Luin Chris van Tullekenin kirjan Ultraprocessed People – Why Do We All Eat Stuff That Isn’t Food… and Why Can’t We Stop? Teos on suomennettu nimellä Ultraprosessoitua – Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa ja miten se meihin vaikuttaa.
Jos kiinnostaa tietää, miten ultraprosessoitu ruoka (jatkossa UPF) on saanut alkunsa ja mitä se oikeastaan edes on, suosittelen lukemaan tämän kirjan.
Otaksun, että uutisensa ja päivälehtensä lukenut tietää mitä UPF:lla tarkoitetaan ja miten monin eri tavoin se (voi) vaikuttaa (epäedullisesti) elimistöömme ja terveyteemme.
Minulle tämä teos ei varsinaisesti avannut uusia ovia (liittyen siis itse ruokaan ja sen mahdollisiin vaikutuksiin kehossa), koska olen lukenut ennestään monia van Tullekenin haastatteluja (liittyen hänen UPF-kuurikokeiluunsa) sekä kuunnellut podcasteja, joissa hän on vieraana.
Ultraprosessoidusta ruuasta on muutenkin seuraamissani medioissa kirjoitettu ja puhuttu jo pitkän aikaa. Lisäksi Jason Fung sivuaa aihetta tietokirjassaan The Obesity Code. Rohkenen olettaa, että olen keskivertoa ravintotietoisempi ja se johtuu lähinnä pitkästä syömishäiriötaustastani ja siitä, että olen ollut vege jo ysäriltä lähtien (on siis ollut pakko opetella ravitsemukseen liittyviä asioita).
Sen sijaan UPF-tuotannon (ja erityisesti yksittäisten lisäaineiden) synty ja leviäminen (tai pikemminkin levittäminen) sekä ruokajättien kaksinaismoralismin laajuus ja suoranainen hyväksikäyttö plus riisto, jos ei tullut yllätyksenä, niin hieman shokkina kuitenkin. Nimenomaan laaja-alaisuutensa takia: ahnaat lonkerot kurottavat joka paikkaan ja sinne minne ei ylletä, pyritään yltämään keinolla millä hyvänsä. Kirjassa on useampikin erittäin päräyttävä esimerkki.
Van Tulleken kirjoittaa sujuvasti ja mukana on myös hänen omaa pohdintaansa. On kuitenkin selkeästi erotettavissa, milloin kyseessä on van Tullekenin oma tulkinta/ajatukset ja milloin tieteeseen/tutkimuksiin nojaava väite. Van Tullekenin lähtökohta on uteliaan epäileväinen. Paneutuessaan aiheeseen hän altisti itsensä UPF-ruokavaliolle kuukauden ajaksi.
Mietin olisinko rohjennut kirjaa lukea, jos syömiseni koostuisivat pääasiassa ultraprosessoidusta ruuasta (eivät koostu, todellakaan). En tiedä, miten psyykeni olisi käsitellyt sellaista asiaa, että syömäni ruoka on niin ravintoköyhää ja epäorgaanista, ettei se varsinaisesti ole edes ruokaa (puhumattakaan sen tuotannon ilmastovaikutuksista ja muista epäeettisyyksistä).
Manufacturers are required by law to supplement their products with a few vitamins and minerals so that we don’t develop deficiency diseases. But this doesn’t solve the whole problem. Whole foods contain thousands more molecules than manufacturers add back in, and it is these molecules’ more subtle health effects that could be responsible for the well-established benefits of eating whole food – protection against cancers, heart disease, dementia and early death. (s. 189)
Ei mene jakeluun (tai siis menee: rahastahan tässä on tietysti kyse), miksi ruoka-aineet pitää “puhdistaa” siten, ettei niihin jää mitään ravitsevaa jäljelle. Sen jälkeen niihin lisäillään muutamia synteettisiä ravinteita, etteivät ne olisi pelkkiä tyhjiä kaloreita.
Monet UPF-ruuat eivät ole varsinaista ruokaa nähneetkään: ne on kasattu erilaisista öljyistä ja lisäaineista, jotka eivät ole luontaista ruokaa ihmiselle eikä kenellekään muullekaan. Voi vain kuvitella (tutkitun ja vahvistetun tiedon lisäksi), miten ne kaikki yhdessä ja erikseen vaikuttavat ihmisen aineenvaihduntaan, hormonitoimintaan, suolistomikrobeihin jne. Ei ole sattumaa, että UPF-ruokien esiintyvyys ja väestöjen lihominen (ja mahdollisesti suolistosairauksien lisääntyminen) kulkevat käsi kädessä.
Suosittelen lukemaan tämän kirjan, jos haluat vähentää tai lopettaa UPF:n kuluttamisen. Luulen, ettei kirjan luettua tee mieli sellaista moskaa työntää suuhun tai ainakin harkitsee pari kertaa ja ehkä miettii korvaavia vaihtoehtoja. Van Tulleken ei saarnaa eikä syyllistä, joten sellaisesta ei tarvitse olla huolissaan.
Chris van Tulleken: Ultraprocessed People
Penguin, 2023
s. 406
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla.
Tämä aihe todellakin kiinnostaa, joten varaukseen meni. Syön aika stressivapaasti, n. 70% kasvisruokaa ja 80% itse valmistettua. Mutta aina välillä poistan kauppalistalta tuotteita, jotka on todettu vähemmän terveellisiksi. Arvaan, että tämän kirjan jälkeen lähtee useampi tuote...?
VastaaPoistaMinusta sinulla on tosi hyvä “ruokasuhde”, kun 80-prosenttisesti teet itse ja on kasvispainotteista. Briteissä ultraprosessoidusta ruuasta saadaan keskimäärin 60 prosenttia päivän kaloreista. Se on ihan järkyttävä määrä!
PoistaEn siis usko että ihan kamalaa shokkia tästä kirjasta välttämättä sillä saralla saat. Mutta kaikki muu toiminta tämän massiivisen UPF-bisneksen ympärillä on kyllä melko ankeaa ja raakaa – ja mielestäni tärkeää tietää.
Minulta ei lähtenyt ruokalistalta mitään tämän kirjan myötä (on kyllä jotain lähtenyt jo ennen kirjan lukemista, heh), koska syön “puhdasta ruokaa” (siis whole foodia, en tiedä mikä olisi hyvä suomennos) ja väännän itse ruokani.
Mutta mutta, käytän kyllä muutamia ultraprosessoituja tuotteita. Päivittäin kaatuu kahvin joukkoon Oatlyn Baristaa. En ole erityisen huolissani siitä, koska päivittäinen määrä, joka sinne kahviin lorahtaa, on hyvin pieni.
Tietysti voisi tutkailla, mitä muita kasvipohjaisia litkuja on tarjolla ja löytyisikö joku vähemmän prosessoitu tuote kahvi”maidoksi”. En ole jaksanut tutkailla, koska pidän Oatlyn mausta kahvissani enkä koe tätä asiaa ongelmaksi. Ainakaan juuri nyt.
Kuvittelisin, että tämän kirjan eräs arvokas anti on se, että ruokapakkausten sisältöjä oppii ymmärtämään paremmin. Sitten voi itse arvioida onko ruoka kuinka prosessoitua. Kaikki prosessointihan ei ole pahasta, ainoastaan kun kyseessä on ultraprosessointi ja niidenkin kesken on eroja.
No juuri tuota epäilen, että en ehkä ymmärrä ihan koko kuvaa... odotan mielenkiinnolla tätä kirjaa!
VastaaPoistaMinua taas kiinnostaa sinun mietteesi tästä!
Poista