Kuuntelin viime vuonna jollain lenkillä Canadian True Crime -podcastia. En valitettavasti enää muista, mikä keissi oli kyseessä, mutta kyseinen jakso oli siitä erikoinen että siinä haastateltiin erästä toista henkilöä. Tällä eräällä toisella henkilöllä on blogi, jossa hän yhdessä jonkun toisen kanssa kirjoittaa true crime -kirjoista. En löytänyt enää kyseistä blogiakaan. Mutta ei anneta sen häiritä.
Näiden lukuisten mutkien kautta lukuui päätyi Michelle McNamaran true crime -teos I’ll Be Gone in the Dark, joka on muuten suomennettukin (Katoan yön pimeyteen). Minulta tämä kirja on taannoin mennyt täysin ohi, mutta mitäpäs tuosta.
Mistä on kyse?
Michelle McNamara on journalisti ja käsikirjoittaja, jolle syntyi pakkomielle ns. Golden State Killerin henkilöllisyyden selvittämisestä ja hänen saamisesta oikeuden eteen. Kyseinen sarjamurhaaja mellasti Kaliforniassa 1974-1986 eikä jäänyt koskaan kiinni. Tai ei jäänyt tuolloin kiinni. Eikä ollut jäänyt kiinni tämän kirjan julkaisuajankohtanakaan.
Palataan kiinnijäämiseen myöhemmin.
The Golden State Killer on McNamaran antama nimi tälle raiskaajalle ja sittemmin murhaamaankin ryhtyneelle miehelle. Hänestä on käytetty myös muun muassa nimitystä EAR (East Area Rapist). Herran ”ansioluettelo” käsittää about 50 raiskausta, 13 vahvistettua murhaa ja 120 murtovarkautta.
McNamara on kerännyt massiivisen määrän aineistoa ja haastatellut monia aikanaan (ja kirjan tekemisen aikana edelleen) näitä tapauksia selvittäneitä rikostutkijoita.
McNamara kirjoittaa uhreja kunnioittaen eikä lähde ruotimaan yksityiskohtaisesti raiskaustilanteita ja murhia. Oleelliset asiat mainitaan, mutta niitä ei kuvailla. Muuta kuvailua on sen sijaan enemmänkin ja jotkin luvuista ovat jopa hieman tarinallisia. McNamara kuvailee miljöötä, henkilöitä joilla on jokin yhteys (ei rikollisessa mielessä) sarjamurhaajaan jne. Siinä ohessa McNamara valottaa myös omaa lapsuuttaan ja perhesuhteitaan.
Minun makuuni kirja jää liian repaleiseksi ja jotkin luvut irtonaisiksi, koska niihin ei koskaan palata. Esimerkiksi eräässä luvussa mainitaan epäillyn nimi ja McNamara jo luulee, että ovat saaneet murhaajan nalkkiin. Näin ei kuitenkaan ole eikä aihe saati epäillyn nimi tule ikinä enää kirjassa esille. Todella hämmentävää ja mielestäni ärsyttävää.
Arvostan McNamaran suunnatonta panostusta ja vimmaisuutta näiden keissien selvittämisessä ja on todella sääli, ettei hän ehtinyt nähdä murhaajan henkilöllisyyden selviävän ja hänen jäävän kiinni. McNamara nimittäin menehtyi äkillisesti 2016.
The Golden State Killer on nimeltään Joseph James DeAngelo ja hänet pidätettiin huhtikuussa 2018. Hän on tällä hetkellä vankilassa ja viettää siellä lopun elämäänsä.
Tässä kirjassa minua kiinnosti eniten erilaiset metodit, joilla esim. tekijän henkilöllisyyttä ja asuinpaikkaa voidaan yrittää selvittää. Muukin rikostutkintaan liittyvä tieto kiinnosti. Sen sijaan kokonaisuutena tämä kirja ei minua puhutellut: liian repaleinen ja sinne tänne poukkoileva. Kuin liukas kala, joka luiskahti sormista juuri kun luuli saaneensa otteen.
Michelle McNamara: I’ll Be Gone in the Dark
Faber & Faber, 2018
s. 328
Kiintoisaa! Puutteista huolimatta voisin kyllä lukea. On kyllä minultakin mennyt ihan ohi eikä ole kirjastossakaan sattunut ikinä vastaan.
VastaaPoistaKannattaa kokeilla, aika erilainen true crime -teos tämä ja moni on tästä pitänyt kovastikin. Minuun nyt ei vain sattunut kolahtamaan, vaikka kirja on taiten kirjoitettu.
PoistaTämä oli äänikirjana hyvä, teksti toimi hyvin sellaisessa repaleisessa kuuntelussa. Minua jäi ehkä vaivaamaan se että loppujen lopuksi aika vähän pohdittiin tekojen ja lopettamisen motiivia.
VastaaPoistaJoo, niistä ei kyllä ollut juuri mitään mainintoja. Ehkä olisi ollut, jos McNamara olisi ehtinyt kirjoittaa kirjan loppuun? Tosin voi olla vaikea pohtia motiiveja, kun tekijästä tiedettiin niin vähän.
PoistaJep, taisin törmätä niihin vasta myöhemmin, jonkun podcastin yhteydessä. Sinänsä tuossa on ihan mielenkiintoinen ja karmiva tausta, uhrit ainakin vaikuttivat muistuttavan tekijän entistä morsianta jne ja taisi olla niin että teot olivat jääneet tauolle kun mies oli saanut sisarensa(?) lapsen hoidettavakseen.
PoistaKatselin muutamia pätkiä oikeudenkäynneistä, joissa raiskatut kertoivat omista kokemuksistaan. Samoin katsoin pätkän, jossa DeAngelo pyytää uhreiltaan anteeksi. Vähän myöhäistä, ei herättänyt kyllä myötätuntoani. Aivan varmasti laskelmoitu puheenparsi samoin kuin esiintyminen pyörätuolissa.
PoistaDeAngelollahan oli omakin perhe lapsineen. Vaimolle ja lapsille tuli yllätyksenä tuo kuvottava sivuelämä. DeAngelo on netistä löytyvien tietojen mukaan nähnyt lapsena, kun hänen siskonsa raiskataan. Lisäksi mainitaan, että hänen isänsä on mahdollisesti ollut “abusive”. Niin tai näin, jotain on ihmisessä pahemman kerran pielessä, kun valitsee tappaa ja raiskata.
Ai se oli tämä kirja, olen kuullut tästä. Kiinnostava aihe kyllä. Onneksi kirjailija kunnioittaa uhreja eikä mässäile yksityiskohdilla. Ja hyvä että tuo rikollinen saatiin lopulta kiinni!
VastaaPoistaOn tosiaan olemassa vastoin monien luuloja myös true crime -kirjallisuutta, jossa ei mässäillä teoilla. Olen onnistunut lukemaan useammankin sellaisen. Minua true crime -kirjallisuudessa kiinnostaa tekijän motiivit ja persoonallisuus ja muut psykologiset syyt – ei niinkään teot. Tässä kirjassa ei päästä tekijän persoonaa ruotimaan, koska hän ei ollut selvillä kirjan julkaisun aikoihin.
PoistaSen sijaan ne lukuisat metodit, joilla tekijää etsitään ja yritetään seuloa ovat esillä tässä McNamaran kirjassa. Mielenkiintoinen näkökulma kyllä!
Minulle tämä kirja kolahti sataa! Samaistuin Michelleen...Tunsin väreitä, sain etiäisiä, elin täysillä mukana. En olisi kuunnellut, koska nuo äänet eivät olleet jutussa mukana. Sen sijaan kirjan valokuvissa olleet henkilöt olivat jutussa. Michelle oli omalla tavallaan arvoitus, mutta häntä ei voi unohtaa. Hyvä kirja♥
VastaaPoista♥♥
Luinkin sinun kirjoituksesi tästä kirjasta ja voin kyllä helposti ymmärtää, että joillekin tämä on The Kirja. Harkitsin juttusi linkittämistä, mutta jätin pois koska taannoin esiintyi ihmettelyä, miksi linkkasin erään blogin juttuun jossa mielipide oli hyvin erilainen kuin omani. Minusta se oli ikään kuin pointti: huomioida, että koemme kirjat eri tavoin. Ymmärsin, että minun oletettiin linkkaavan jotenkin ilkeässä mielessä, joten ilmeisesti tulin varovaiseksi.
Poista