Sivut

perjantai 8. syyskuuta 2023

Sirkka


Anni Saastamoinen: Sirkka

Kosmos, 2019

s. 188

 

Sirkka on harmaa kuin aamu-usva järven pinnalla yöstä raskaiden pilvien alla, jotka ehkä satavat tai sitten eivät. Sirkan koti on kuin syysaamun usva niityn päällä – siellä täällä vihertää, mutta muuten on harmaata.

Sanalla sanoen Sirkka on harmaa sekä sisältä että päältä. Mutta mitä sillä on väliä, jos pitää harmaasta. Ja järjestyksestä, rutiineista ja elämän yllätyksettömyydestä. Ei kaikkien tarvitse olla adrenaliininarkkareita, jotka hilluvat ympäriinsä aina uusia haasteita etsien.

Sirkka toi jonkin verran mieleeni Britt-Marien Fredrick Backmanin romaanista Britt-Marie kävi täällä. Sekä Sirkka että Britt-Marie ovat järjestysfriikkejä, joiden on vaikea sietää, jos asiat ovat ”väärällä” tavalla saati epäjärjestyksessä.

Sirkka ei voi myöskään sietää toisten tiettyjä tapoja, mutta sen sijaan että hyväksyisi ne, hän yrittää saada toisen muuttamaan tapojaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten Sirkka yrittää saada työtoverinsa Sepon muuttamaan joitakin tapojaan.

Sirkka itse kokee painetta äitinsä taholta, joka haluaa tuoda väriä Sirkan elämään. Sirkka ei siitä pidä, mutta ilmeisesti hänelle ei tule mieleen, että juuri samaa hän on yrittänyt itse tehdä Sepolle.

Pidin Sirkasta romaanina eikä sen tyyli käynyt hermoilleni kuten romaanin Britt-Marie kävi täällä. Sirkka on suoraviivaisempi ja siitä puuttuu lässytysmäisyys.

Ihmisen persoona (ja temperamentti) on mitä on ja sitä voi tiettyyn rajaan asti muuttaa tai kehittää, mutta eipä se peruspersoona sieltä koskaan katoa. Eikä tarvitsekaan – pääasian pitäisi olla että on sinut itse itsensä kanssa. Hyvä olisi myös laajentaa se koskettamaan kanssaihmisiä eikä olettaa, että he muuttuvat mieleiseksi.

Vaikka pidin Sirkasta kirjana, en varsinaisesti pitänyt Sirkasta persoonana. Minulle on melko lailla punainen vaate sellaiset ihmiset, jotka eivät anna toisten olla sellaisia kuin ovat. Lukiessa näille asioille voi hymähdellä ja naurahtaa, mutta mietin jos tosi-elämässä kohtaisin Sirkan, en usko että jaksaisin häntä kauan katsella.

Mutta sellaista se on: ei kaikkien kanssa voi eikä varsinaisesti tarvitse edes olla tekemisissä. Thank God.


Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Sirkan kohtaan 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun. En lukenut, mutta periaatteessa olisin voinut.

 

*

Esteettistä silmääni häiritsee Suomessa vääntämieni postausten erilainen fontti. En pääse kierrättämään tekstiä Notepadissa, kuten tavallisesti teen, koska tässä paskassa kannettavassani ei sellaista tietääkseni ole. Minähän en koskaan kirjoita tekstiä suoraan blogiin, vaan kirjoitan sen Wordissa.

15 kommenttia:

  1. Googlailin ja löysin Anni Saastamoisen nimellä myös Depressiopäiväkirjat ja romaanin Ja mutta että sitten.
    Sirkan hamo alkoi kiinnostaa. Ajattelin ensin, että Sirkka voisi olla Sinikka Nopolan Likan kaltainen harmaudessaan, mutta kun kirjoitat, että Sirkka on määräilijä aloin ajatella, että hän onkin kuin Likan äiti Eila, joka toivoo, että tytär olisi eloisampi, aikaansaavempi ja naisellisempi, vaikka itsekin on niin kaavoihinsa kangistunut, että vie omat kahvit ulkomaanmatkalle (hahhahhaa...).

    Huomasin, että sinulla on eri fontti, mutta ei se haittaa. Itse kirjoitan luonnoksia suoraan blogiin, koska olen pitänyt sitä kätevimpänä, vaikka en ole kyllä tyytyväinen fonttivalikoimaan ja paras on minulla edelleen hakusessa.
    Ai sinäkin kannat matkalla mukana tietokonetta, etkä jotain pienempiä laitteita. Minä olen lähdössä ensi viiikolla kuukaudeksi matkalle ja taas pakkaan mukaan tämän ison toimistoläppärini, koska tässä minulla on kuvankäsittelyohjelmat.

    Hyvää Suomi-lomaa edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on jo monena kesänä pitänyt tämä Sirkka lukea, mutta vasta nyt se päätyi lukuun. Muistaakseni lainasin sen viime vuonnakin, mutta silloin en sitä ehtinyt lukea. Ihan viihdyttävä ja kiintoisa romaani ja minua kiinnostaa myös tuo Saastamoisen uudempikin romaani, jota ei kirjastossa ollut paikalla. Sirkka ei ehkä niinkään määräile muita kuin työtoveriaan, jolla tuntuu olevan paljon sellaisia maneereja, jotka Sirkkaa ärsyttävät.

      Sinikka Nopolan teoksia en ole lukeut, mutta kiinnostaisi kyllä lukea. Ehkä ensi kesänä!

      Kirjoitan tekstit Wordiin, koska on käynyt niinkin että netti katkeaa ja sinne meni koko roska. Minulla on käytössäni matkoja varten pieni ja kevyt kannettava. Kotona sitten oikein dinosaurusmaisesti kunnon pöytäkone isolla laatunäytöllä. Tabletti minulla on, mutta olen käyttänyt sitä viimeksi ehkä viisi vuotta sitten (perin miehen vanhan, mutta eipä minulla sille käyttöä ole). Tietenkin on myös kännykkä, mutta en todellakaan jaksa sillä mitään blogijuttuja vääntää. Siitä luen lähinnä uutisia ja käytän Instaa jne. Mitään kirjoittamisia sillä en tee, koska on niin aikaavievää, ettei hermoni sellaista kestä :D

      Mainiota matkaa sinullekin! Toivottavasti et vaikene kokonaan matkan ajaksi. Saako udella, minne olet menossa? Noh, utelin silti – ei ole tietenkään pakko vastata.

      Itse viivyn vielä parisen viikkoa Suomessa ja sitten palaan kotiin. Alkaa jo olla koti-ikävä, vaikka täälläkin viihdyn. Mutta oma koti on aina oma koti <3

      Poista
    2. Eila, Rampe ja Likka on älyttömän hauska perhe, bonuksena vävy Pirkka.

      Taas mennään Espanjan Costa del Solille, taitaa olla jo ainakin viides kerta, kesää jatkamaan.
      Mutta ensi kesänä jotain uutta - todennäköisesti käydään pitkästä aikaa Britanniassa! Elvytimme nimittäin tänä kesänä ystävyytemme Dianan kanssa, jonka olemme tunteneet 80-luvulta asti. Hän kävi meillä ja saimme vastavierailukutsun hänen kotiinsa Sidmouthiin Devoniin ja tietysti samalla reissulla haluan (vihdoin viimein) viettää muutaman päivän ihanassa Lontoossa, jonka puistoihin ja rakennuksiin olen sinun blogissasi saanut tutustua.

      Poista
    3. Kesän jatkaminen kuulostaa hyvältä, mainiota matkaa!

      Toivottavasti teidän ensi kesän brittireissu toteutuu. Olen käynyt jossain päin Devonia joskus aikoja sitten tehdessämme road tripin eteläiseen Englantiin. Se oli aikana ennen kuin löysimme Lake Districtin eli siitä on hurjasti aikaa.

      Minullakin oli muuten kirjekavereita nuorempana. Siis ihan perinteisiä eli kirjeet pistettiin matkaan etanapostilla. Kaikki ne lopulta kuitenkin haipuivat.

      Poista
  2. Avauksesi aloituskappale on kiehtova! Mutta sitten tulee se mutta : tuollaiset Sirkat, jotka yrittävät manipuloida ja väkisin vääntää toisia kanssaihmisiä kaltaisiksiin toi johonkin toiseen muottiin, on turhankin paljon ja itsellä on koko lailla nollatoleranssi heidän suhteensa.

    Tästä pääsemmekin aasinsiltaa pitki vimoiseen kappaleeseesi ja thank God:)

    Mukavaa ja onnistunutta sekä rentoa loman jatketta Sinulle sinne kuusien katveeseen ja kuiskeeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni lukija on käsittääkseni pitänyt Sirkkaa ihan symppiksenä ja onhan hänessä sellainenkin puoli. Sirkka on aika hiljainen ulospäin, mutta ajatuksia hänellä on senkin edestä – eikä usein niin suopeita muita kohtaan. Minusta tämä oli kyllä ihan mainio romaanina ja minulle kirjan tyyli toimi paremmin kuin esim. tuossa mainitsemassani Backmanin romaanissa.

      Lukeminen on jäänyt aika vähiin täällä Suomessa ollessa ja sellaista omaa aikaa jo kaipaan – ja omaa kotia, jossa kaikki on siellä missä pitää ja on muutenkin helppoa :D Alkaa tämä matkalaisolo jo vähän rasittaa, vaikka tietenkin on ihanaa nähdä läheisiä jne. <3

      Poista
  3. Sirkka oli kyllä kirjana ihanan hersyvä ja tykkäsin ihan hirmu paljon. Ihmisenä Sirkka ei varmaan ois kovinkaan hääppönen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Sirkallakin ystävä oli ja hyvä niin: kyllä me kaikki ansaitsemme ystävän ja joskus (näin kliseisesti sanottuna) vastakohdat täydentävät toisiaan. Enpä tiedä olenko itsekään kovin hääppöinen ihminen :D

      Poista
  4. Minäkin pidin Sirkasta kirjana, mutta ei se niin mieleenpainuva ollut, että enää muistaisin juuri mitään. Toki vain harvoista kirjoista muistan yksityiskohtia jälkeenpäin.

    Backmanin kirjoja en ole pystynyt lukemaan monta sivua, ne käyvät minullakin hermoille.

    Muuten, jouduin eilen poistamaan Facebook-profiilini. En jaksa tässä selittää tarkemmin, mutta se oli ehkä hakkeroitu, ja hyvä niin, kun olin muutenkin taas väsynyt siellä roikkumiseen. Saat minut kiinni ainakin blogin sähköpostista, ja ehkä sinulla on vielä puh.nroni? Itse en ole varma, onko viime kesän numerosi enää voimassa. Ainakin siskollani on joka Suomen reissulla eri prepaid-liittymä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki ei tässä mitään kiireellistä asiaa ole, kun teillä käy Suomen aika jo vähiin, enkä itse pääse viikolla lähtemään kauemmas, ja viikonloput ovat nyt olleet kovin ohjelmoituja.

      Poista
    2. Minulle Sirkka jää kyllä varmaan mieleen, mutta toisaalta suuri osa lukemistani kirjoista jää. Toki ajan kanssa yksityiskohdat haipuvat mielestä, mutta yleensä esim. tunnelma tai jokin yksittäinen kohtaus saattaa jäädä mieleen.

      Yritin taannoin lukea Backmanilta romaania Anxious People, mutta sen jätin kesken. Ei vain ollut minun juttu.

      Suututtavia kaikenlaiset hakkeroinnit omille sivuille. Toivottavasti Facebookissasi ei ollut mitään sellaista, jonka paljastuminen ahdistaisi sinua. <3 Ja väkisinhn ei kannata missään somessa roikkua.

      Minullakin on pidellyt aika paljon ohjelmaa täällä, vähän liiankin kanssa. Suomireissujen rasittava puoli on juuri se, että pitää tunkea niin paljon lyhyeen aikaan.

      Poista
  5. Äitini luki vasta Sirkan kun olin kylässä ja naurusta päätellen se upposi. Moni on kuvannut kirjaa nimenomaan hauskaksi, mutta vähän hyytävältä kuulostaa tuo Sirkan tyyli yrittää muuttaa työkaveriaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että kirjaa pidetään hauskana. Itse vain olen huumorini kanssa hyvin valikoiva ja kuivakka. :D Siksi en pääsääntöisesti mitään huumorikirjoja luekaan enkä katso kuin kirveellä uhaten komedioita.

      Poista
  6. Tykkäsin Sirkasta- näitä mulla on pari työkaverina. Onneksi teen etätäitä aika paljon joten kestään Sirkkoja hyvin.
    Meillä ihmisillä on paha taipumus haluat muuttaa kanssakulkijoita samanlaiksiksi kuin itse olemme.
    Minulle Sirkka tarjosi nimenomaan huumoria. ja kuskistuksen sinkkuelämään, sitä kun en ole itse viettänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksia Sirkasta on niin paljon kuin on lukijoita ja hienoa, että sinuun huumori upposi paremmin. Minäkin pidin kys. kirjasta, mutta en jaksanut nähdä aina sitä niin humoristisena. Satuin nimittäin itse saamaan Suomessa osakseni ikävää “sirkkamaista” kohtelua jopa siinä määrin, että älähdin (mitä en helposti tee). Monilla ihmisillä (ei kaikilla) on tosiaan rasittava taipumus pyrkiä muokkaamaan muita haluamansalaisiksi. Itse en missään nimessä haluaisi, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia saati sellaisia kuin minä. Johan se olisi rasittavaa sekin. :D

      Minulla on pitkä “sinkkuhistoria”, mutta en tunnista sitä tuosta romaanista. Mutta yksilöllisiä nekin ajat.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.