Sivut

maanantai 21. joulukuuta 2020

Ei enää mitään

 

Haluaisin kirjoittaa jotain Tommy Orangen romaanista There There (Harvill Secker 2018, s. 290, suom. Ei enää mitään), mutta pää on lyönyt tyhjää jo pidemmän aikaa. Lyö edelleen. Kirjasta pidin kovasti, vaikka uteliaana ja perusteellisena ihmisenä olisin kaivannut syvempää käsittelyä monien henkilöiden kohdalla.

Kirjan esittelyteksti on mielestäni kuvaava.


Jacquie Red Feather and her sister Opal grew up together, relying on each other during their unsettled childhood. As adults they were driven apart, but Jacquie is newly sober and trying to make it back to the family she left behind.

That's why she is there. Dene is there because he has been collecting stories to honour his uncle's death. Edwin is looking for his true father. Opal came to watch her boy Orvil dance. All of them are connected by bonds they may not yet understand.

All of them are there for the cultural celebration that is the Big Oakland Powwow. But Tony Loneman is also there. And Tony has come to the Powwow with darker intentions.

There there käsittelee Amerikan alkuperäiskansoja eli intiaaneja ja erityisesti, millaista on olla intiaani nykyään. Kaupunkilaistunut intiaani. Elää muiden joukossa osin alkuperänsä unohtaneena, mutta identiteettiään etsien.

Tarina koostuu useista eri näkökulmista ja kohtaloista, jotka kirjan lopussa limittyvät yhteen melko täräyttävällä tavalla. Useiden kerrontalinjojen takia tarinat ja kohtalot jäävät enemmän tai vähemmän avoimiksi, osa lukijan itse päätettäväksi.

Kiehtova ja runsas romaani, mutta jokin jäi puuttumaan. Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen ja sivistävä romaani.

Tällainen pieni miete nyt, enempää en jaksa vaikka kirja ansaitsisi suuremmankin huomion.



Bongasin tämän kirjan Oksan hyllyltä -blogista. Olisin varmaan ohittanut koko kirjan, ellei se olisi sopivasti osunut silmääni ja vieläpä Sofi Oksanen on kirjaa suositellut, joten vaikka kyseessä onkin toisen käden tieto/suositus niin sijoitan kirjan silti Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja.

Myös muun muassa Kirjaluotsi ja Tarukirja ovat bloganneet kirjasta.

Tommy Orangen kirjaa kävin kuvaamassa läheisessä puistossa (Richmond Park) viime viikolla. Kirja ei vahingoittunut kuvauksissa ja pyyhin sen huolellisesti session jälkeen, koska kyseessä on kirjaston lainakirja.

Olen todella iloinen, että vaikka täällä taas eilen siirryttiin tiukempiin rajoituksiin (lyhyesti kuta kuinkin näin: kaikki liikkeet ja toimialat, jotka eivät vielä olleet kiinni, menivät kiinni pois lukien tietysti ruokakaupat, apteekit ja vastaavat), kirjasto saa toimia varaa ja hae -periaatteella. Tänään sinne menenkin noutamaan valmiit varaukseni. Kirjat tuovat todella paljon iloa ja lohtua tällaisena aikana. Hajoaisin varmaan atomeiksi ilman kirjallisuutta.



8 kommenttia:

  1. Tämä on aiheensa puolesta todella kiinnostava kirja, joten pitää varmaan lukea se jossain vaiheessa. Täällä meidän paikkakunnalla saisi myös tällä hetkellä varata kirjoja ja hakea ne sitten kirjaston eteisestä valmiiksi lainattuina, mutta en ole jaksanut lähteä nyt sinne. Onhan tässä omiakin kirjoja reilusti lukematta. Ne eivät ihan heti pääse loppumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä koin tämän melko sivistävänä. Tuli esille monia asioita, joista en tiennyt (mm. Alcatrazin valtaus) ja kiinnostuin lukemaan niistä enemmän muualta. Samoin katselin muutamia powwow-videoita jne. Hyvin inspiroiva romaani siis.

      Lukemattomia kirjoja löytyy minultakin kotoota, mutta olen löytänyt niin paljon kiintoisaa lukemista kirjastosta, ettei nyt malttaisi omia kirjoja lukea lainkaan. :D

      Poista
  2. Yritin kuunnella tätä äänikirjana, mutta ei sujunut. Ehkä yritän paperikirjana joskus. Huh, on teillä nyt täysi koronamotti. Jouluja kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ehkä toimia kirjana paremmin. Minultakin vei hetken, että pääsin kirjaan kunnolla sisälle.


      Kiitos ja hyvää joulua sinullekin <3

      Poista
  3. Enpä tiedä minäkään, miten kestäisin ilman kirjoja!
    Sain juuri kuulla läheisen vastuullisessa tehtävässä olevan sairastumisesta vaikeaan masennukseen. Diagnoosi sinänsä oli helpotus. Muutama viikko sitten eräs ystäväni kuoli yllättäen sydänkohtaukseen. Tämä aika alkaa romahduttaa ihmisiä.

    Olen ollut kiinnostunut tästä kirjasta. Se taitaa olla kirjaston varauslistallani.
    Suomenkielisen kirjan kansi on rumempi, räikeä oranssi, ehkä kirjailijan nimen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä monen jaksaminen koetuksella. Vahinkojen (sekä henkisen että aineellisten) laajuuden näkee kaiketi kunnolla vasta, kun ollaan koronan kanssa suunnilleen ”kuivilla”. Osanottoni ystävän kuoleman takia <3

      Tämä enkkukansi on oikeastaan hyvinkin kuvaava kirjan sisältöä ajatellen. En aluksi itse pitänyt tuosta kannesta, mutta kirjan luettuani näen sen eri tavalla.

      Poista
  4. Ei tämä minustakaan mikään täydellinen kirja ollut (vaikka hyvä olikin), mutta kertoi ainakin minulle tuntemattomista asioista, joihin piti lukiessa tutustua paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva kirja on täydellinen ja täydellisyyskin merkitsee eri ihmisille eri asioita. :) Komea romaani kyllä, vaikka käsittelytapa kaikilta osin ei kolahtanutkaan. Kirja kyllä tosiaan inspiroi ottamaan itse selvää asioista!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.