Jonathan Cape, 2023
s. 189
Kyseessä on yhdenpäivänromaani, jossa kukin kolmesta saa suunvuoron. Kerronta etenee kronologisesti kertojan vain vaihtuessa.
Aviovaimo aloittaa. Temi on tulossa kylään ja se tarkoittaa viinin lipittämistä ja jutustelua. Lähinnä Temin jutustelua. Siinä ohessa paljastuu, miten aviovaimo ja Temi ovat tutustuneet ynnä muuta taustoitusta.
Ei tarvitse lukea montakaan sivua, kun jo minäkin inhoan Temiä. En haluaisi hänen kaltaistaan ystävää eikä onneksi tarvitsekaan. On vaikea käsittää, miksei aviovaimo pistä rajoja ystävälleen.
Itse en sietäisi varsinkaan sitä, että ystävä piikittelisi mieheni kustannuksella. Se kaiketi hämmentää aviovaimoakin, mutta ei ilmeisesti niin paljon, että hän asialle mitään tekisi – muuta kuin hihittelee mukana varsinkin silloin kun aviomies ei ole läsnä, mutta muutenkin.
Se on hämmentävää, koska saan kuitenkin vaikutelman, että aviovaimo on onnellinen avioliitossaan ja rakastaa miestään. Aviovaimosta jää vaikutelma, että hän haluaa miellyttää molempia ja välttelee konflikteja. Eräänlainen tossukka.
Temin saadessa suunvuoron varmistun siitä, etten tosiaan pidä hänestä. Hän on kontrolloiva ja miellän hänet jopa ilkeäksi.
Aviomies vaikuttaa muuten melko tavanomaiselta uraohjukselta, mutta jossain määrin snobilta ja aavistuksen sovinistiselta. Aviomiehen äiti painostaa lastenhankintaan, mutta etenkään aviovaimo ei ole järin innostunut asiasta, mutta suostuu. En tiedä miksi: varmaan sovun ja sukurauhan nimissä. Aviomiehelle asia tuskin on kynnyskysymys, koska mitäpä se (lapsen saaminen) hänen elämäänsä juuri vaikuttaisi. Itse asiassa lapsia saisi ilmeisesti tulla runsaastikin.
Tämä on omituinen kirja enkä nyt tarkoita tätä mitenkään eritysen hyvällä tavalla. Minusta on outoa, että aviovaimo lähtee kesken viinin lipittämisen miehensä työpaikalle. Miksi ihmeessä. En ymmärrä miksi aviovaimo sietää ystävänsä tempauksia, en ymmärrä miksei aviomies heitä Temiä pellolle. En ymmärrä, miksei puhuta suoraan yhtään mistään. En ymmärrä, miksi aviovaimo taipuu kaikkeen. Ehkä hänen olisi hyvä saada olla yksin ja tutustua itseensä ja siihen, mitä aidosti haluaa elämältään.
Ehkä en ymmärrä, koska haluan oman elämäni tyylillä NO ADDED DRAMA, koska itseni kanssa eläminen on ihan tarpeeksi dramaattista ilman lisädraamailua. Lisäksi olen saanut ihan riittävän ison siivun toisten draamoista ja olen tullut vedetyksi toisten draamoihin, joten yritän pysytellä niistä erossa, mikäli vain mahdollista.
Huomio: minun ei tietysti tarvitsekaan ymmärtää mitään. Toisaalta olisi mukavaa, jos olisi enemmän eväitä ymmärtää. Mutta ehkä asia on niinkin simppeli, että aviovaimo on tossu ja ystävä on kontrollifriikki määräilijä, joka haluaa asioiden olevan ennallaan eli siten ennen kuin aviovaimo avioitui. Aviomiehellä on myös ihanteensa sen suhteen, mitä vaimoltaan salaa toivoo, vaikkei toiveita ääneen sanokaan.
Aviomiehen ja Temin jäätävää sanailua toisilleen on samaan aikaan sekä huvittavaa että kiusallista seurata. Itse heittäisin nuo kaikki kolme pellolle tai lähtisin itse niin kauas kuin pippuri kasvaa ellen vielä kauemmas.
En erityisesti pitänyt tästä kirjasta, koska pääsääntöisesti koin sen latteana. Odotin jotain huipennusta tai käännekohtaa, mutta sellaista ei varsinaisesti tule. Paitsi ihan lopussa, mutta se ei varsinaisesti enää pelasta mitään.
Kirjassa on muutama kiinnostava kohta ja kieli paikoin riemukasta. Kokonaisuus jää silti vaisuksi, vaikka aihe on mitä raflaavin. Harmi.
Tästä tuli erittäin subjektiivinen miete, mutta sallin sen itselleni koska miksipä en sallisi. Tällaisia fiiliksiä tämä kirja nyt herätti eli sentään herätti jotain, vaikka punaista lankaa en varsinaisesti löytänyt enkä oikein muutakaan pointtia.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate.
"Ehkä en ymmärrä, koska haluan oman elämäni tyylillä NO ADDED DRAMA, koska itseni kanssa eläminen on ihan tarpeeksi dramaattista ilman lisädraamailua." Minusta tuntuu monien kirjojen kohdalla ihan samalta. :D Taidanpa jättää tämän väliin vaikka tulisi jossain vastaankin.
VastaaPoistaTästä syystä en lue chick litiä, koska se on usein melkoista ihmissuhdemättöä. Toki eroja on senkin genren sisällä ja pieninä annoksina nekin ovat ok. Ja nyt kun mietin, niin tämän kirjan voisi mielestäni sijoittaa nimenomaan chick lit -genreen. Ihmissuhteet ovat jees, mutta kirjan kantavana (ja ainoana) teemana eivät minua varten. :D
PoistaTämä kuulostaa niin ärsyttävältä, että tekisi melkein mieli lukea nähdäkseen, kuinka paljon itse ärsyyntyisin :D Juuri senlaatuista käytöstä, millaista en oikein jaksa katsella.
VastaaPoistaTämä on aika lyhyt ja nopealukuinen eli ei mene liikaa aikaa tämän kanssa ärsyyntymiseen ja myös ainakin minun kohdalla pitkästymiseen :D
PoistaIhan kiva avaus, joskin tossu avioivaimo & kontrollifriikki ystävä vakuuttivat siitä, ettei ole minun kirjani, sillä myös kolmessa on parisuhteeseen liikaa eli no added drama. Elävä elämä tarjoaa sitä - halusitpa tai et - kiitos ihan riittävissä määrin:)
VastaaPoistaJep, tällaisille kirjoille on varmasti lukijansa, mutta itse en taida kuulua niihin. Jotain muutakin kaipaisin kuin tällaista ihmissuhdesoppaa vaikka sen kummempia oivalluksia.
PoistaMielenkiintoista! Toisinaan tulee vastaan sellaisia kirjoja, joiden henkilöhahmoista ei pidä ja/tai joiden käyttäytymistä ei ymmärrä. Sitten sitä alkaa miettiä, että onko kirja huono, vai enkö tosiaan vaan ymmärrä jotain. Ja toisinaan ajatus kerkiää niinkin pitkälle, että miksi henkilöt tai hahmot herättävä niin voimakkaita vastareaktioita. Silloin on keskinkertaisestakin kirjasta saada yllättävän hyviä keloja irti!
VastaaPoistaIhan totta, ei tosiaan välttämättä ole suinkaan kirjassa vika, ettei lukija (tämän kirjan kohdalla minä) saa sitä otetta. Luulen, että joku muu saa tästä romaanista erilaisia juttuja irti. Melkoisia ajatuksia tämä kirja minussakin herätti, vaikka kokonaisuus jäi ontoksi. Ja kyllä, kuin vaivihkaa löysin kuitenkin näistä kolmesta sen eniten miellyttävän (vai sanoisinko vähiten vituttavan) henkilön, jota saatoin jopa ymmärtää jollain tasolla. En aio kertoa kenet, koska se paljastaisi minusta jotain, joka hämmensi itseänikin.
PoistaJep, en välttämättä jaksaisi kirjaa, jonka kolmesta päähenkilöstä pitäisi arpoa kuka on vähiten ärsyttävä, tai edes pikkaisen omaan mieleen :D
VastaaPoistaMulle on jäänyt mieleen, että et tykkää ihmissuhdekeskeisistä kirjoista, niin aloin heti alussa ihmetellä miksi oot tämän kirjan valinnut luettavaksi 🤔 Että onko tämä sun valinta haasteeseen kohtaan En yleensä lue tämän tyyppisiä kirjoja, mutta olikin toiseen kohtaan 😉
Minua ei varsinaisesti haittaa ärsyttävät päähenkilöt, jos kirjassa muuten on jotain mikä tenhoaa. Tässä kirjassa ei vaan valitettavasti juuri ollut mitään, mikä minua kiinnosti :D
PoistaJa oikeassa olet, en välitä kirjoista joissa keskeinen teema on ihmissuhdemättö. Sitähän ei varsinaisesti voi etukäteen aina tietää, millainen painopiste tarinassa on. Toisaalta poistun joustavasti myös lukuintressieni ulkopuolelle, jos sille päälle syystä tai toisesta satun. Pääasiassa en esimerkiksi lue julkkisten muistelmia, mutta tänä vuonna olen lukenut jo kolmet. :D
Tämän kirjan otin lukuun ihan uteliaisuudesta, koska koin kirjan asetelman kiinnostavana. Käsittelytapa ei nyt vain minuun kolahtanut. Kirjaa suositteli Guardianissa kesällä kirjailija Caleb Azumah Nelson, joten se oli myös eräs syy kokeilla kirjaa itse.