Liikuntapainotteinen maalaiselo jatkuu edelleen. Lukeakin olen ehtinyt, koska hyvistä lukusäistä (sataa kaatamalla) ei ole ollut pulaa.
Onneksi on myös ollut sateettomia hetkiä ja peräti kokonaisia päiviäkin. Eilen tein mainion fillarilenkin "läheiseen" kylään kauppa-asioille. Siinä sivussa löysin upean autiotilan, jonne jäin toviksi fiilistelemään.
Valitettavasti kirjakuvia en saa ladattua koneelle, joten kuvaton kirjakooste jälleen.
Mercedes Bentson eli Linda-Maria Roineen muistelmateos (kirjoitettu yhdessä Venla Pystysen kanssa, Johnny Kiga 2019) Ei koira muttei mieskään oli hyvin kiinnostava ja joutuin etenevä kuvaus Bentson varttumisesta aikuiseksi.
Teemoja: koulukiusaaminen, hyväksynnän hakeminen, identiteettiongelmat, huumemaailma, romanikulttuuri, musiikki jne.
Kirja sisältää useita Bentson rap-sanoituksia ja niitä oli kiinnostava lukea, kun tiesi taustoja niiden syntyyn. Bentso on taitava riimittelijä. En ole hänen räppiään kuunnellut, mutta kenties aion siihenkin tutustua (ja myös hänen musiikkivideoihinsa), kunhan palaan kotiin.
Toinen lukemani kirja on niinikään muistelmateos. Siirrymme Suomesta sujuvasti Islantiin Heidan sukutilalle. Steinunn Sigurdadóttirin kirjoittama Heida, lammaspaimen maailman laidalta (Like 2020, suomentanut Maarit Kalliokoski) on hersyvä teos, jossa seuraillaan Heidan varttumista lammaspaimeneksi.
Heidan olisi ehkä ollut mahdollista luoda mallinura, mutta se ei Heidaa kiinnostanut. Kirjan edetessä käy selväksi Heidan vetäytyvä persoona ja fyysisyys: tarve tehdä fyysistä työtä. Silloin Heida on omimmillaan. Minulta pukkasi melkein jo hikeä kirjaa lukiessa, niin tarmokasta on meno.
Heida on lempeä hyvänmielen kirja, joka koskettelee jotain alkukantaista aistia tällaisessa erakossa. Ihastuttaa myös Heidan luonto- ja eläinrakkaus. Hän selkeästi saa tehdä ja elää omien arvojensa mukaan, vaikka noita arvoja on täytynyt voimakkaasti suojellakin.
Tuo Mercedes Bentson kirja on ollut paljon esillä ja saanut kehuja, joten on alkanut vähäsen kiinnostaa. Tärkeitä teemoja se ainakin käsittelee.
VastaaPoistaMuiden kirjablogien myötä siitä kuulin itsekin ja kiinnostuin. Kesti näin kauan saada se käsiin. Oli ajatuksia antavaa luettavaa!
PoistaOlen lukenut molemmat. Linda on kokenut kaikenlaista pahaa nuoren elämänsä aikana.
VastaaPoistaHeida on uskomaton puurtaja arktisissa olosuhteissa. Lisäksi molemmat kirjoittavat, Linda räppiä, Heida runoja. Kummankin elämästä oli kiinnostavaa lukea.
Totta, molemmat sekä Linda-Maria että Heidä riimittelivät tahoillaan omalla tyylillään.
PoistaOlisin mielelläni lukenut Linda-Marian toisenkin teoksen, mutta se ei ollut kirjastossa paikalla. Ehkä ensi kerralla sitten.
Lukusäitä on tosiaan pidellyt. Onpa todella upean näköinen tuo autiotalo! Tykkään autiotaloista. Tuo Mercedes Bentson kirja käsittelee monia kiinnostavia aiheita; pitäisi siis lukea se joskus. Heidaa aloitin silloin kun se ilmestyi, mutta en jotenkin jaksanut keskittyä siihen. Muistelen hämärästi, että ehkä teksti tuntui hiukan kuivalta ja tietopitoiselta, vai olinkohan vain itse väärässä mielentilassa silloin??
VastaaPoistaMe olimme viikonloppuna reissussa ja kärsin kovia vieroitusoireita, kun en voinut lukea! Nyt tuo epäkohta on kiireesti korjattava :) Vieläkö sinulla muuten on Suomi-lomaa jäljellä?
Olen fillaroinut melko paljon aina kun sää on sallinut ja niillä reissuilla bongaillut kaikenlaista. Eilen löysin autioituneen maatilan. Surku tietty, että on jäänyt sinne lahoamaan, mutta jos ei jatkajaa ole niin eipä sille mitään voi. Tai mikä nyt milloinkin näissä on taustalla syynä.
PoistaHeida oli mielestäni tyyliltään jokseenkin naivistisen rempseä. Aika paljon on kuvausta maatilan hoitamisesta ja käytännöistä ja minua ne kiinnostivat. Koska luvut ovat lyhyitä, niin aiheet vaihtelivat tiuhaan. Lopputulos oli ehkä aavistuksen rosoinen ja toisteisuutta myös esiintyi jonkin verran. Mutta kokonaisuutena pidin kyllä.
Oih, vieroitusoireet kun ei pääse lukemaan! I feel you mutta onpahan taas ihanaa, kun pääsee taas lukemaan. Minulla on ollut keskittymisongelmia lukemisen suhteen enkä ole lukenut niin paljon kuin olin ajatellut. Mutta enpä ota paineita.
Suomiaikaa on jäljellä vielä muutama viikko. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti! Alan kaivata jo kotia, koska oma koti on kuitenkin oma koti ja se on paras paikka rentoutua.
Noita autioituneita taloja ja tiloja maaseudulta kyllä löytyy. Kyllä varmasti aika on mennyt nopeasti, ja kiva on päästä kotiinkin, jossa saa olla niin kuin tykkää. En tiedä ajattelitko poiketa täällä, mutta jos aika, voimat tai into eivät riitä, niin ei mitään paineita :) Itsekin aiomme ehkä vähän reissata 13.9. alkavalla viikolla, jos nyt ei mitään esteitä tule.
PoistaKyllähän minä täälläkin voin olla niin kuin tykkään eikä ole muita ihmisia mailla halmeilla eli saa olla rauhassa :D Mutta oma koti on silti oma koti ja siellä omat jutut ja rutiinit, joita jo kaipaan. Nautin silti toki ajastani täällä.
PoistaEi olla pahemmin poikettu missään muuten kuin fillarilenkeillä ja kaupoilla ja passinhakureissulla jne. Minullahan ei autoa ole eli en voi tuosta noin vain matkata jonnekin. Se onkin eräs asia, joka hieman ahdistaa eli tavallaan toisten aikataulujen armoilla oleminen. Toki minulla on sananvaltaa paljonkin, mutta sitä helposti hieman passivoituu, kun pitää sählätä ja säätää.
Olisi kyllä ihana nähdä! <3
Totta, oma koti on aina oma koti. Olisi tosiaan ihanaa nähdä! ❤ Tiedän kyllä tuon autottomuusongelman; siskollani on aina Suomessa käydessään sama vika. Nythän hän ei kyllä edes pääse tänne, kun sattuu asumaan Australiassa...
PoistaItsehän voisin myös hurauttaa sinne päin, mutta nykyään meillä on vain yksi auto, joten päivisin kun mieheni on töissä, olen aika jumissa. Mutta jäähän siihen illat ja viikonloput. En toki tiedä miten puskassa olette, enkä tiedä osaanko edes käyttää navigaattoria 😂
Joka tapauksessa jos sinulla on numeroni tallessa, niin laitapa viestiä!
Palattiin jo kotiin. Loppuaika meni tosi nopsaan, kun oli kaikenlaista säätämistä ja piti lähteä hieman aiemmin takaisin Helsinkiin (koronatestien takia). Ei kyllä tee mieli matkustaa ennen kuin nuo matkustusvaatimukset hieman höllentyy: menee puoli elämää, kun yrittää saada kaikki hoidettua ja aikatauluttaa ne jotenkin fiksusti. :D
Poista