Sarah Waters: The Little Stranger
Olen lukenut Watersilta aiemmin yhden kirjan, Silmänkääntäjä (The Fingersmith). Pidin siitä kovasti joskaan en enää muista kirjasta paljon, sillä siitä on aikaa kun se luin.
Hyvä kokemus muistissani ostin Watersin The little Strangerin, kun se sattui olemaan erityisen halpa (niin kuin tosin täällä pokkarit noin yleisesti ottaen ovat muutenkin Amazonista puhumattakaan).
Takakansi ei ihan hirveästi houkutellut, vaan lukupäätökseen vaikutti nimenomaan kirjailijan nimi.
Dr. Faraday on pienen paikkakunnan lääkäri Warwickshiressa. Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa.
Dr. Faraday kutsutaan kotikäynnille entisen loistonsa kadottaneeseen Hundreds Hallin kartanoon. Siitä alkaa hänen suhteensa talon asukkaisiin: Leski Mrs. Ayresiin sekä hänen tyttäreensä Carolineen ja poikaansa Roderickiin.
Lääkärisuhteesta kehittyy myös ystävyyssuhde ja Dr. Faraday alkaa rampata Hundreds Hallissa muutenkin kuin työasioissa.
Samoihin aikoihin alkaa talossa kuitenkin tapahtua kummia. Ayresien säyseänä ja kilttinä pidetty koira puraisee kutsuilla vierasperheen tytärtä. Tämä tapahtuma tuntuu olevan vain alkusoittoa muille kummallisille tapahtumille, joita talossa hiljalleen alkaa esiintyä.
Periaatteessa siis ainekset hyvinkin jännittävään kirjaan on olemassa. Harmi vain, että jännityksen sijasta kirja on lähinnä pitkäveteinen.
Ensimmäiset parisataa sivua odottelin jotain tapahtuvaksi ja siitä seuraavat parisataa sivua odotin vielä jotain – kenties sitä, että kirja lähtisi kunnolla käyntiin.
Viimeiset sata sivua odottelin loppuhuipennusta, jota ei valitettavasti koskaan tullut. En pitänyt kirjan lopusta: Se oli lattea ja minun makuuni liian helppo. Kauhea pettymys suorastaan etten sanoisi.
The Little Strangerin kehutaan olevan riipaisevan jännittävä ja pitävän otteessaan loppuun asti. Jännitystä kirjasta sai kyllä etsiä mikroskoopin kanssa ja silti sitä ei löytynyt. Otteessaan kirja tosiaan piti, jos ajatellaan että kirja pitää otteessaan, mikäli jaksaa lukea sen loppuun asti.
Itse jaksoin lukea kirjan kokonaan lähinnä kahdesta syystä. Ensisijainen syy on kaunis ja vivahteikas englannin kieli, jonka Sarah kyllä taitaa.
Toissijainen syy oli se, että halusin kuitenkin tietää, mitä siinä tapahtuu. Mainittakoon, että keskeyttämiskynnykseni on muutenkin todella korkea, joten siinä mielessä tätä ei voi sanoa ansioksi kirjalle.
The Little Stranger on herättänyt Watersin lukijoissa aika paljon kahtiajakoa: Osa rakastaa tätä(kin) kirjaa, osa sanoo sen olevan floppi. Ei liene vaikea arvata kumpaan joukkoon minä kuulun.
Aion silti jatkaa Sarah Watersin kirjojen lukemista. The Night Watch (Yövartio) on ollut jo pitkään haluttavien listalla.
Hauska yhteensattuma, että minullakin on kummitustarina luettavana!
VastaaPoistaEn ole koskaan lukenut Sophie Kinsellan kirjoja (jostain syystä sana Himoshoppailija tuntuu luotaantyöntävältä), mutta nyt ihan vahingossa pääsi tulemaan kirjakerhosta kuukaudenkirja. Oikeastaan olen sitä mieltä, että peruutin sen, mutta lähettivät silti (tästähän meillä on ollut puhetta useinkin), mutta saattaa olla, että alitajuisesti unohdin peruuttaa tuon, kun siinä seikkailee kummitus 20-luvulta...
En ole vielä päässyt alkua pidemmälle, mutta ainakaan odotukset eivät kahden ensimmäisen luvun perusteella ole kovin korkealla. En ole todella pitkään aikaan lukenut "viihde"kirjallisuutta (mitä se nyt sitten onkaan), ja ajattelin, että tämä olisi mukavaa aivot narikkaan-kamaa. Katsotaan nyt.
Kummatkin Sarah Watersit: Silmänkääntäjä kuten myös Yövartio olivat todella nautinnollista luettavaa. Yövartio kertoo Lontoosta sodan aikana ja on hyvin "realistinen " tunnelmakuvauksissaan, sotatraumojen kuvaamisessa, mutta häiritsevänä koin yksityiskohtaisen kuvaustavan, miltei jokainen vaatekin kuvataan saumalankojen väriä myöten.
VastaaPoistaMutta HAA tuo onkin mennyt aivan ohitseni, että häneltä on ilmestynyt kolmas romaani.
Vaikuttaa kertomasi perusteella kuitenkin heikommalta kuin nuo edelliset. Jospa se on se nk. "välikirja" ? Kenties.
Vähän myöhässä vastailen, mutta parempi myöhään jne.
VastaaPoistaMymskä: Minulle Kinsellan nimi on tuttu ja nuo himoshoppaajat myös, mutta en siis ole lukenut yhtäkään Kinsellan kirjaa. Himoshoppaaja sitä ja tätä ei oikein jaksa innostaa.
Olet varmaan jo lukenut mainitsemasi Kinsellan kirjan tai sitten jättänyt sen kesken? Aivot narikkaan –kirjallisuus on joskus oikein viihdyttävää, mutta aivot pitää saada jättää narikkaan sillä tyylillä, mistä tykkää.
Hirlii: Yövartion ajattelin lukaista jossain vaiheessa kunhan saan sen käsiini.
Tämä Little Stranger ei tosiaan mikään taidonnäyte ole varsinkaan jos on lukenut Silmänkääntäjän.
Sarah Watersilta on muuten ilmestynyt enemmänkin kirjoja, mutta ilmeisesti vain harva niistä on käännetty.
Näiden kolmen mainitun lisäksi hän on kirjoittanut teokset ”Tipping the Velvet” ja ”Affinity”. En ole lukenut niitäkään, mutta aikeissa olen jossain vaiheessa.
Tuo Tipping the Velvet on tuttu, en ole lukenut, mutta olen nähnyt siitä hyvin tehdyn tv-sarjan (bbc).
VastaaPoistaSilmänkääntäjä on loistavasti rakennettu romaani, siitä tehty elokuvakin oli ihan ok, mutta etenkin jos on lukenut romaanin, niin tuntuu että leffassa menettää kyllä jotain romaanin lumosta.
Yövartio sensijaan sopisi paremmin leffaversioksi. Siinä on kuvattu niin tarkkaan ympäristö: esineet, vaatteet yms. Se on visuaalisemmin kirjoitettu.
Joo, kiitos vinkistä, en tajunnutkaan katsoa onko joku blogituttava lukenut tämän englanniksi. Ymmärrän kyllä tosiaan kun mainitset romaanin pitkäveteiseksi, mutta minuun jotenkin se jahnaaminen tehosi, vaikka kieltämättä välistä kävi mielessä, että muutaman sata sivua olisi voinut pudottaa pois.
VastaaPoistaItse näen kirjan enemmän symbolisena kertomuksena luokkaeroista kuin niinkään kummitustarinana, joka on luettavissa ihan konkreettisesti sellaisena kuin se on kirjoitettu. Voi olla, että toisessa mielentilassa tämä olisi mennyt ihan ohitse...