirjaa syvemmälle ja kokenut sen eri tavalla. Samoin Minna (Oota mä luen tän eka loppuun) piti kirjaa hyvänä viihteenä.
Norkku (Nenä kirjassa) pohti mm. kirjan avoimeksi jääviä lankoja, joita minäkin jäin kyllä miettimään. Tuntui, että ne oli laitettu koukuksi, että toinenkin kirja on pakko lukea. Voi siis olla, että tiettyjen avoimien lankojen takia minun on kaikesta huolimatta pakko lukea seuraavakin kirja.
Hhehhee, hauskasti (ja osuvasti) kirjoitit Miiasta. Nappiin meni!
VastaaPoistaHih, kiitos :D Olisin niin kovasti halunnut että mieskin lukisi tämän kirjan, mutten saa häntä siihen tarttumaan. Olisi ollut kiva kuulla hänen mielipiteensä, mutta jään nyt ilman sitä :D
PoistaTotta, miesnäkökulma kiinnostaisi minuakin. Aika monet modernit naissankarittarethan ovat pitkäsäärisiä, äijämäisiä seksipetoja. :D
PoistaMistähän me saatais joku mies tätä lukemaan? :D
PoistaElegia, ne oli vielä perhepizzoja, joita Mia vetäisi kaksi putkeen :D Ja 1,5l cola, ellen aivan väärin muista, siihen päälle... Juu, varmasti tämä on nyt joku miesten salaliitto ja märkä uni koko Mia!
VastaaPoistaKiva, että kuitenkin luit loppuun ja arvaa odotanko sulta arviota siitä toisesta -
Mulle kirja oli mehevä välipala, jonkinlaista chick lit trilleriä, jonka parissa sai vain rentoutua. <3
Hih, cocatkin vielä kaupan päälle - meinas unohtua :D Ei tullut mieleenkään jättää tätä kirjaa kesken, vaikken sille lämmennytkään. Jokin tässä silti koukutti.
PoistaTykästyin muuten tuohon mainitsemaasi chick lit trilleriin: sitähän tämä just voisikin olla! Tämä olisi kannattanut lukea pitkälti huumorimielessä, mutta en oikein osannut vaihtaa moodia. Onhan tässä rankkoja aiheita, mutta kirjoitustyylin takia olisi tehnyt lähinnä mieli vain nauraa. :D
Ai niin muuten, siitä kirjasta (mainittakoon nyt muillekin, että se on Chimamandan uusin eli Americanah) jota nyt luen, bloggaaminen siirtyy johohkin tulevaisuuteen. Olen ihan loppusuoralla ja harkitsin jo, että bloggaisin poikkeuksellisesti keskeneräisestä kirjasta, mutta ei tuosta voi. Se vaatii tulla kirjoitetuksi "kokonaisena".
PoistaJa minulle tuli äkkilähtö eli häivyn maisemista ja palailen joskus reilun viikon kuluttua ilmeisesti.
Odotan paluutasi, ihanaa matkaa!
Poista<3
Voi apua noita sun seksikohtauslainauksiasi, vai että top-kolmonen! :-)
VastaaPoistaKisasi jopa ykkössijasta, hei! ;D
PoistaKieltämättä kuulostaa siltä, että joukko miehiä on päässyt kirjoittamaan unelmiensa naisesta. Hyvä jätkä (= vetää pizzaa ja kaljaa), joka on kaunis ja vartaloltaan täydellinen - ja vieläpä aina halukas seksiin! :D
VastaaPoistaJuu, minulla on ongelma tällaisten naishahmojen kanssa, koska kokisin, että vaikka nainen olisi kuinka hyvä jätkä, niin kyllä sitä naista siinä naisessa silti on.
PoistaNyt kun spekuloin, niin voihan tässä mukana olla tietty yksi naiskirjoittajakin, joka arvostaa jätkämäisiä naisia. Tiedätkö sellainen, joka aina mainostaa että hänellä on enemmän miespuolisia kavereita, koska ei tule naisten kanssa toimeen, koska naiset juoruavat, ovat kanoja jne. Eli sitä oman sukupuolen halventamista ja samalla itsensä "siirtämistä" siitä pois tyylillä en minä, vaan ne muut. Mulla on oikeasti yksi tällainen "kaveri" tuttavapiirissä (ei onneksi Naamakirjassa, koska en jaksaisi sellaista). :D
Huh, olipa hauska arvio! Minua se ei tosin saa juoksemaan tämän kirjan kimppuun, vaikka mielenkiinto kieltämättä heräsi...
VastaaPoistaTosin voi olla että ärsyyntyisin ihan liikaa kuvailemistasi henkilöhahmoista. Minua alkaa aina ottaa päähän, kun jotain piirrettä/ominaisuutta korostetaan niin paljon, että mikään muu ei enää saa sijaa. Uskon vähemmälläkin, että henkilö on vaikka elämäntavoiltaan jollain tapaa erikoinen. ;)
Oli tämä ihan luettava, jos löysää pipoa ja ottaa tämän huumorilla. Minulla ehkä kiristi nuttura noin muutenkin tätä lukiessani, joten siksi kirja enemmänkin ärsytti kuin nauratti. Oli siis huono kausi päällä. :D
PoistaMiiasta on kyllä tehty melko äijä, jota on kyllä yritetty sivulauseissa pehmentää, mutta sekin tuntui jotenkin keinotekoiselta.
:) Olet tavoittanut hyvin kaiken ärsyttävän mitä kirjassa oli! Tarina oli minusta mukavaa aivot-narikkaan-viihdettä ja olisin ehkä itsekin heittäytynyt kriittisemmäksi, jos olisi aikaa (luin kirjan lukumaratonin aikana):)
VastaaPoistaKyllä, ehdottomasti tämä kirja on tehokasta aivot narikkaan -kamaa. Onneksi kirja ei ollut pitkä, sillä pidemmällä kaavalla tämä olisi voinut ärsyttää liikaakin :D
PoistaOlipa hyvin ja hauskasti kiteytetty kirjan arvio! Itse luin tämän myös nopeasti ja siinähän se meni junamatkoilla stressaantuneiden työpäivien jälkeen. Kirjasta ei jäänyt oikein mitään käteen ja tämä miehinen näkökulma todellakin falskasi läpi. En ole varma tartunko jatko-osaan, vaikka se jäikin kutkuttavasti kesken...
VastaaPoistaJostain kumman syystä luulen, että aion lukea jatko-osankin. Kirjassa oli kuitenkin melko mielenkiintoinen koukku liittyen Miian kadonneeseen sisareen. Olisi mielenkiintoista kuulla kyseisestä keissistä enemmänkin toisessa kirjassa. :)
PoistaAivan mahtava arvio, kiitos :D! Tiedätkö, mulle tuli sellainen olo, että tämä on nyt aivan pakko lukea. Ehdottomasti. Saa nähdä, tuleeko mulle jossain vaiheessa samanlaiset fiilikset :).
VastaaPoistaKyllä tämä ihan luettava kirja on ja tosiaan nopeasti ahmittava ja jopa koukuttava eli ainakaan kulu paljon aikaa hukkaan, vaikkei kovin ihastuisikaan :D
PoistaBlogissani on sinulle haaste! Huomasin muuten, että en ollut kovin omaperäinen kirjailijan keksinnässä, mutta en kirjaa enää halunnut toiseenkaan vaihtaa.
VastaaPoistaKiitos, se onkin ihana haaste ja kävinkin jo blogissasi kommentoimassa. Teen haastepostauksen, jossa vastahaastan sinut, kunhan ehdin. Mutta siis mukana ollaan ehdottomasti :)
PoistaHih, nauroin niin makeasti tälle lukiessani, sillä luin tänään itsekin tämän kirjan loppuun! Olen niin samaa mieltä kanssasi Miiasta ja hänen ystävistään. Ei, ei ollut ihan minun kirjani, mutta kuten sinäkin sanoit, lukihan tämän silti nopeasti loppuun :)
VastaaPoistaHuomasinkin, että olit juuri lukenut tämän kirjan. Kävinkin lukemassa arviosi siitä ja samat asiat tosiaan pistivät minunkin silmääni tässä kirjassa. "Liioitellut" henkilöhahmot tekivät kirjasta jotenkin hupaisan ja samaan aikaan ärsyttävän.
PoistaTaidan silti lukea sen toisenkin kirjan :D
Hah, tää kommentti tulee nyt tosi myöhään, mutta pakko kommentoida silti. En ole lukenut kirjaa, mutta tunnistan ton naistyypin ja sellaisiin liittyvät miehiset fantasiat. Pitää näyttää siltä kuin olisi jatkuvassa ketoosissa ja juuri tullut kampaajalta, mutta asian eteen ei saisi tehdä mitään. En mä tiedä mistä ihmeestä nää jutut tulee? Onko olemassa oikeesti naisia, jotka vetää pitsaa ja kaljaa ja nousee sängystä jumalattarelta näyttäen ryypättyään aamuviiteen? Vai onks tää vaan jostain leffamaailmasta repäisty? Gillian Flynn käsittelee tätä cool girls -juttua aika terävästi Gone Girlissä (oletkin ehkä jo sen lukenut)!
VastaaPoistaVarmaan ainakin joidenkin (miesten) fantasioissa tällaisia "äijämäisiä" naisia on. Ja varmaan on naisia, jotka pitävät "äijämäisyyttä" itsessään ns. tavoiteltavana arvona. Jopa siinä määrin, että sitä pitää ylikorostaa. En tiedä, en tunne ketään. Olishan se tietty kiva näyttää freesiltä ja hemakalta heti aamuviideltä vedeltyään keskiyöllä pullon kossua ja perhepizzan :D
PoistaEn ole vielä(kään) saanut aikaiseksi lukea tuota Flynnin Gone Girliä, vaikka se hyllyssä onkin. Pitäisikin lukaista jossain vaiheessa.