Sivut

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Pitkäveteinen kummitustarina


Sarah Waters: The Little Stranger


Olen lukenut Watersilta aiemmin yhden kirjan, Silmänkääntäjä (The Fingersmith). Pidin siitä kovasti joskaan en enää muista kirjasta paljon, sillä siitä on aikaa kun se luin.

Hyvä kokemus muistissani ostin Watersin The little Strangerin, kun se sattui olemaan erityisen halpa (niin kuin tosin täällä pokkarit noin yleisesti ottaen ovat muutenkin Amazonista puhumattakaan).

Takakansi ei ihan hirveästi houkutellut, vaan lukupäätökseen vaikutti nimenomaan kirjailijan nimi.

Dr. Faraday on pienen paikkakunnan lääkäri Warwickshiressa. Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa.

Dr. Faraday kutsutaan kotikäynnille entisen loistonsa kadottaneeseen Hundreds Hallin kartanoon. Siitä alkaa hänen suhteensa talon asukkaisiin: Leski Mrs. Ayresiin sekä hänen tyttäreensä Carolineen ja poikaansa Roderickiin.

Lääkärisuhteesta kehittyy myös ystävyyssuhde ja Dr. Faraday alkaa rampata Hundreds Hallissa muutenkin kuin työasioissa.

Samoihin aikoihin alkaa talossa kuitenkin tapahtua kummia. Ayresien säyseänä ja kilttinä pidetty koira puraisee kutsuilla vierasperheen tytärtä. Tämä tapahtuma tuntuu olevan vain alkusoittoa muille kummallisille tapahtumille, joita talossa hiljalleen alkaa esiintyä.

Periaatteessa siis ainekset hyvinkin jännittävään kirjaan on olemassa. Harmi vain, että jännityksen sijasta kirja on lähinnä pitkäveteinen.

Ensimmäiset parisataa sivua odottelin jotain tapahtuvaksi ja siitä seuraavat parisataa sivua odotin vielä jotain – kenties sitä, että kirja lähtisi kunnolla käyntiin.

Viimeiset sata sivua odottelin loppuhuipennusta, jota ei valitettavasti koskaan tullut. En pitänyt kirjan lopusta: Se oli lattea ja minun makuuni liian helppo. Kauhea pettymys suorastaan etten sanoisi.

The Little Strangerin kehutaan olevan riipaisevan jännittävä ja pitävän otteessaan loppuun asti. Jännitystä kirjasta sai kyllä etsiä mikroskoopin kanssa ja silti sitä ei löytynyt. Otteessaan kirja tosiaan piti, jos ajatellaan että kirja pitää otteessaan, mikäli jaksaa lukea sen loppuun asti.

Itse jaksoin lukea kirjan kokonaan lähinnä kahdesta syystä. Ensisijainen syy on kaunis ja vivahteikas englannin kieli, jonka Sarah kyllä taitaa.

Toissijainen syy oli se, että halusin kuitenkin tietää, mitä siinä tapahtuu. Mainittakoon, että keskeyttämiskynnykseni on muutenkin todella korkea, joten siinä mielessä tätä ei voi sanoa ansioksi kirjalle.

The Little Stranger on herättänyt Watersin lukijoissa aika paljon kahtiajakoa: Osa rakastaa tätä(kin) kirjaa, osa sanoo sen olevan floppi. Ei liene vaikea arvata kumpaan joukkoon minä kuulun.

Aion silti jatkaa Sarah Watersin kirjojen lukemista. The Night Watch (Yövartio) on ollut jo pitkään haluttavien listalla.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Mutta mitä tapahtui Jonnalle?


Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö

Olen lukenut lähes kaikki Fossumin kirjat. Niiden tunnelma on jollakin tapaa hyvin uniikki, usein myös melankolinen.

En osaa selittää, mutta Fossum on taitava tunteidenluojana.

Marraskuun neljännen vastainen yö on selkeästi tunnekirja. Jos kaipaa räväkkää äksöniä ja tiheitä tapahtumasarjoja, ei kannata tähän kirjaan – eikä välttämättä muihinkaan Fossumin kirjoihin – tarttua.

Jonna Moe on 17-vuotias, kun hän yhtäkkiä katoaa. Poliisi aloittaa etsinnät, mutta työ tuntuu toivottomalta: Jonna tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen. Mitään ei löydetä, ei edes ruumista.

Tilanne on valtavan ahdistava Jonnan vanhemmille: Kun saisi edes tietää onko Jonna elossa vai ei. Epätietoisuus on pahinta.

Kirja käsittelee pitkälti Jonnan vanhempien tuntemuksia vuoroin isän vuoroin äidin kannalta. Tätä kautta lukijalle hahmottuu hiljalleen kuva siitä, millainen perhe Moe on.

Tämä kirja ei ole mielestäni lähellekään parasta Fossumia, mutta kyllä se ihan mielenkiintoinen lukukokemus oli. Kirjan loppu ei tosin tyydyttänyt minua, ei myöskään motiivit siinä määrin, kun ne lukijalle valottuivat.