Sivut

tiistai 12. tammikuuta 2021

Kirjastoasiaa ja muuta lätinää kirjoista plus heräteostos & kirjamiete

Minulla on tapana säännöllisin väliajoin selata kirjastotililleni tallentamiani kirjoja ja sitten kulloisenkin (luku)mielialan mukaan varata sieltä jotain. Jos kirjasta on ennestään varauksia, en mielelläni asetu jonoon, koska vain viisi varausta voi olla kerrallaan voimassa. Se on hieman suppeaa, kun kaikki kirjat pitää varata, koska kirjasto ei varsinaisesti ole auki.

Olen jauhanut asiasta muun muassa marraskuussa. Tilanne on edelleen sama paitsi ettei sitä vartin hyllyntonkimisaikaa ole eikä tietokoneita pääse käyttämään jne. Kirjastoon mennään vain hakemaan ja palauttamaan kirjoja. Muunlainen lorvailu ei tule kyseeseen.

Siitähän onkin kohta jo vuosi, kun viimeksi olen saanut nautiskella kirjastossa hengailusta. Ensimmäinen lockdown alkoi 23. maaliskuuta eikä kirjasto ole sen jälkeen ollut normaalisti auki. Kaikkien alueeni kirjastojen ei ole mahdollista pitää ollenkaan oviaan auki.

Muun muassa pikkuisen Kew'n kirjaston ovet ovat kokonaan säpissä.

Sivupolku alkaa:

Pengoin kuvakansioitani, koska tiedän että minulla on kuvia Kew’n kirjastosta sekä sisältä että ulkoota. Meni kuitenkin hermo kuvia penkoessa, koska ei ole mitään hajua milloin olen kuvat ottanut. Kuukauden lisäksi on vuosi hakusessa.

Koska ehdottomasti halusin saada Kew’n kirjastosta kuvan tähän postaukseen, lähdin sitä vasiten kuvaamaan (tämän postauksen teksti oli siis valmiina, vain kuvitus puuttui). Ja kas tässäpä se kuva nyt sitten. Enpä muistanut, että verhot toki pannaan kiinni kirjastonkin ollessa kiinni. Että eipä tässä nyt paljon nähtävää ole, mutta tulihan kipaistua.

Kew'n kirjasto
 

Samalla reissulla testasin myös erästä puhelimeni appsia ja käväisin hehtomarketissa. Kirjahyllyn kohdalla lankesin: ostoskoriin hivuttautui Kiley Reidin Such a Fun Age, jonka saisi kyllä kirjastosta mutta siihen on edelleen hyytävä jono. Joten… nyt kävi näin.

Läähätystä hyllyn edessä.
 

Sivupolku päättyy

Ei luulisi (Kew’n kirjaston kiinni oleminen) vaikuttavan minun elämääni mitenkään, mutta kyllä se vaikuttaa. Nimittäin Kew’n kirjastossa on kirja, jonka haluaisin lukea mutta koska kirjasto ei ole auki, ei kukaan ole siellä varauksia käsittelemässä. Kew’ssa lojuu nyt tyhjänpanttina israelilaisen D.A. Mishanin teos A Possibility of Violence, joka on toinen osa ns. Avi Avraham -sarjassa. Peruin varauksen, koska se vie turhaan tilaa muilta varauksilta (koska se viiden rajoitus!).

Nyt jonottelen Mary Trumpin kirjaa Too Much And Never Enough, olen edennyt varausjonossa ensimmäiseksi.

Muut varaamani kirjat:

1. Jonathan Safran Foer: We Are The Weather – Saving Planet Begins at Breakfast
Kohupaljastus: en syö aamiaista, ellen ole patikkareissulla. Pitkälle lenkille tai fillaroimaan lähtiessäni otan mukaan eväät ja syön jossain kohdin lenkkiä. Juon aamulla kahvia enkä jaksa syödä.

2. Vigdis Hjorth: Will and Testament (suom. nimellä Perintötekijät)
Bongasin tämän kirjan taannoin kirjablogeista ja lisäsin kirjastolistalleni. Nyt tuli otollinen olo pistää varaus menemään.

Tällä hetkellä minulla on kahdeksan kirjaa lainassa, joista olen lukenut kolme ja neljäs on työn alla.

Luetut:

Nadia Murad: The Last Girl (postaus tässä)

Tanya Atapattu: Things My Mother Told Me
Sphere 2018
s. 310

En edes enää muista, miksi Things My Mother Told Me muinoin päätyi kirjastolistalleni. Koska lisään listalle vain tarkasti valitsemiani teoksia, luotin itseeni ja varasin kirjan.

Kirjan alku on melko kepeä ja hauska, jopa siinä määrin että aloin epäillä lukevani chick litiä, mikä ei kuulu varsinaisten intressieni piiriin. Pidin kuitenkin Atapattun kirjoitustyylistä ja hänen käyttämistä kielikuvista ja huumorista, joten jatkoin lukemista.

Pähkinänkuori plus minimiete:

Anjali saa selville, että hänen pitkäaikainen miesystävänsä Jack pettää häntä eikä kyseessä ole mikään yhden illan hairahdus. Anjali heittää Jackin ulos heidän yhteisestä kämpästään ja yrittää selvitellä ajatuksiaan. Ajatuksien selvittelyssä auttaa useampikin mies...

Kirjassa keskeistä on myös Anjalin srilankalaiset juuret. Anjali itse on perin tavallinen britti, syntynyt ja varttunut Bristolissa (johon kirjan tapahtumat pääasiassa sijoittuvat muutamaa reissua lukuun ottamatta), mutta Anjalin äiti keikkuu kahden kulttuurin välillä ja se näkyy ja kuuluu.

Anjalin ja äitinsä suhde on melko räiskyvä erityisesti kun äiti yrittää kuumeisesti etsiä tyttärelleen miestä ja on muutenkin varsin kriittinen. Anjalin isosisko on hiljaisempi ja kantaa sisällään maailmaa, johon ei muilla ole pääsyä. Perhesuhteita kuvataan hauskasti ja lopulta myös koskettavasti.

Vaikka tietty kepeys säilyy läpi kirjan, saa se tummempiakin sävyjä edetessään. Paljon pohditaan elämää ja sitä, miten sitä pitäisi elää. Pitää ja pitää. Onko sillä, mitä itse haluaa mitään merkitystä? Ja mitähän sitä itse edes lopulta haluaa. Sitä Anjali käy läpi.

Jos ei jonkin sortin chicklitmäinen pohjavire haittaa, niin voin tätä suositella. Jos taas chick lit kiinnostaa, niin koen että tällä voisi olla paljonkin annettavaa. Kelpoa viihdettä.

Akwaeke Emezi
: The Death of Vivek Oji (postaus tulossa)

Luvussa:

Mohsin Zaidi: A Dutiful Boy – A memoir of a gay Muslim’s journey to acceptance



Tästä tuli hieman kummallinen postaus, kun piti juosta ympäri kyliä kesken julkaisun. Mutta mitäpä sitä ei tekisi bloginsa eteen.

16 kommenttia:

  1. Kiitos että juoksit, olisi jäänyt vaivaamaan minkä näköisestä kirjastosta oli puhe. Ihanan pienen ja sympaattisen näköinen kirjasto(n ikkuna)! Onpa harmi, että varaukset ja kirjastokäynnit on siellä noin rajattuja...

    Minulla on kirjastosta lainassa iso pino kirjoja, päätin (taas), että en lainaa uusia ennen kuin olen lukenut tai palauttanut nuo edelliset. Kävin jo kerran kirjastossa sortumatta, mutta eilen pikkuisen vahingossa verkkokirjastossa etsin ja varasin yhden kirjan. Siitä se taas lähtee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli kannatti kipaista sitten kuitenkin :D Minuakin vaivaa nyt, kun ei ole niitä sisäkuvia Kew’stä. Uskon, että löydän ne vielä kuvieni joukosta, kunhan etenen siivouksessa. Minulla on siis kuvakansioiden siivous- ja järjestelyprojekti kesken eli eiköhän ne sieltä pullahda esiin jossain vaiheessa. Sitten kyllä postaan ne tänne!

      Minäkin yritän pitää lainat maltillisissa määrissä, mutta eilen lipsahti taas muutama varaus menemään. :D

      Poista
  2. Vai sellainen on teillä kirjastotilanne. Todella harmillista. Kirjastot ovat varmasti tärkeitä henkireikiä tällaisina aikoina. Nyt kun olemme muuttaneet Raumalle, en ole vielä lainannut täältä mitään. Kävin tutustumassa kirjastoon, todella tasokas kirjasto täällä on, eli varmasti minusta tulee kirjaston vakioasiakas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kirjasto on minulle muutenkin ollut tärkeä, joten sen “puuttumisen” kyllä huomaa. Ei ole sama asia varata kirjoja netistä ja sitten pikaisesti hakea niitä kirjaston eteisestä. Kyllä kaipaan sitä aikaa, kun saattoi rauhassa tutkailla kirjaston hyllyjä ja viipyä niin kauan kuin koki tarpeelliseksi.

      Suomessa ei taida “tasottomia” kirjastoja ollakaan. Minulla on kirjastokortti Suomessa erään pienen paikkakunnan kirjastoihin voidakseni kesällä lainata läjän luettavaa. Hyvin on sielläkin kirjoja tarjolla!

      Poista
  3. Vallatoman hauskasti kiemurteleva postaus ja kutsuvan näköinen kirjasto! Anneli jo tuossa yllä totesi yhdellä sanalla henkireikiä!
    Meillä on sama vartin sääntö palautuksia ja varausten (joita saa olla max. 50 kpl/hlö) noutoja varten sekä ovensuussa uutuushylly ja Helmet-haastehylly avoinna, muutoin alue on nauhoin eristetty ja yksi toimihenkilö näkyy paikalla.

    Hyvinhän Sinulle tuossa New Books -hyllyllä kävi, kun vain yksi lähti mukaan! Osoittaa erinomaista itsehillintää. Silloin kun Akateeminen kirjakauppa vielä oli voimissaan, jätin aina luottokortin kotiin ja sinne mennessäni otin vain tietyn summan mukaan, sillä vaikka liha olisi vahva niin sielu/pieni lukijatar ei ollut...

    Toinen aamupalan suhteen kerettiläinen ilmiantaa itsensä: kuppi pari kunnon pressoa ja sillä lähtee, jos toimintapäivä tiedossa hedelmä ja leipäviipale lisukkeiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirjasto ei kyllä oikein pääse kuvassa oikeuksiinsa, kun näkyy vain verhotettu ikkuna :D Ehkä joskus löydän ne sisäkuvat.

      Täällä ei siis nyt saa selailla sitä varttiakaan, ei pääse kirjastoon sisään eteistä pidemmälle. Kirjoja ei saa edes itse palauttaa, vaan ne jätetään eteisen laariin, josta kirjaston henkilökunta (toivottavasti muistaa) palauttaa ne.

      Tuo marketin New Books -hylly ei ollut minun makuuni. Ei siellä ollut kuin tuo yksi kirja, joka kiinnosti ja siihen sorruin. Tai on siellä tuo Richard Osmanin kirja, mutta en ole vielä päässyt itseni kanssa selvyyteen haluanko lukea sen vai en. En semmoisia kirjoja ostele, joista en ole varma että tulee luetuksi. :D

      Kiva kuulla, etten ole ainoa joka ei innostu aamupalasta. Vaikka sanotaankin, että se on päivän tärkei ateria, niin minulle se ei ole.

      Poista
  4. Vain viisi varausta kerralla, apua! Todellakin ymmärrän kuratoinnin niiden suhteen, ei mitään turhuuksia tai mielijohteita, huh!

    Kävin itse toissapäivänä pitkästä aikaa kirjastossa hakemassa pari saapunutta varausta. Tajusin, että edellinen kerta oli joskus pitkäti ennen joulua. Ei tällaisia taukoja ole ikinä ollut, ei tunnu hyvältä. Kaipaan niin paljon satunnaista kirjastohaahuilua ja löytöjen tekemistä. Vauvan kanssa olisi ihanaa pyöriä kirjastoympäristössä, sinne uskaltaa aina mennä. Mutta ei. Onneksi sentään varaussysteemi toimii, eivätkä kirjastot ole kokonaan kiinni niin kuin keväällä.

    Voi kuinka kaipaan normaalimpaa maailmanaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihan aneeminen luku jonka ymmärrän kyllä, jos kirjastot olisivat auki normaalisti. Silloin se on ihan riittävä ja oikeastaan hyväkin määrä, koska täällä näyttää olevan paljon ihmisiä jotka varailevat kirjoja koskaan hakematta niitä (eivätkä edes viitsi perua varauksiaan, argh).

      Sama juttu, minäkin kaipaan kovasti ihan vain kirjastossa olemista! Tässä on useampi kirjasto lähellä (lenkkimatkan päässä), joissa minulla oli tapana käydä fiilisten mukaan. Kaikissa kirjastoissa on omanlaisensa tunnelma. Kohta on tosiaan vuosi siitä, kun on voinut viipyä kirjastossa muutakin kuin varausta hakemassa tai palauttamassa.

      Suomessa etenkin talvella kirjastot ovat henkireikiä! On lämmin ja viihtyisä paikka, jossa vaikka just vauvan kanssa on turvallista oleilla. Ei auta kuin toivoa terveempää maailmanaikaa! <3

      Poista
  5. Harmillisia nuo varausongelmat ja ettet saakaan nyt haluamaasi kirjaa, kun se kirjasto on kiinni. Täällä missä asun on kirjasto ollut kiinni jostain marraskuun lopulta asti, ja vain varauksia saa hakea tiettyinä aikoina valmiiksi lainattuna kirjaston eteisestä. Aika vähän on tullut sitä hyödynnettyä (kun omasta hyllystäkin kyllä löytyy), mutta nyt onneksi on ainakin teoriassa mahdollista, että kirjasto avattaisiin ensi viikolla, ellei yllätyksiä tule. Mielelläni haluaisin pitkästä aikaa ihan itse harhailla hyllyjen välissä tekemässä löytöjä!! Vaikka toki aika paljon olen normaaliaikoinakin tehnyt myös nettivarauksia.

    Sitä paitsi ainakin täällä Suomessa (ja ainakin täällä maalla) tapaa olla kirjastossa rauhallista, joten on hullua, ettei sinne saa mennä maskin kanssa, kun ilman maskia saa kyllä juosta kahviloissa ja ravintoloissa...

    Se Vigdis Hjorthin kirja on vaikuttanut minustakin kiinnostavalta. Ja P. S. Kiva kun juoksentelit ottamassa meille kuvaa kirjastosta! Mitäpä sitä tosiaan ei tekisi bloginsa eteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä, kun niin kovasti innostuin siitä sarjasta ja nyt ei ole tietoa kauan joutuu odottelemaan, että pääsee taas sen pariin. Mutta eipä auta kuin odotella, onneksi on sentään paljon muutakin luettavaa!

      Minullakin omat hyllyt ja kasat ja muut installaatiot pursuilevat kirjoja, mutta kirjastossa on sitten toiselaisia kirjoja, jotka kiinnostaa. Ja myös uutuuksia, joita ei nyt itsellä pahemmin ole, kun ei edes kirjakaupat ole auki. Pitää varmaan jossain vaiheessa tehdä kirjatilaus jostain nettikaupasta.

      Toivottavasti se teidän kirjasto saadaan auki! Pelkästään tieto, että on mahdollista päästä hyllyjä tonkimaan, jos tulee sellainen olo, on tärkeä. Siis tarkoitat kai, että kirjastossa tulee käyttää maskia? Mutta ravinteleissa ei. Ravintolassa voi kyllä olla aika vaikea syödä ja juoda maskin kanssa, että sikäli ymmärrän. Täällä tosin vielä silloin kun juottolat olivat auki, piti käyttää maskia aina kun nousi pöydästä. Juottolaan siis pääsi vain etukäteen varaamalla pöydän eikä hilluminen tullut kyseeseen (pöytiintarjoilu pakollista). Jos nousi pöydästä vessaaan, piti laittaa maski naamalle.

      Täällä pitää tälläkin hetkellä kaikissa sisätiloissa käyttää maskia, jopa kun menee sinne kirjaston eteiseen hakemaan niitä varauksia. :D

      Minullapa onkin nyt tuo Hjortin kirja odottelemassa lukuvuoroaan. Tartuin tässä välissä vaihteeksi oman hyllyn kirjaan, jonka jälkeen palaan taas kirjastopinon ääreen.

      Poista
    2. En tiedä ilmaisinko itseäni epäselvästi, mutta en siis tarkoittanut, että kahviloissa ja ravintoloissa pitäisi käyttää maskia. Ymmärrän ihan, ettei se ole mahdollista... Mutta että suljetaan kirjasto, jossa on yleensä vain muutamia asiakkaita kerrallaan hajallaan isossa tilassa, ja nekin vähät käyttäisivät nyt maskia (ja nykyäänhän nämä rajoitukset ovat paikallisia, joten asia olisi voitu huomioida), niin se ei ihan avaudu minulle. Se oli pointti. Useimmissa muissa paikoissa on paljon enemmän asiakkaita.

      No, nythän kirjasto on kai tänään avattu, ellei viime hetken peruutuksia ole tullut. En ole nyt tarkistanut tilannetta, mutta ei kai. Nythän sinne voi tullakin jopa ryntäys, kun se on ollut marraskuusta asti suljettuna. Itsekin olisin halunnut hyökätä sinne heti, mutta käytiin hiihtämässä, ja ehkä odottelen päivän, pari...

      Ja kyllä täälläkin piti olla maski myös varauksia hakiessa, vaikka maskipakkoahan Suomessa ei ole. Mutta kyllä ainakin täällä päin useimmat pitävät nyt maskia, kun oli välillä tosi paha tilanne.

      Poista
    3. Ei kun minä ymmärsin väärin. Olen ihan sekaisin kaikkien eri rajoitusten kanssa - siis jo pelkästään tämän maan rajoitusten kanssa ja sitten meneekin maat iloisesti sekaisin :D Netissä on briteille sellainen Cocid19-testi, jolla voi testata tietonsa täkäläisistä rajoitteista. En läpäissyt testiä :D :D

      Hienoa, että kirjasto on avattu! Ja rispektit hiihtämisestä, itse en koskaan oppinut vaikka kovasti yritin!

      Poista
    4. Joo, meneehän näistä kaikista rajoituksista sekaisin, puhumattakaan vielä kahden eri maan rajoituksista! :)

      Olen tosi rapakuntoinen hiihtäjä, joten en voi leuhkia kilometreillä ym. saavutuksilla, mutta tärkeintä onkin se ihana luonnon rauha ja kauneus, ja liikunnan ilo tietysti. Käytiin tänään taas, enkä ehtinyt vieläkään kirjastoon. Siellä pitäisi kuulemma asioida pikaisesti, mutta kuka ihme sieltä heti muutamassa minuutissa löytää haluamansa? Pakko se nyt on hetken aikaa saada haahuilla hyllyjen välissä... Voisin kyllä vähän tehdä toivelistaa kirjoista, joiden lainaaminen kiinnostaisi juuri nyt.

      Poista
    5. Liikunnassa tärkeintä minustakin on, että säilyy se ilo – ihan sama missä kunnossa on. Liikkuu oman kunnon mukaan. Minullekin erittäin tärkeä osa liikunnassa on nimenomaan luonto ja muut maisemat: olen sataprosenttisesti ulkonaliikkuja, en ole edes koskaan käynyt salilla säännöllisesti. Olen kyllä harkinnut, mutta eipä tarvitse nyt edes harkita kun ovat kiinni. :D

      Kirjalistan kanssa ehkä onnistuisi pikainenkin visiitti kirjastoon, mutta ei se ole sama asia kuin saada tonkia rauhassa.

      Poista
  6. Sinun kirjastonkäyttösi on sentään vielä jotenkin hallinnassa, toisin kuin vaikkapa minulla, joka raahaan jatkuvasti uusia kirjoja - sekä varauksia että herätelainoja - jo ennestään kotona odottavaan kirjastopinoon :D Toki nyt olen pitänyt kirjastopinon kohtuullisen kokoisena ja pyrin pitämään jatkossakin.

    Mutta se on kyllä kurjaa, että haluamistasi kirjoista on usein varauksia ja että kirjastossa ei saa viettää aikaa samalla tavalla kuin ennen. Sehän se on yksi ihanuus kirjastoissa: että saa haahuilla hyllyjen välissä, hipelöidä ja nuuskutella kirjoja. Onneksi tätä lukuharrastusta voi kaikesta huolimatta toteuttaa :)

    Tuo Such A Fun Age on lukulistallani, samoin Emezin kirja, joka tietääkseni suomennetaan (tai on jo suomennettu, en ole varma?) piakkoin. Englanninkieliset kirjat yleensä ostan omaksi, mutta nyt olen joustanut ja lainannut kirjastostakin englanninkielisiä teoksia. Ainakin minun paikalliskirjastoni lasten- ja nuortenosaston englanninkielisten romaanien valikoima on parantunut huimasti sen jälkeen, kun se osasto remontin jälkeen avattiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastokäyttö ei oikein voi lähteä lapasesta, kun on niin paljon rajoituksia. :D Esimerkiksi kirjastoon ei pääse sisälle ja varauksiakin saa olla kerrallaan viisi. Ei siinä paljon hurjastella. Juuri eilen hain neljä kirjaa (kirjastossa pääsee eteiseen asti, sitten tulee asiointipleksi eteen), yksi varaus on vielä käsittelyssä. Nyt siis voin taas varata neljä kirjaa halutessani.

      Enpä ollutkaan tietoinen, että tuosta Emezin kirjasta on tulossa suomennos, kiitos siis vinkkauksesta! Tarkistin asian ja nähtävästi toukokuussa julkaistaan suomennos. Todella hieno juttu!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.