Sivut

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Mutta mitä tapahtui Jonnalle?


Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö

Olen lukenut lähes kaikki Fossumin kirjat. Niiden tunnelma on jollakin tapaa hyvin uniikki, usein myös melankolinen.

En osaa selittää, mutta Fossum on taitava tunteidenluojana.

Marraskuun neljännen vastainen yö on selkeästi tunnekirja. Jos kaipaa räväkkää äksöniä ja tiheitä tapahtumasarjoja, ei kannata tähän kirjaan – eikä välttämättä muihinkaan Fossumin kirjoihin – tarttua.

Jonna Moe on 17-vuotias, kun hän yhtäkkiä katoaa. Poliisi aloittaa etsinnät, mutta työ tuntuu toivottomalta: Jonna tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen. Mitään ei löydetä, ei edes ruumista.

Tilanne on valtavan ahdistava Jonnan vanhemmille: Kun saisi edes tietää onko Jonna elossa vai ei. Epätietoisuus on pahinta.

Kirja käsittelee pitkälti Jonnan vanhempien tuntemuksia vuoroin isän vuoroin äidin kannalta. Tätä kautta lukijalle hahmottuu hiljalleen kuva siitä, millainen perhe Moe on.

Tämä kirja ei ole mielestäni lähellekään parasta Fossumia, mutta kyllä se ihan mielenkiintoinen lukukokemus oli. Kirjan loppu ei tosin tyydyttänyt minua, ei myöskään motiivit siinä määrin, kun ne lukijalle valottuivat.

4 kommenttia:

  1. Mullekin ajautui joskus eräs Fossumin kirja, "Rakas Poona". Siinä oli ainakin jonkinlaista ihan omanlaistansa hidasta, surullista tunnelmaa. Pitäisi varmaan lukea muistakin Fossumin kirjoja.

    VastaaPoista
  2. ii: Rakas Poona oli muistaakseni hyvä kirja. Siitä on aikaa, kun olen Fossumin kirjoja lukenut. Luin ne kaikki aika lailla putkeen tuolloin.

    Rakas Poona taitaa olla Fossumin konstaapeli Konrad Sejer -sarjaa. Ne kannattaisi lukea järjestyksessä, vaikka joissakin kirjoissa Sejerin osuus on lähes olematon.

    Mutta kaikkia noita Fossumin kirjoja tosiaan yhdistää jonkinlainen hidas ja suruisa tunnelma. Itse tykkään kovasti.

    VastaaPoista
  3. Elegia, onpa mukavaa kun olet palannut. Olen kovasti kaivannut kirjablogiasi.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.