Lukumaraton kello 10.00-10.00

 

Kas niin, kohta alkaa tositoimet kirjojen parissa eli lukumaraton. Aloitan kymmeneltä, Suomen aikaa kello 12.00. Päivitän väliaikakuulumisia tähän postaukseen epäsäännöllisin välialoin.

Kello on nyt 9.37 eli tässä on reilut parikymmentä minuuttia aikaa venytellä. Kiertelen blogeissa hetkisen ja kympiltä alan lukea kirjaa, joka minulla on parhaillaan kesken eli Nadia Muradin The Last Girliä. 

Tsempit muille maratoonareille!

Kello 14:40

Sain aamusella luettua pari lukua ennen kuin lähdin lenkille hieman ennen yhtätoista. Oli tarkoitus joku lenkki puistossa tehdä, mutta se oli turvoksissa ihmisistä, joten jolkottelinkin Kingstoniin, joka on Richmond Parkin toisella puolella. Koska täällä eivät saa kuin määrätyt kaupat olla auki, arvelin (ja oikeassa olin) että Kingstonin keskusta on tyhjillään. Ja olihan se.

 

 

Räntäsateenkin sain päähäni, mutta oli kiva lenkki ja nyt kotona alan palailla kirjojen pariin. Vastailen tosin ensin kommentteihin ja ehkä hieman kurkkaan muiden blogeja. Mutta sitten jatkan lukemista Viivi Rintasen Sarjakuvaterapialla.

Kello 15:08

Unohdin liittää edelliseen päivitykseen sitaatin Nadia Muradin kirjasta. Olen kirjassa noin puolivälissä ja Nadia on juuri myyty toisen kerran seksiorjaksi. 

If a wound or a scar prevented him him or anyone else from raping me, I would wear it like a jewel. (s. 171)

Murad kuvaa tapahtumia kaunistelematta, mutta ei mene yksityiskohtiin. Se säästää lukijaa ja varmasti myös Muradia itseään. Hän mainitsee raakuudet, mutta ei jää niitä kuvailemaan. Kyllä ne silti tulevat iholle niin kuin moni muukin kirjan tapahtuma. En pysty edes käsittämään sitä murskaavaa tunnetta, kun läheisiä murhataan. Pistää vihaksi ja tulee jokseenkin toivoton olo. Miksi ihminen on niin SIKAMAINEN? Tosin edes sika ei varmaan olisi niin sikamainen kuin ihminen.

Mutta nyt menen lukemaan Sarjakuvaterapiaa. Lämmitin itselleni lukukaveriksi mukillisen glögiä, kun joulusta jäi avattu pullo ja tokihan se pitää ryypätä pois, ettei mene pilalle.

Kello 17:20

Olen lukenut Rintasen Sarjakuvaterapian nyt kokonaan. Olen ilmeisesti melko hidas lukija, kun pari tuntia siihen meni. Tosin en ikinä pelkästään "vain" lue, vaan unohdun ajattelemaan samalla. Erityisesti tämän sarjakuvan kohdalla tietysti myös katselin, mutta hyvin paljon jäin pohtimaan.

Ihmeekseni löysin samastumispintaa lähes kaikista, jotka ovat antaneet tarinansa ja yllättävän paljon myös Viivistä itsestään. Ihailen Viivin ja muiden avoimuutta, jollaiseen minusta ei olisi. Minua hämmästyttää (siksi koska ymmärrän ehkä liiankin hyvin) myös se, miten voimakkaasti Viivi on kokenut koirasta pakolla luopumisen. Minullakin eräs yhä kivulias muisto liittyy koiraamme. En ole vieläkään päässyt siitä yli ja mielessäni yhä pyydän anteeksi. Koiralta. Tunnen syyllisyyttä.

Kirjoitan Viivin kirjasta erillisen postauksen eli ei siitä nyt enempää. Havaitsin, etten ole muistanut syödä koko päivänä. Päädyin juomaan ne glöginjämät ja nyt pureskelen selleriä. Syön joskus myöhemmin paremmin, vaikka normioloissa en syö kuuden jälkeen. Nyt on kuitenkin poikkeustila, kun on viikonloppu (silloin voin syödä kuuden jälkeen). 

Teen hetken jotain muuta, en oikein tiedä mihin kirjaan tarttuisin seuraavaksi. Jatkaisinko Muradia vai aloittaisiko ihan uuden kirjan. Mietiskelen.

Lauantai kello 9:50 Lukumaraton päättyy

Kas vain, lukumaraton lähenee loppua enkä jaksa tässä enää kiriä. Aika rennolla otteella meni koko maraton, että kehtaako tässä edes luettuja sivuja ilmoittaa. Noh, mitäpä sitä häpeilemään. Oikeastaan tavoitin vaatimattoman tavoitteen, jonka itselleni asetin: Salainen tavoitteeni oli saada luettua Rintasen Sarjakuvaterapiaa ja se toteutui. Kirjasta postaan myöhemmin, pitää sitä vielä sulatella.

Eilinen ei ollut paras mahdollinen maratonpäivä, koska olin levoton ja yliaktiivinen ts. "piti" puuhastella ja liikuskella. Maratonista jäi kuitenkin hyvä mieli ja kaameat kirjakasat ympäri kämppää. Aion osallistua joskus toistekin lukumaratoniin, mutta minulle voisi sopia jokin muu päivä paremmin. Jos luoja suo, niin ensi kesänä Suomessa mökillä olisi mahtava viettää lukumaraton!

Mutta nyt niihin lukuihin. Sarjakuvaterapian luin kokonaan alusta eli 139 sivua. Nadia Muradin The Last Girliä luin yhteensä vain 66 sivua, mikä on vähemmän kuin yleensä päivässä luen. Mutta kävi näin ja ensi kerralla sitten toisella tavalla.

Luettuja sivuja yhteensä 205.

Oli mukavaa osallistua ja kiitos Marikalle emännöinnistä!