alkuper. Liebed Kind, 2019
Quercus, 2020
saksasta englanniksi kääntänyt Jamie Bulloch
s. 340
kirja on suomennettu nimellä Lapsikulta
Mökki keskellä metsää. Ei tavallinen mökki, vaan sellainen josta on ikkunat peitetty ja naulattu kiinni, ovi aina lukossa myös sisäpuolelta. Paitsi silloin kun avaimenvartija-isä oven avaa. Ovesta ei poistu muita kuin isä, Lena-vaimolla ja lapsilla ei ole mitään asiaa ulkomaailmaan.
Kunnes eräänä päivänä Lena näkee tilaisuuden ja aikoo käyttää sen. Hänen onnistuu paeta, mutta tapahtumat eivät jätä häntä rauhaan. Lena on traumatisoitunut ja näkee kauhuja kaikkialla, mutta missä määrin kyseessä on trauma ja missä määrin uhka on todellinen.
Mikä häntä edes uhkaa? Jokin määrittelemätön tunne, ettei kaikki ole kohdillaan. Vapautumisen jälkeenkin Lena kokee olevansa vainottu. Keneen voi luottaa, jos keneenkään?
Tarina avautuu kolmen näkökulman kautta: Lenan, Lenan isän Matthiaksen ja Lenan 13-vuotiaan tyttären Hannahin.
Romaani alkaa varsin vauhdikkaasti ja “mysteerien” juurelle päästään joutuin. On selvää, etteivät palaset sovi paikoilleen. Jotain on pahemman kerran pielessä, jokin koko hommassa niin sanotusti haisee.
Kirjan alussa syntynyt jännite kestää aikansa, mutta valitettavasti se alkaa menettää otettaan tarinan edetessä. Sorsa odottelee saavansa lisää pullanmurusia, kun ensimmäinen kourallinen on heitetty ja naposteltu. Lisää pullaa ei näytä tulevan. Tulisi edes pieni muru. Ei tule.
Nimittäin loput pullasta on jätetty melko lailla kirjan loppuun ja se sitten heitetäänkin sorsalle kunnon köntsänä vuolaiden selittelyjen kera.
Juonesta en viitsi mitään kirjoittaa, koska se spoilaisi koko kirjan, joka oli ihan ok mutta ei sen enempää. Goodreadsissa kirjasta on pääasiassa pidetty, joten sieltä voipi lukea innostuneempia mietteitä.
Kirjan pohjalta on tehty minisarja (6 jaksoa), Liebes Kind (Dear Child), joka on katsottavissa ainakin Britti-Netflixissä. Pohdin lukisinko kirjan vai katsoisinko sarjan ja päädyin lukemaan. Sarjaa siten tuskin katson, vaikka toisaalta voisi olla kiintoisaa nähdä, millainen tulkinta tarinasta on tehty tv-sarjamuodossa.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys. Todellakin on, sillä mökissä noudatetaan tarkkoja rutiineja: jopa vessa-ajat on aikataulutettu eli parempi kusta ja paskoa silloin, kun siihen on mahdollisuus.
Tämä oli jännä, jopa pelottava
VastaaPoistaJuu, tunnelma oli kyllä paikoin tosi uhkaava ja kylmäävä! Vähän enempi olisi mielestäni saanut antaa merkityksellisiä vihjeitä lukijalle pitkin matkaa, niin olisin minäkin varmaan tästä tykännyt enemmän.
PoistaHyvä tietää, että tämä on suomennettukin. Kuulostaa tosi jännältä ainakin tuo kirjan idea. Voisi lukea ja katsoa, mitä mieltä itse olen toteutuksesta. Minna
VastaaPoistaKiinnostava idea on tässä tosiaan ja toteutuskin sinänsä, jos vain vähän enemmän olisi verhoja raoteltu matkan varrella. Kannattaa kyllä lukea, moni on tästä tykännyt!
PoistaKuulostaa ahdistavalta ja jännittävältä. Tuli tosin mieleen, että näissä tarinoissa, joissa joku on ollut vankina jossain mökissä tai ladossa tai vastaavassa vuosikaupalla pääsemättä juuri liikkumaan, karkulaiset aina kummallisesti pystyvät kävelemään pitkiä matkoja tai jopa juoksemaan, vaikka luulisi, että lihakset ovat jos nyt eivät ihan surkastuneet niin ainakin heikot ja voimattomat. En ole tätä lukenut, joten en tiedä, miten tässä.
VastaaPoistaTästä kirjasta on vaikea puhua juonta spoilaamatta, mutta… Vankeuselämää ei juuri kuvata, vaan painopiste on ajassa Lenan vapautumisen jälkeen. Sen verran tihkuu kuitenkin tietoa vankeusajan rutiineista, että päiväohjelmaan kuului myös liikunnallisia harjoituksia. Niitä ei sen ihmeemmin spesifioitu, mutta ymmärsin että jonkin sortin lihasvoimaharjoituksista oli kyse.
PoistaSamoja olen kyllä miettinyt itsekin: on aika epärealistista, jos on vaikkapa ollut vuosikymmeniä vangittuna ja liikkuminen on todella rajoittunutta, niin tuskinpa siinä kovin pitkiä matkoja kävellään saati juostaan.
Jos joskus luet dekkareita/trillereitä, niin tämä voisi olla ihan kiintoisa lisä lukemistoon. Tämä ei ole erityisen raaka, vaikka asetelma onkin mitä on. Fokus on ihmisten ajatuksissa ja tunteissa/tuntemuksissa.
Luen rikoskirjallisuutta koko ajan, joten varmaan päädyn tämänkin pariin, jos ei kerran ole erityisen julma.
PoistaOnpa kiinnostava lähtöasetelma, harmi jos toteutus lässähtää. Toisaalta tämä saattaa olla myös minulle liian ahdistava 😀
VastaaPoistaItse en tätä ahdistavana kokenut, mutta ei tämä kyllä mikään hilpeäkään romaani ole.
Poista