Esittelen silloin tällöin katsomiani sarjoja. Nyt on taas katselmuksen aika. Nämä kaikki sarjat olen katsonut Netflixistä poikkeuksena Death’s Game, jonka katsoin Amazon Prime Videosta.
Sarjan nimeä klikkaamalla päädyt MyDramalistin sivulle, jossa enemmän tietoa kys. sarjasta.
Move to Heaven (10 jaksoa)
Han Geu-roo on parikymppinen autistinen poika, joka työskentelee isänsä kanssa. Isällä on yritys, joka tekee loppusiivouksia menehtyneiden henkilöiden koteihin. Työssä on tietyt rutiinit, kuten elämässä muutenkin, sillä rutiinit ovat tärkeitä Geu-roolle.
Kun Geu-roon isä kuolee, astuu kuvioihin isän veli Sang-gu, jonka on tarkoitus ottaa poika holhoukseensa. Oikeasti setää ei juuri poika kiinnosta, vaan hän on perinnön perässä: perintöä ei tipu, ellei hän täytä tiettyjä ehtoja.
Koskettava ja koukuttava sarja, yllättäviä käänteitä ja näyttelijät taas täysiä kymppejä rooleihinsa.
Healer (20 jaksoa)
Seo Jung-hoo is a special kind of night courier, known only as "Healer" by his clients. For the right price and with the help of a genius hacker, he gets his clients whatever they want, as long as it doesn't involve murder.
Murha kuitenkin tapahtuu ja koko homma on levitä käsiin. Jung-hoon tarkoin varjeltu identiteetti uhkaa myös paljastua.
Kesti hetken päästä sisälle tähän sarjaan, koska jostain syystä sen alku ei innostanut. Jatkoin kuitenkin katsomista ja yhtäkkiä olinkin ihan koukussa. Hyvä ja katsomisen arvoinen sarja, mutta ei minun makuuni parasta korealaista.
Gyeongseong Creature (eka kausi, 10 jaksoa)
Sarjan tapahtumat sijoittuvat Gyeongseongiin (nykyään Soul) toisen maailmansodan lopulle, kun japanilaiset hallinnoivat ja alistavat korealaisia.
Jang Tae-sang on korealainen herrasmies, jolla on menestyvä bisnes ja paljon suhteita. Kun kaupunkiin saapuu nuori Yoon Chae-ok etsimään kymmenen vuotta sitten kadonnutta äitiään, Tae-sang päättää auttaa häntä.
Tämä on brutaali sarja, jossa on yliluonnollisia ja kauhumaisia kohtauksia eli ei sovi herkemmille. Osa sarjan “asetelmasta” pohjautuu todellisiin tapahtumiin (ihmiskokeisiin), joita kuvataan varsin luovasti. Sarjan historiallisesta kontekstista voi lukea enemmän täältä.
Sarjan päähenkilö, keikarimainen Tae-sang kävi alussa hermoilleni, mutta sarjan edetessä hänestä paljastuu muitakin puolia. Tähän on tulossa toinen kausi ilmeisesti joskus kesällä. Ehdottomasti aion katsoa, vaikka käsittääkseni Part Two sijoittuu ajallisesti kai lähelle nykyaikaa.
The Good Bad Mother (14 jaksoa)
Raskaana oleva Young Soon jää leskeksi, kun hänen miehensä kuolee epämääräisissä olosuhteissa. Sikafarmia pyörittävä Soon on ankara äiti pojalleen Kang Holle, josta sittemmin tulee kylmäsydäminen lakimies, joka toimii syyttäjänä.
Kun Kang Ho joutuu vakavaan onnettomuuteen ja palaa kotikyläänsä, hänen äitinsä kokee saavansa uuden mahdollisuuden poikansa kanssa.
Ajoittain koskettava, mutta myös häiritsevä sarja. Miinusta komediallisuudesta, en pidä komedioista koska ne harvemmin naurattavat. Eivät pääasiassa naurattaneet tässäkään, lähinnä tylsistyttivät koska huumori on “lallattelua” ja yleistä “sekoilua” poikkeuksena kielellä leikittely (esim. liittyen “honorificsien” käyttöön, mikä on erittäin merkityksellistä korean kielessä).
Alchemy of Souls 1 ja 2 (20+10 jaksoa)
Set in a fictional country called Daeho that does not exist in history or on maps, it is about the love and growth of young mages as they overcome their twisted fates due to a forbidden magic spell known as the "alchemy of souls", which allows souls to switch bodies.
It follows the story of an elite assassin named Naksu, whose soul is accidentally trapped inside the weak body of Mu Deok—Jang Uk's servant from a powerful and noble mage family in the country. The young master of the Jang Family, Jang Uk, holds a dark secret about his scandalous birth. He wants the formidable assassin to help change his destiny.
Tämä vaan on niin mahtava. Hieman huoletti romanttinen aspekti, mutta turhaan: ei ole imelää eikä muutenkaan erityisen erottuvaa, sillä ihmissuhteet kehittyvät ja kasvavat sarjan edetessä ollen hyvin hienovireisiä, kuten useissa katsomissani korealaisissa sarjoissa.
Fantastinen miljöö ja maailma, silmänruokaa koko sarja. Ripaus huumoria, mutta sopivalla tyylillä eli ei häirinnyt. Sarja noin muuten on aika synkkä.
Death’s Game part I ja II (4+4 jaksoa)
Choi Yi-jae tekee itsemurhan, mutta ihmeekseen herääkin helvetinportilla, jota vartioi itse Kuolema. Välttääkseen helvetin Yi-jaen tulee elää kahdentoista eri henkilön “ruumiissa” ja välttyä kuolemasta. Jos hän kuolee jokaisena henkilönä, helvetti kutsuu.
Yi-jaeta ei varsinaisesti kiinnosta, koska hän nimenomaan haluaa kuolla. Mutta jaksojen edetessä tapahtuu asioita, jotka saavat Yi-jaen ajattelemaan asioita eri perspektiivistä. Julma ja brutaali sarja, jossa on kuitenkin hippunen keveyttä, ettei ole liian raskas. Hieman itketti sarjan lopussa.
D.P season I ja II (6+6 jaksoa)
Etelä-Korean armeijamaailmaan sijoittuva erittäin häiritsevä ja synkkä sarja. Ahn Jun-ho otetaan tiimiin, jonka tehtävä on etsiä ja palauttaa armeijakarkureita. Hänen parinsa on toimessa kauemmin ollut Han ho-yul, jonka kanssa hänelle kehittyy syvä ystävyys.
Tarinat karkaamisten taustalla ovat brutaaleja ja järkyttäviä. Kiusaaminen ja simputus rehottaa eikä siltä oikein välty kukaan alempiarvoinen. Huom: väkivalta ei ole itseisarvo tässä sarjassa, vaan pakollinen elementti.
Koreassa kaikkien terveiden miesten on käytävä armeija, jonka kesto on 18-24 kuukautta. On hyvin vaikea saada vapautusta armeijasta eli käytännössä sen käyvät kaikki miehet.
Korean armeijaolosuhteissa on toivomisen varaa ja juuri niitä tämä sarja tuo fiktion keinoin esille. Aiheesta voi lukea lisää Asianewsin artikkelista.
*
Vielä jäi muutamia sarjoja mainitsematta, mutta koostan ne joskus toiseen postaukseen, ettei tämä paisu ihan muodottomaksi.
Kiitos vinkeistä!! Tästä lähti taas pari sarjaa kokeiluun :)
VastaaPoistaKiva kuulla!
PoistaTuo Move to Heaven oli mieleeni, uskomattoman hienoja näyttelijäsuorituksia.
VastaaPoistaSuomen Netflixissä ei valitettavasti ole kaikkia samoja sarjoja kuin siellä briteissä. Tuota Healeria ei esimerkiksi löytynyt.
Good bad motherista tykkäsin kyllä sikana, komediallisuus ei häirinnyt.
Tuo armeijadraama oli myös huikea.
Löytyi omalle katselulistalle pari uutta, kiitos!
Nyt on ollut pieni tauko korealaisissa, toisinaan pitää säännöstellä. Netflixistä katsoin viimeksi brittiläisen Baby Reindeer, joka oli kerrassaan koukuttava ja huikea.
Korealaisia sarjoja löytyy myös enkkusubeilla ihan netistä googlaamalla useilta sivustoilta :) Tosin osa sivustoista on ehkä vähän hämärän oloisia... :o
PoistaSusu: Juu, ilmeisesti Netflixin sisällössä on jonkin verran maakohtaisia eroja.
PoistaTuo Good Bad Mother olisi ollut enempi mieleeni, jos ne “huumorikohtaukset” olisi jätetty pois :D Mutta makuasioita nämä ja ehdottomasti oli katsominen arvoinen sarja!
Tsekkasin tuon vinkkaamasi Baby Raindeerin ja sehän pitää minunkin katsoa! Meni siis parin mailin pituiselle Netflix-listalleni. :D
Miljatski, ainakin Rakuten Vikissä on paljon aasialaisia sarjoja enkkutekstityksineen ja se on turvallinen sivusto. Minulle tosin riittää ainakin toistaiseksi Netfixin ja Amazon Primen tarjonta. Tosin jostain syystä Netflix ei näytä Taxi Driverin kakkoskautta, joten joutuu ehkä sen katsomaan sieltä joskus, jos jaksaa.
Vikistä oon katsellut myös, mutta en nyt hetkeen. Viimeksi kun tsekkasin, niin sinne ois ilmeisesti pitänyt kirjautua tai tehdä joku maksullinen tilitunnus?
PoistaKyllä ainakin Briteistä voi edelleen katsoa kirjautumatta ja maksutta ainakin osaa ohjelmista. Tilin luominenkaan ei maksa. Viki Pass on maksullinen ja sen hankkimalla pääsee eroon muun muassa mainoksista ja ilmeisesti saa paremman kuvanlaadun ymv.
PoistaMinua ei varsinaisesti kiinnosta tuo Rakuten Viki, koska minulle riittää tarjonta mistä jo nyt maksan Netflixissä ja Amazon Primessa. En kuitenkaan ehdi kaikkea haluamaani katsoa elinaikanani, joten ihan hyvä vaan rajata valikoimaa :D
Korealaisissa sarjoissa on ihan oma tunnelmansa ja hienovireisyytensä sekä näyttelijäntyönsä. Niitä tulee Netflixin kautta katsottua aika ajoin:)
VastaaPoistaNiin on! Tälleen entisenä k-popin suurfanina (ja kuuntelen sitä kyllä edelleenkin välillä, en vaan niin fanaattisesti kuin teini-ikäisenä) korealaiset sarjat viehättää ja niissä on vaan jotain erilaista eskapismia kuin perus länsimaalaisissa sarjoissa. Ehkä se on se kieli ja kulttuuri ja ihmiset ja miljöö, jotka tekee niistä realistisistakin nykyaikaan sijoittuvista sarjoista tarpeeksi erilaisia, että ne tarjoaa hyvää viihdettä ja todellisuuspakoa.
PoistaTakkutukka, niin on. Lisäksi sarjat ovat ehyitä kokonaisuuksia eikä niitä jatketa kausitolkulla niin etteivät lopu ikinä (toisin kuin esim. jenkkisarjat, jotka loppuu vasta kun itselle on kehittynyt dementia). Poikkeuksena jotkin laadukkaat minisarjat.
PoistaNo nyt! Itsekin tykkään tosi paljon katsoa k-draamoja, tosin yleensä bingetän niitä niin, että katson monta sarjaa putkeen lyhyessä ajassa ja sitten on taas tauko. Healer on ollut pitkään lukulistalla, koska oon ihan heikkona Ji Chang-wookiin (niinkun varmaan noin 99% korealaisten sarjojen faneista). Romcom on ehkä se lempparigenreni - kaikessa ennalta-arvattavuudessaan, toisin kuin esim. kirjojen kohdalla, jolloin en kovinkaan paljon romcomeja lue - ja Suspicious Partner aiheutti minussa ihan jäätävän Ji Chang-wook-obsession. En oo uskaltanut katsoa häneltä mitään muuta, koska se mies on ihan out of this world. En ymmärrä, miten semmonen ihminen on edes olemassa ja miten hän on niin lahjakas jajaja... Okei, nyt menee hehkutuksen puolelle. Eli kyllä, sille on syy, miksi olen vältellyt hänen sarjojaan, vaikka ne kovasti kiinnostavatkin :D Romcomeista hän on ehkä tunnetuin, mutta on kyllä tehnyt muunkinlaisia sarjoja.
VastaaPoistaPachinko pitäisi kans puolison kanssa katsoa, kun luin noin vuosi sitten sarjaan perustuvan kirjan.
Juu, olen katsellut aasialaisia elokuvia lapsesta lähtien eli minulle tämä ei ole mikään uusi “villitys”. Lapsuuden suosikkielokuvani oli Ninja in the Dragon’s Den, jonka toinen päänäyttelijä (Hiroyuki Sanada) oli “ensirakkauteni”. :D
PoistaVaikka tässä postauksessa oli vain korealaisia sarjoja, niin tykkään kyllä muistakin aasialaisista sarjoista (blogini tv-tunnisteista löytyy lisää sarjoja). Esim. kiinalaiset Wuxia-sarjat ovat mieleeni. Niiden “ongelma” vain on, että ovat yleensä aika pitkiä (tyyliin 50 jaksoa) eli pitää olla oikea mielentila sellaisen sarjan aloittamiseen. :D Itse en ahmi sarjoja paitsi jos satun olemaan kipeä. Noin muuten en jaksa olla paikallani liian kauan, joten yhden sarjan katsominen voi viedä aika kauan.
Itse preferoin näissä sarjoissa fantasiaa, kauhua, trillereitä ja historiaa plus tietty yllä mainitsemaani Wuxiaa. Minulla on lempinäyttelijöitä, mutta valitsen sarjat katsontaan aiheen perusteella. Mainitsemasi Ji Chang-wook teki mainion roolisuorituksen Empress Ki:ssä.
Olen lukenut Min Jin-leen Pachinkon. Sen pohjalta tehdyn sarjankin voisin sitten joskus katsoa, jos se saadaan Netflixiin.
Siis joo, en miekään varsinaisesti "maratoonaa" sarjoja katsomalla koko sarjaa yhdessä päivässä, kuten jotkut korealaisten/aasialaisten sarjojen ystävät tuntuvat tekevän. En jaksa itsekään keskittyä tai olla paikallani niin kauan ja monestihan noissa sarjoissa jakso kestää 1h tai jopa yli, mikä on melko pitkä aika.
PoistaEmpress Ki pitäis kyllä katsoa, siitähän JCW taidetaan melkeinpä parhaiten tuntea tai hän nousi sen myötä kuuluisuuteen. Historialliset sarjat kyllä kiinnostaa, mutta usein huomaan, että ne myös on jollain tavalla luotaantyöntäviä. Ehkä siinä on se, etten oikeasti tunne tai tiedä Koreoiden historiaa tarpeeksi, jotta kulttuurinen ja historiallinen konteksti aukenisi. Ja noh, historialliset sarjat on myös yleensä melko pitkiä. Ja siis, onhan se sinänsä hassua, että aasialaisissa sarjoissa romcomit on nimenomaan se, mikä iskee, kun taas ns. chick lit-kirjoja harvemmin jaksan lukea.
It's Okay To Not Be Okay oli kans hyvä korealainen sarja, vähän sellainen hitaahko (välillä vähän liiankin), mutta käsitteli mielenterveysteemoja ja siinä oli toisen päähenkilön veli myös autistinen. Koko sarja oli tosi wholesome. Huomaan kyllä, että nykyisin ehkä kaipaan näiltä sarjoilta vähän enemmän syvyyttä ja oon vähän kasvanut ulos niistä teiniaikojen näyttelijäidoleista, joita silloin fanitin.
Kyllähän jotkut lukumaratoonaa niin miksei telkkarimaratoonaa jonkun sarjan parissa. Ei sovi minulle sellainen, mutta mikäpäs siinä jos tykkää :)
PoistaTäytyy tunnustaa, etten seuraa näyttelijöiden elämää, asioita enkä uutisia heistä, ellei nyt osu jostain erityisestä syystä silmään. En myöskään ole kiinnostunut kirjailijoista, toisin sanoen riittää että tiedän perustiedot tyyliin kansalaisuuden, kielen jolla kirjoittaa ja ehkä iän noin suunnilleen plus sukupuolen. :D
Empress Ki:ssä on 51 jaksoa eli vie tosiaan aikansa se katsoa. Mutta kyllä oli aina mukava palata sarjan pariin rentoutumaan. Itse olen lueskellut historiaa ja muutenkin olen tosi utelias, joten ei ole ongelmia ollut historiallisten sarjojen kanssa. Niiden tiimoilta on tullut otettua selvää monista asioista. Mutta kullakin on omat lempigenrensä enkä itse ainakaan jaksaisi väkisin katsoa sellaista, mikä ei varsinaisesti kiinnosta. Itsehän myös luen aika paljon aasialaista kirjallisuutta.
Itse luen tosi harvoin fantasiaa ja vielä harvemmin kauhua, vaikka molemmat kiinnostaa. Jostain syystä preferoin niiden katsomista lukemisen sijaan. Ihan kiva, että menee genret hieman ristiin lukemistossa ja katselmuksissa. :)
Lukumaratoonailua oon kokeillut muistaakseni kerran ja ihan tuloksekkaasti vieläpä. Joskus ois kiva kokeilla uudelleenkin, mutta uskon, etten enää pystyisi edes yhtä hyvään suoritukseen kuin silloin.
VastaaPoistaLähtökohtaisesti en ole itsekään kiinnostunut kirjailijan sukupuolesta/seksuaalisesta suuntautumisesta/kotimaasta, mutta yleensä kiinnostun, jos pidän jonkun itselleni uuden kirjailijan kirjasta. Huomaan kyllä lukevani enemmän naiskirjailijoiden kirjoja, mutta en tee sitä mitenkään tietoisesti sinänsä, ehkä se vaan tulee jotenkin luonnostaan. Toisaalta taas, yksi lempikirjailijoistani on Stephen King (jolta en kylläkään ole pitkään aikaan lukenut mitään, ihan hävettää, koska aion lukea kaikki hänen kirjansa ja siinä on projektia kerrakseen).
Vähän menee nähtävästi ramblaamiseksi (yh, finglish, en tykkää...) tämä taas :D Mutta joo.
Olen osallistunut kahdesti johonkin blogeissa järjestettäviin lukumaratoneihin ja ihan reisille meni molemmat. Kokemuksena kiinnostavia, mutta eipä tullut juuri luettua vaan tehtyä kaikkea muuta lähinnä. :D
PoistaItse siis haluan tietää kirjailijan perustiedot (ed. kommentissa mainitsemani), mutta joku seksuaalinen suuntautuminen ei niihin kuulu. Mitä se minulle edes kuuluu. Ei kiinnosta kenenkään suuntautumiset.
Minulla menee lukemiset melko tasan miesten ja naisten kesken ja tämä tapahtuu ihan luonnostaan. Sukupuoli ei ole minulle kriteeri kirjan valinnassa – sen sijaan maa voi olla. Joskus etsin tarkoituksella luettavaa jostain tietystä maasta.
Ei haittaa, vaikka horinat menee ohi aiheen, jos tässä nyt mitään aihetta edes oli. Kiva lätistä muuten vain :D