Sivut

torstai 19. tammikuuta 2012

Tutustuminen Jack Reacheriin

Lee Child: Killing Floor 
(suomennettu nimellä Tappotahti)

1. Jack Reacher -romaani

Miehen sitkeästä painostuksesta luin viimein kirjan Kindlestä. Tämä Lee Childin ensimmäinen Jack Reacher -romaani on siis ensimmäinen Kindlesta lukemani kirja.

Taitaapa olla tämä koko Reacher- sarja Kindlessä, joten varmasti tulee luettua näitä enemmänkin.

Killing Floor on alusta loppuun melko toiminnallinen kirja. Voisin helposti kuvitella tämän action-elokuvaksi. Ehkä melko halvaksi sellaiseksi, massatuotantoa. En tarkoita tätä sinällään negatiivisena asiana: kirja on erittäin viihdyttävä ja nopeatempoinen. Siksi kaiketi myös koukuttava ja helppolukuinen.

Jack Reacher pidätetään kesken aamiaismätön paikallisessa ravintolassa. Hänet kiikutetaan putkaan epäiltynä murhasta. Tämän onnettoman sattuman takia hän joutuu sotketuksi mukaan rikollisliigan toimintaan, vaikka hänellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Reacher olisi mieluusti poistunut tuppukylästä ja jatkanut elämäänsä kiertolaisena, mutta sitä hän ei ehdi tehdä. Asiasta tulee henkilökohtainen ja Jackin on saatava tietää.

Tämän enempää ei juonesta ole tarpeen tietää. Kaikki selviää kyllä aikanaan. Kirjailija on erittäin perusteellinen ja selittää kyllä kaiken ajallaan. Hieman mietin, että meneekö jo liikaa selittelyksi, mutten osaa päättää. Ehkä kirjan lopussa sellaiseen sorruttiin liittyen lähinnä Reacherin henkilökohtaiseen elämään.

Toisaalta kyseessä on ensimmäinen Reacher-kirja eli myös uuden henkilön esittely, joten kenties selittely oli paikallaan. Ehkäpä lakkaan nyt itse selittelemästä tätä asiaa.

Jack Reacher on hahmona miellyttävä, jokseenkin macho. Mutta ei liian macho, vaan hänessä on pehmeämpikin puoli. Reacher on myös erittäin analyyttinen. Minusta oli mielenkiintoista lukea hänen päätelmiään ihmisistä ja heidän liikkeistään.

Ihan viihdyttävä ja luettava kirja siis. Mainio toimintapainotteinen välipala. Ikään kuin olisi elokuviin mennyt. Ja elokuvissahan kaikki on mahdollista.


Kokemuksia Kindlestä:

Tykkään lukea kirjani kirjana, paperilta. Kääntää sivua, lehteillä ja lääppiä kirjaa jne. Olinkin ennakkoluuloinen Kindlen suhteen, vaikka meillä on se ollut jo parisen vuotta.

Kindlestä lukeminen osoittautui kuitenkin ihan miellyttäväksi kokemukseksi. Se (Kindle) on helppokäyttöinen ja näytön alareunassa näkee janana, missä kohdin kirja etenee.

Eteneminen ilmoitetaan prosentteina ja kappaleet näkyvät pieninä palleroina janassa. Se on tärkeää, koska haluan lukiessani tietää, missä vaiheessa olen.

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut kans tän ja muitakin childin kirjoja. Hyviä ovat olleet kaikki. Aika " äijä" kirjoja. Kyllähän tässäkin käy niin, että ne alkaa kaikki tuntumaan samanlaisilta, kun useamman lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nimenomaan "äijäkirjoja". Monissa pitkissä kirjasarjoissa tuppaa käymään niin, että alkavat jossain määrin muistuttaa toisiaan. Lee Childia en ole tätä yhtä kirjaa enempää vielä lukenut, mutta ajattelin joskus lukea.

      Peter Jamesin Roy Grace -sarjaa olen lukenut melkein kaikki (uusin odottelee hyllyssä lukuvuoroaan enää) ja ne toistavat samaa kaavaa, joka on hieman alkanut minua kyllästyttää. Aion kuitenkin jatkossakin lukea kys. sarjaa. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.