Katsoin jokunen aika sitten Netflixistä Queen’s Gambit -nimisen sarjan. Sarja on tehty Walter Tevisin samannimisen kirjan pohjalta. Olin ennakkoluuloinen sarjaa kohtaan, koska shakki ja sen pelaaminen ei varsinaisesti kuulu intressieni piiriin.
Vaan taas sain muistutuksen siitä, että mikä tahansa aihe voi olla kiinnostavaa riippuen sen käsittelytavasta. Yllätyksekseni nimittäin pidin kovasti kyseisestä sarjasta ja mietin, että olisi kiva lukea se kirjana.
No, kirja ei ole tarjolla kirjastomme valikoimissa, mutta löytyi toinen Walter Tevisin teos, The Man Who Fell to Earth. Sen pohjalta on tehty samanniminen elokuva 1976. Pääosaa näyttelee David Bowie. En ole elokuvaa nähnyt, mutta luin kirjan.
The Man Who Fell to Earth on luokiteltu scifiksi eli nyt liikun minulle melko tuntemattomassa kirjallisuusgenressä. Tv-sarjojen ja elokuvien kautta kyseinen genre toki on tuttu, mutta kirjallisuudessa jäänyt minulta paitsioon.
Heti alkuun totean mielipiteeni pähkinänkuoressa: Pidin todella paljon tästä kirjasta, jossa ei näin jälkikäteen ajateltuna järin runsaasti tapahtunut. Mutta minä nyt en muutenkaan ole äksönin ylin ystävä, joten minun makuuni tämä oli juuri täydellinen: asioita tapahtuu mentaalisella tasolla.
1985, jossain päin Yhdysvaltoja
Thomas Jerome Newton on alien, joka saapuu kotiplaneetaltaan Antheasta maahan. Newtonin missio on selkeä: tienata rahaa niin paljon, että voi rakentaa avaruusaluksen, jolla tuoda loput (noin nelisensataa) hengissä olevat anthealaiset maahan.
Anthealaiset ovat teknologian osalta ja älyllisesti huomattavasti kehittyneempiä kuin maalaiset. Newton tuokin mukanaan teknologisia innovaatioita, joiden tuotannolla hän lyö rahoiksi. Kun tarpeeksi rahaa on koossa, hän voi aloittaa avaruusaluksen rakennusprojektin.
Soluttautuminen erityisesti henkisellä tasolla ihmisten keskuuteen osoittautuu vaikeaksi, vaikka Newton on uhrannut vuosikymmenen maapalleron ja sen asukkaiden tutkimiseen ja imitoimiseen. Osa pitää Newtonia outona friikkinä, osa epäilee häntä alieniksi. Newton luonnollisesti tuntee itsensä muukalaiseksi ja ”alieniksi”, mitä hän tietenkin onkin.
Maan ihmiset näyttäytyvät anthealaiselle kuin apinoina kummallisine ja tuhoavine tapoineen. Ja tavat tarttuvat joskin Newton säilyttää rauhanomaisuutensa ja lapsenomaisen ystävällisyytensä. Vaan anthealainen hauraus ei ole järin hyödyllinen meriitti maassa, jossa ihmiset ovat arvaamattomia ja irrationaalisia.
Tekee mieli tähän väliin heittää sitaatti kirjan esittelystä, jonka on kirjoittanut Ken MacLeod.
We arrive on Earth as aliens, and leave as monsters. If we’re lucky.
Tai sitten (oma miete): saavumme toiveikkaina alieneina, lähdemme (jos lähdemme) itkien.
Tätä ei kannata tulkita niin, että The Man Who Fell to Earth on jonkin sortin ihmisvihamielinen vuodatus ja että se olisi kirjan keskeinen sanoma. Ei ole, vaikka suoraan sanottuna minua ei haittaisi vaikka olisikin.
Kyse on alienimaisuudesta ja tämän voi tulkita sekä kirjaimellisesti että symbolisella tasolla.
Walter Tevis: The Man Who Fell to Earth
Gollancz, 1963 (lukemani painos on vuodelta 2016)
s. 185
Minullekin scifi on jäänyt vieraaksi, edes elokuvia ja tv-sarjoja en ole katsonut. Vieraana tämä genre varmaan pysyy jatkossakin. Mutta tässä lukemassasi kirjassa kiinnostaa kyllä tuo ulkopuolisen näkökulma maan asukkaiden kummallisuuksiin. Ja se, että asioita tapahtuu mentaalisella tasolla.
VastaaPoistaToki sitä joskus voisi yllättää itsensä ja lukea jotain genreä, jota ei ole koskaan lukenut. Ehkä se olisi avartavaa?
Tässä on ihan kivasti pohdintaa, vaikka enemmänkin voisi olla. Pohdinnat ovat melko “puolueettomia”, joten lukijan tulkittavaksi jää paljon. Minusta ihan kiva, vaikka toisaalta olisin kaivannut syvempää ja rajumpaakin otetta.
PoistaEn ole itseltäni rajannut ulos mitään genreä. Olen avoin kaikelle, mutta toki intressieni rajoissa, kun en jaksa väkisin mitään lukea. Uskon kyllä, että lähes kaikista genreistä varmasti löytyy hyvää ja itselle sopivaa luettavaa: ne pitää vain löytää.
Minäkään en juuri scifiä lue, mutta tämä kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta! Eräs ystäväni toivoi kerran sellaista tietokirjaa, jossa tutkittaisiin ihmistä lajina niin etäältä kuin se ihmisille on ylipäätään mahdollista. Tässä on vähän samaa henkeä.
VastaaPoistaYstäväsi kuvailema kirja vaikuttaisi minustakin kiinnostavalta. Tässä lukemassani ei tuossa mielessä kovin syvälle mennä ja paljon siitäkin jää lukijan pääteltäväksi. Silti pidin tästä kovasti ja varmaan riippuu tosi paljon lukijastakin, miten paljon ja mitä kirjasta saa irti.
PoistaEn ole pahemmin lukenut scifi-kirjoja, mutta muistan tuon Bowie-elokuvan, tosin en sitä nähnyt mutta luin siitä. Kirja kuitenkin kuulostaa tosi mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaItse katselin trailerin ja joitakin klippejä tuosta elokuvasta. Joitakin nimiä on elokuvassa muutettu, samoin erään keskeisen henkilön ulkomuoto on elokuvassa huomattavasti mediaseksikkäämpi kuin kirjassa esiintyvän kuvauksen perusteella voisi olettaa.
PoistaOli hyvä sarja tuo Queen's Gambit, tykkäsin. Tuota Tevisin kirjaa en ole lukenut, mutta nähnyt Bowie-leffan.
VastaaPoistaTevisiltä olen tainnut lukea The Hustlerin.
Queen’s Gambit oli kyllä melkoinen yllättäjä. Olin jo melkein päättänyt, etten sitä edes katso mutta onneksi muutin mieltäni. Kirjan parissa olisi siihen kiva vielä palata!
PoistaMinua kiinnostaisi lukea muitakin Tevisin kirjoja. Tuo Hustler on ensimmäinen osa jotain sarjaa ja olisi kiva lukea se mutta meidän kirjastosta saa vain toisen osan (The Color of Money). Tietty voisi hommata omaksi, mutta välttelen holtitonta kirjojen hankkimista.