Sivut

torstai 11. tammikuuta 2024

Hei me raiskataan

Cheon Myeong-kwan on eteläkorealainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Whale (koreankielinen alkuteos julkaistiin vuonna 2004) on Cheonin ensimmäinen romaani ja se voitti ilmestyessään Munhakdongne-kirjallisuuspalkinnon (Munhakdongne Novel Award).

Parisenkymmentä vuotta myöhemmin kirja käännettiin englanniksi ja se oli ehdolla (ei voittanut) viime vuonna The international Booker Prize:ssa.

Cheon Myeong-kwan: Whale
alkuper. 고래, 2004
Europa Editions, 2023
koreasta englannintanut Kim Chi-Young
s. 368

 

Whale on erittäin runsas, mutta hallitusti rönsyilevä tarina, jonka punaisimpana lankana voinee pitää Geumbokia, jonka elämä on eräänlainen ryysyistä rikkauksiin -tarina. Unohda kuitenkin perinteiset ryysytarinat sun muu, sillä sellaisia ei ole luvassa.

Ennen kuin pääsemme Geumbokiin, saamme kuitenkin maistaa palasen Chunhuita joka on Geumbokin ylenpalttisen suurikokoinen ja vahva tytär, josta äitinsä ei ole kiinnostunut. Chunhui sattuu myös olemaan mykkä eikä koskaan opi ymmärtämään ihmisten puheita. Sen sijaan hän kiintyy elefanttiin, jonka kanssa hän kaikeksi ihmeeksi (telepatiaa?) pystyy kommunikoimaan.

Mutta ennen kuin Chunhuin tarina avautuu, palataan takaisin Geumbokiin. Tarinan raami on pääasiassa kronologinen, mutta syrjähyppyjä eri henkilöihin esiintyy runsaasti: ovathan ihmiset kytköksissä toisiinsa ja yleensä elämäntarina alkaa jo ennen syntymää – tai ainakin siihen vaikuttavat syntymää edeltävät asiat.

Tätä kirjaa on mahdoton kuvailla juonen kautta sen ollessa niin laaja ja eri suuniin ulottuva. Siitä huolimatta tarina pysyy kasassa ja on helposti seurattava.

Kiinnitetään siis huomio tyyliin, joka on kauttaaltaan maaginen. Whalen kuvaillaan olevan ”an adventure-satire of epic proportions by one of the most original voices in international literature.” (kirjan sivulieve)

Juu, varmasti näin. Sitä satiiria on tosin ajoittain vaikea nähdä. Keskeinen osuus Geumbokin elämäntarinan lisäksi on syrjäisellä eteläkorealaisella (kuvitteelisella) kylällä nimeltä Pyeongdae, jonka nousua (ja tuhoa) lukija pääsee seuraamaan. Tarkkoja aikakausia ei mainita, mutta historiansa lukenut voi kyllä päätellä vihjeistä, missä ajassa suunnilleen liidellään.

Sinänsä kiinnostavaa ja ilmeisesti kirja on hauskakin. En nauranut kertaakaan missään kohdin. Muutamassa kohdassa sen sijaan tunsin kuvotusta. Ja erityisesti ärsytystä. Kaikki mikä voisi olla vähänkin kaunista (esim. se elefantti) pilkataan palasiksi – yleensä seksismillä.

Whale pursuaa seksiä ja seksismiä. Kärjistän (enkä edes paljon jos lainkaan), koska niin tehdään romaanissakin. Kaikki miehet ovat raiskaajia. Kaikki naiset raiskataan tässä romaanissa vähintään kerran. Vai olikohan niin, ettei kukaan raiskannut ”vanhaa harppua”, joka ei tosin tietenkään nuorena ollut vanha mutta rumuutensa takia kutsuttiin ”vanhaksi harpuksi” eikä häntä kai kukaan olisi edes halunnut raiskata.

Jos en nyt henkilöissä sekoa, niin ”vanha harppu” olleessaan nuori pani nuorta vähä-älyistä poikaa, jonka hoitaminen hänelle oli uskottu. Pojalla oli niin iso kyrpä, että sitä ihmeteltiin koko kylän voimin.

Ja niin edelleen.

Whale on groteski enkä sitä suosittele herkille. Kepeän ja tunteettoman tyylinsä takia se ei ainakaan minun iholleni tullut, mutta täytyy myöntää että jatkuva raiskaaminen ja muut irvokkaat tapahtumat ja kuvailut alkoivat puuduttaa. En tiedä olisiko niiden pitänyt olla hauskoja, mutta ei tosiaan naurattanut. Ei itkettänytkään. Silmät pyörivät kuopissaan ja huokauksia pääsi – syvän turhautumisen huokauksia.

Ja tästä kaikesta huolimatta luin Whalen helposti ja uteliaana ja olin koukuttunut kuin… eeh, harppuuna valaaseen. Vasta aivan lopussa aloin hyytyä, kun tuntui ettei kirja ikinä lopu. Mutta sitten se onneksi loppui.

Veikkaan, että tässä on tämän vuoden eräs mieleenpainuvin romaani.

Mielipide selkokielellä: En osaa sanoa pidinkö vai en. Sanonkin näin: kannatti lukea kaikesta huolimatta.

 

Sivulieve:

A woman sells her daughter to a passing beekeeper for two jars of honey. A baby weighing fifteen pounds is born in the depths of winter but named “Girl of Spring.” A storm brings down the roof of a ramshackle restaurant to reveal a hidden fortune. These are just a few of the events that set Myeong-kwan Cheon’s beautifully crafted, wild world in motion.

Whale, set in a remote village in South Korea, follows the lives of many linked characters, including Geumbok, an extremely ambitious woman who has been chasing an indescribable thrill ever since she first saw a whale crest in the ocean; her mute daughter, Chunhui, who communicates with elephants; and a one-eyed woman who controls honeybees with a whistle.


 *

Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 2. Kirjassa tehdään taikoja. Kaipa esim. kiroukset voi laskea taioiksi tai minä ainakin lasken.

2 kommenttia:

  1. Hmmm. Kirjoituksesi alun jälkeen ehdin jo kiinnostua ja innostua, mutta seksismi ja raiskaukset…. Ei nyt sitten ehkä minun juttuni kuitenkaan. Uskon kuitenkin, että on kiinnostava teos. Sellaiset romaanit jäävät mieleen hyvin, joista ei oikein tiedä, pitikö vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sinänsä harmi että kirja oli niin seksistinen koska periaatteessa noin muuten ainekset olivat kohdillaan ja pidin kirjailijan tavasta kertoa asioita. Mutta nyt tuli tunne, että lähes joka asia pilattiin nimenomaan seksualoisoimalla ne tavalla tai toisella.

      Aika päräyttävä lukukokemus tämä kyllä oli ja varsin erilainen suhteessa muuhun lukemaani. Ehkä joku tietynlaisen huumorin omaava saa tästä enemmän irti. Itse en tosiaan nähnyt tässä juuri mitään hauskaa.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.