Anna Fifieldin ansiokas teos The Great Successor, the secret rise and rule of Kim Jong un kuvaa Jong unin nousua Pohjois-Korean diktaattoriksi. Useat varmasti tietävät syyt Koreoiden jakautumiseen ja historian siinä taustalla. Tässä kirjassa tuo historiallinen osuus kerrataan pikana ja keskitytään lähinnä Kim Jong unin lisäksi Kimin suvun ihmisiin alkaen tietenkin Kim Il-sungista eli Pohjois-Korean ensimnmäisestä diktaattorista.
Kirjan alkuun on painettu sukupuu, johon on merkitty keskeisimmät henkilöt. Se helpottaa henkilöiden välisten suhteiden seuraamista. Sukulaisuus ei ole este esimerkiksi joutua ”onnettomuuteen”. Tarpeettomat tai muuten epäilyttävät ihmiset laskaistaan pois, mikäli tarve sitä vaatii.
Olen lukenut melko paljon Pohjois-Koreaan liittyviä uutisia ja juttuja, kirjallisuuttakin. Siksi erityisesti kirjan alku tuntuu kertaukselta. Tosin Fifield kirjoittaa sujuvasti, kertoo yksityiskohtia ja analysoi, mikä saa mielenkiinnon pysymään yllä. Pientä tiedonmurusta siis tarttuu minuunkin, paljon sellaista mitä en aiemmin tiennyt.
Nykyaikaa lähestyttäessä kiinnostaa analysoinnit erityisesti Jong unin ja hänen sisarensa Yo jongin välisestä suhteesta. On selvää, että Yo jong on merkittävä henkilö Kimin diktatuurissa. Yo jong on nähty usein veljensä kanssa tai sijasta eri tapahtumissa jo pidemmän aikaa. Maan tulevaksi ”yksinvaltiaaksi” Yo jongilla tuskin on silti asiaa, koska hän on nainen.
Kim Jong unin terveydestä kulkee kaikenlaisia huhuja. Niitä käsitellään tässä kirjassakin, mutta Fifield ei tee kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaan esittää faktat (esim. liittyen Kimin elintapoihin) ja jättää johtopäätösten tekemisen lukijalle.
Mitä minä luulen? Noh, kovin hyvässä hapessa Kim Jong un tuskin on, kun käveleminen näyttää hankalalta ja vain muutaman metrin jälkeen alkaa huohotus. Se kielii erittäin huonosta fyysisestä kunnosta. Ilmeisesti hän ei varsinaisesti liikuntaa harrastakaan, joten kroppa saa rapistua rauhassa.
Uskaltaako massiivisesta ylipainosta mainita, kun joku voi pahoittaa mielensä? Noh, mainitsen silti. Nyt täytyy muistaa, että pelkkä paino ei itsessään indikoi ihmisen terveyttä tai sairautta. Mutta siinä vaiheessa, kun ylipainoa on merkittävän paljon eikä ole aihetta otaksua henkilön syövän järin ravitsevasti ja terveellisesti plus tupakointi plus dokaaminen plus liikkumattomuus, niin kyllä tuolla kombolla itsensä aika sairaaksi saa. Se on fakta, ei ulkomuodon arvostelua. Fakta on myös se, että rasvaa kertyy sisäelinten ympärille ja massiivisesta ylipainosta kärsii nivelet. Kimin kohdalla kun ei tosiaan ole kyse mistään muutamasta ylimääräisestä kilosta. Eikä unohdeta perimää, sukurasitteita. Taipumusta sydänvaivoihin suvussa on.
Eli voi olla ihan aiheellista pohtia jo nyt kenestä seuraava diktaattori. Valitettavasti ajatus siitä, että Pohjois-Korea vapautuisi Kimin suvun diktatuurista tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Vahva ehdokas seuraajaksi voisi olla Jong unin vanhempi veli Jong chol. Vaan nähtäväksi jää.
Kaiken kaikkiaan kiinnostava kirja, joka sopii luettavaksi sekä aiheesta hyvin vähän tietäville että enemmänkin tietäville. Kyllä tämä kirja antaa kosolti uusia näkökulmia, tietoja ja pohtimisen aihetta.
Anna Fifield: The Great Successor – the secret rise and rule of Kim Jong un.
John Murray 2019
s. 308
kirja on suomennettu nimellä Loistava toveri Kim Jong-un
Kirjasta on kirjoittanut myös Mummo matkalla.
Jälkimiete, joka ei liity varsinaisesti kirjaan:
Pohdin poistanko postauksen lopusta maininnat liittyen Kimin fyysiseen terveyteen (mielenterveyttäkin muuten käsitellään kirjassa). Tai voisinko jotenkin muuttaa tekstiä siten, etten nosta Kimin sairaalloista ylipainoa esille?
Sitten mietin: tähänkö on tultu? Kehopositiivisuuden nimissäkö pitäisi ihan todelliset lääketieteelliset faktat lakaista maton alle, ettei joku pahoita mieltään. Mielestäni sellainen ei ole kenenkään etu eikä minulle tulisi mieleenikään noin yleisesti ottaen ruotia toisten painoa saati ulkomuotoa muutenkaan. Se on jokaisen oma asia. Sitä paitsi minua ei kiinnosta toisten painot.
Mainittakoon vielä, että täällä (Briteissä) armas pääministerimme on aloittanut kunnon ”läskisodan” eli kannustaa kansalaisia laihduttamaan ja harva se päivä lehdissä jauhetaan ylipainosta ja siitä, miten britit ovat kohta läskimpiä kuin siat. Minua kuvottaa monien lehtijuttujen taso, jopa The Times on lähtenyt mukaan tähän ryöpytykseen.
Boris on itsekin massiivisen ylipainoinen ja hän aloitti tämän ”läskikampanjoinnin”, koska on sitä mieltä että Korona iski häneen niin voimakkaasti nimenomaan siksi, koska hän on ylipainoinen. Minua etoo Boris, etoo hänen kaikkitietävä asenteensa. Se, että Boris on lihava ja huonokuntoinen, ei tarkoita että kaikki muut ylipainoiset ovat. Kiloja voi kertyä, vaikka liikkuisikin. Paino ei siten yksinään kerro mitään ihmisen fyysisestä kunnosta. Ihmisten sheimaaminen ulkomuodon perusteella kuvottaa.
Täällä on esiintynyt jo ennen Koronaa mm. bussipysäkeillä suuria NHS:n mainosjulisteita, joissa syyllistetään (aiheutat kuluja yhteiskunnalle) ja pelotellaan (sairastut syöpään) ylipainoisia.
Kaikesta tästä huolimatta jätän silti pohdintani Kimin fyysisestä kunnosta postaukseen. Miksi? Koska kyseessä ei ole pelkästään paino, vaan paino (no pun in.) on kokonaisuudella (vrt. ne lääketieteelliset faktat). Kyllä asioista on voitava silti keskustella.
Tässä edelleen mietin: dellaanko koko postauksen.
En. Toivon, että asenteeni ja kantani tuli tuossa selväksi. Jos ei tullut kysy. Ja jos sinulla on mielipide, sen saa kertoa eikä minun kanssani ole pakko olla samaa mieltä.
Jälkikirjoitus:
Nyt minullakin on uusi Blogger-käyttis. Lisään loput tunnisteet joskus, kun jaksan skrollata listaa läpi puoli vuotta löytääkseni oikeat. Ennen ne sai vain kirjoittamalla. Vai enkö vain osaa?
Huh, odotan kauhulla koska se uusi Blogger on pakko ottaa käyttöön... Kokeilin sitä enkä innostunut. Tämä kirja on kiinnostava. Enkä minä ainakaan pahoita mieltäni tuosta ylipainosta. Itse olen ylipainoinen ja tiedän kyllä, että terveysriskejä on, enkä suhtaudu siihen hällä väliä -asenteella. Pyrkimys olisi saada itseni parempaan kuntoon vielä joskus. Eri asia on sitten se, että ihmisten ei tarvitsisi heittää törkeää kommenttia ylipainoisten ulkonäöstä ym, mitä kuulemma joillekin tapahtuu. Itse olen jostain kumman syystä välttynyt enimmältä pilkalta, jos nyt paria sukulaista lasketa. Täällä maalla ollaan varmaankin niin hyväkäytöksisiä siinä asiassa (?).
VastaaPoistaKim Jong uniin palatakseni, hän on kaiken lisäksi mies, joten hänellä on suurempi riski kuolla nuorempana.
Uuden Bloggerin rasittavin puoli on nuo tunnisteiden lisäämiset, etenkin jos sattuu olemaan useita satoja tunnisteita. Niitä pitäisi sitten listasta jaksaa skrollata: ovat onneksi aakkosjärjestyksessä. Ennenhän ne sai vain alkamalla kirjoittaa. Samoin moni simppeli asia on nyt useamman klikkauksen päässä, mikä on melko turhaa ja turhauttavaa.
PoistaSuosittelen tuota kirjaa, jos Pohjois-Korea kiinnostaa. Ja siis erityisesti Kim Jong-un ja persoonansa. Aika vähän tietoa tihkuu hänestä ja sekin vähä usein toisen käden tietoa: Kim pitää yllä tarkoituksellista mysteriaa.
Jep, aivan noin. Ulkonäköön, painoon ja oletettuun terveyteen liittyvät asiat eivät pääsääntöisesti kuulu muille. Samoin arvostelu ja painon kommentointi on usein vain ilkeää ja tarkoitus onkin olla vain ilkeä vaikka se usein naamioidaan muka jaloksi avuksi auttaa tai olla muka huolissaan.
Onpa kiinnostava kirja. Olen lukenut aika montakin kirjaa Pohjois-Koreasta ja katsoin yhden tv-sarjankin liittyen Pohjois-Korean historiaan, joten kirjat asiat lienevät ainakin osittain minulle tuttuja. Mutta kyllä Pohjois-Korea kiinnostaa, on se niin erikoinen valtio. - Teidän pääministerinne onkin ryhtynyt aikamoisiin toimenpiteisiin. Epäilen, saadaanko tuollaisella ihmisten lokaamisella mitään hyvää aikaiseksi.
VastaaPoistaUskon, että paljon aiheesta ennestään tietävä voi saada silti kirjasta jotain irti. Itsekin kuvittelin tietäväni paljon, mutta kyllä tuo kirja silti tarjoili paljon pureskeltavaa minullekin.
PoistaItse en todellakaan usko, että minkäänlaisella “vainolla” ja suoranaisella sheimaamisella saadaan mitään hyvää aikaiseksi. Runsas ylipaino (siinä missä huomattava alipainokin) voi olla monenlaisten psyykkistenkin tekijöiden summa, jota ei todellakaan pelkällä “syö vähemmän ja liiku enemmän” -mantralla hoideta.
Minäkään en millään tavalla pahoittanut mieltäni painosta puhumisesta, minusta se oli täysin perusteltua tässä yhteydessä. Ylipaino on yksi terveysriski muiden joukossa, muttei mitään muuta. Se suututtaa, jos siitä tehdään elämää suurempi asia ja tehdään muka-johtopäätöksiä ihmisen moraalista, luonteesta, ahkeruudesta ja elintavoista painon perusteella. Joskus se voi olla myös keino vaientaa ja vähätellä varsinkin naisia. Ja tuntuu, että monet naiset hukkaavat paljon aikaa ja energiaa painostaan huolehtimiseen. Kaverini sanoi kerran, että "itsetuntoni on kääntäen verrannollinen painooni", kun näillä asioilla ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään. Itsetuntoa kannattaa lähteä parantamaan ihan muista asioista.
VastaaPoistaTuntuu aika tekopyhältä tuollainen terveyskampanja, kun toisaalta joka paikasta voi ostaa halvalla lihottavaa ruokaa, joka on tehty mahdollisimman houkuttelevaksi ja jota mainostetaan aktiivisesti. Ja olen sen verran nähnyt pätkiä Jamie Oliverin kokkiohjelmista ja joissakin nuortenkirjoissakin tämä aihe on tullut vastaan, että olen saanut sellaisen käsityksen, että kouluruoka ei Englannissa taida kovin terveellistä olla.
En tiedä, onko tästä apua, mutta uudessa Bloggerissa tunnisteet voi mielestäni kirjoittaa aika samaan tapaan kuin vanhassakin, kunhan pääsee selville systeemistä. Kun vie hiiren postauksen päälle, sen oikeaan laitaan ilmestyy mm. tunnistemerkki, jota klikkaamalla voi valita tai kirjoittaa tunnisteet. Tai jos haluaa poistaa tai lisätä tunnisteita kerralla useampiin postauksiin, postaukset voi valita yksittäisen postauksen vasemmassa ylälaidassa olevasta täpästä (tulee näkyviin kun hiiri on postauksen päällä), minkä jälkeen ylös tulee valikko, josta löytyy tunnistemerkki.
Osasit pukea sanoiksi paremmin sen, miten itsekin ajattelen: sen, että pelkän painon perusteella on todella mautonta tehdä mitään luonnoanalyysejä tai muitakaan oletuksia. Se on loukkaavaa eikä siitä ole yhtään mitään hyötyä kenellekään. Ymmärrän täysin tuon kaverisi sanonnan, koska olen itsekin ajatellut niin: että täytyy olla tietynkokoinen, että on oikeus hyväksyä itsensä. Todellakin sairaalloinen ajattelutapa.
PoistaTäällä kyllä käydään keskustelua siitä, että makeisten ja ns. roskaruuan mainostamista rajoitettaisiin ja kaupoissa karkit sijoitettaisiin jonnekin muualle kuin kassojen läheisyyteen. Osa kaupoista onkin jo sijoittanut kassojen lähelle lähinnä terveellisempiä “snaksuja”, mutta eivät kaikki. Mielestäni terveellisen ruuan mainostaminen ja ravitsevan ruuan “jalustalle” nostaminen on hieno asia, mutta ihmisten sheimaaminen ei. Ja siihen nämä “läskikampanjat” mielestäni nojaavat: siis ylipainoisten ihmisten syyllistämiseen ja sheimaamiseen.
Uuden tunnisteen tekeminen on helppoa, mutta jo olemassaolevien lisääminen turhan työlästä kun tunnisteita esim. tässä blogissa on useita satoja. Pitäisi jaksaa skrollata listaa läpi (onneksi on sentään aakkosjärjestyksessä), kun ennen haluamansa tunnisteen sai kirjoittamalla pari ekaa kirjainta: silloin tuli heti vaihtoehdot sille ja sen kun valitsi haluamansa.
Tunnisteita on uudessa bloggerissa helpompi lisätä kuin vanhassa. Kun menet tekstilistaasi ja viet hiiren tekstin päälle, olkoon jo julkaistu tai luonnos, niin siitä aukeaa merkkejä, joista yksi, sellainen tylppä nuoli, mahdollistaa uusien tunnisteiden lisäyksen eikä niitä tarvitse edes käydä ruksimassa missään. Näin olen ymmärtänyt. (Tämä on ilmeisesti sama mitä Ariel yllä selvittää.) Tähän puoleen olen siis tyytyväinen, mutta muutoin vierastan tätä uutta bloggeria. Vanhaan pääsee takaisin 1.9. asti, mutta mietin, että jos otanm sen takaisin, niin menetänkö siinä sitten jotain oleellista, mitä kenties uuden bloggerin käyttäjille tulee ajan mittaan.
VastaaPoistaMinusta kaikessa korrektiudessa on menty aivan metsään. Jos koko ajan pitää varoa, niin kanssakäyminen jäätyy. On kaikenlaisia omituisia selfie-kuvahaasteita, kuten sellainen, että julkaistaan kauheita aknekuvia tai vatsamakkarakuvia ja tällä "rohkeudella" sitten "voimaannutaan". Siinä juuri ulkonäköasiat korostuvat, ja - voi hyvät hyssykät - kilpailuahan siinäkin syntyy, kuka on nätein akneihoinen tai söpöimmällä tavalla pullukka. Lääkäri ei saa kuitenkaan huomata ylipainoa tai akneongelmaa, jos ne eivät ole varsinainen lääkärissäkäynnin aihe.
Minulla ei ole tapana lisäillä jälkikäteen tunnisteita, vaan lisään haluamani postaukseen heti. Uuden postauksen ollessa kyseessä täytyisi siis jaksaa olemassaolevat tunnisteet löytääkseen skrollailla koko about viidensadan tunnisteen lista läpi. On todella puuduttavaa varsinkin kun tunnisteet eivät aina tule mieleen aakkosjärjestyksessä. Ennen tunnisteet löytyivät, kun kirjoitti muutaman ensimmäisen kirjaimen (siten sai esille olemassaolevat tunnisteet) ja sitten vain valitsi haluamansa. Uusi tunniste on helppo luoda nytkin, sen suhteen ei ongelmaa. Eli tunnisteiden selaaminen on suoraan sanottuna työlästä.
PoistaEn usko, että menetät mitään vaikka vaihtaisitkin takaisin vanhaan Bloggeriin. Korkeintaan säästyt mahdollisilta bugeilta, kun alustaa vielä kehitetään. Kun uusi Blogger on kaikille pakollinen, niin samat ominaisuudet siinä on kaikille. Itse en jaksa vaihtaa takaisin vanhaan, koska tämä uusi tulee joka tapauksessa pian pakolliseksi.
Tämä on hämmentävää aikaa. Olen aina pitänyt itseäni melko arviointikykyisenä, mutta some tekee kaikesta jotenkin arvaamatonta. Mistä tahansa voi pahoittaa mielensä ja mistä tahansa saadaan kohu aikaiseksi. Aitoa halua ymmärtää ei ole, vaan etsitään kohu vaikka väkisin. Olen ehkä liikaa lueskellut Twittereitä sun muita keskusteluja. Seuraamissani blogeissa en ole tällaista havainnut.
Ihan kuin minulla olisi eri asetukset, kun koen tämän helpoksi. Kun aloin viimeksi tänään kirjoittaa tunnisteita, niin minulla tuli valmiiksi tarjolle jo joitain entisiä tunnisteita, jotka sopivat tähän kirjoitukseen, siis ihan Bloggerin tarjoamana, ihmisarvo, mustat ja mitä niitä nyt olikaan, ja kun kirjoitin kirjailijan nimen, niin senkin ohjelma nosti mukaan sieltä vanhoista (hitaasti kyllä). Uusiin tunnisteisin tulee sana uusi ja se pitää sitten ruksata. En ole skrollannut mitään, mutta voi olla että teen kaiken väärin, niin laiska kuin näissä asioissa olen enkä koskaan viitsi opetella kuin sen, mitä ilman en pääse eteenpäin.
PoistaMinusta tuo jälkikäteen lisääminenkin on helppo, kun sitä varten ei tarvitse avata tekstiä, sen kun vain lisää uuden sanan.
Minä en lue tviittejä, en ole naamakirjassa enkä instassa. Olen silti kohdannut ihan tarpeeksi sanavääntelyä joidenkin lehtijuttujen kommenteissa ja jopa blogijutuissa.
Okei, oikeassa olet! Nyt maltillisesti tutkin noita tunnisteita ja tosiaan niitä vanhoja voi etsiä samaan tapaan kuin ennen. Luulin, että sillä ylärivillä voi vain luoda tunnisteen, mutta sitä voi tosiaan käyttää hakunakin. Eli onkin yhtä kätevää kuin ennen!
PoistaHieman vaatii totuttelua tämä uusi systeemi, mutta eiköhän tähän pian totu. :)
Oiva postaus erittäin kiinnostavasta aiheesta! Siinä missä D.B. Johnin Siinä missä D.B. Johnin Pohjoinen tähti raotti ovea Koreoiden suhteen, Fifield ravistelee lukijaansa kunnolla jättäen osin ymmyrkäisenkin olon.
VastaaPoistaKirjailija onnistuu yllättävänkin suuressa määrin vakuuttaman luodessaan lukijalleen kuvaa tästä eristäytyneestä ja oudonoloisesta kummajaismaasta diktaattoreineen päivineen. Tätä tietopakettia on liki mahdoton avata ilman,
että postaus saavuttaisi uuvuttavat mittasuhteet,totesin omalta kohdaltani.
Teos on mielestäni mainio kaikkine terveydellisine ja ylipaino-osioineen, sujuvasanaista tekstiä saaden takuuvarmasti lukijansa hämmästelemään ja kummastelemaan, kuinka monenkirjavissa valtioissa ja olosuhteissa tällä Telluksella nykyaikanakin taaperramme! Omaan tietolaariin ropisee paljon jyviä; teos jättää pohdiskelemaan ja mietteliään tunnelman valtaan, hyvä niin.
Tämän tyyppistä kirjallisuutta soisi olevan tarjolla enemmän!
No nyt muistinkin, mistä kirja oli tuttu – sinun blogistasi! Muistelin lukeneeni kirjasta jostain blogista, mutta googletus ei tuottanut jostain syystä tulosta. Nyt menin varta vasten tutkimaan blogiasi ja tuttu kirjoitushan se sieltä löytyi! :)) Lisäsin linkin postaukseen, sinulta sain pontta ottaa tämän lukuun. Korona vain sotki tilannetta, kun vähän kaikki meni kiinni ja sekaisin.
PoistaTämä on kyllä todella hyvin jäsennelty kirja ja minusta etenkin kuvaukset ja pohdinnat Kimin persoonasta olivat kiinnostavia.
Olen lukenut aika paljon Pohjois-Koreaan liittyvää kirjallisuutta, jotenkin maa kiehtoo aina vaan. Mutta lukemani kirjat ovat pääsääntöisesti kuvanneet aikaa ennen uusinta Kimiä, joten tämä voisi hyvinkin olla kiinnostavaa luettavaa.
VastaaPoistaJotenkin tuntuu, että nuori Kim on jopa ehkä kiehtovin Pohjois-Korean johtajista kaikessa ristiriitaisuudessaan. Mielestäni käsittelit painoasiaa aivan oikein ja fiksusti. Minuakin fatsheimaaminen ja muu painopuhe kuvottaa. Mutta kun puhutaan sellaisen maan diktaattorista, jonka kansalaiset säännöllisesti näkevät nälkää, on kehosta paistava länsimainen elämäntapa ja yltäkylläisyys mielestäni myös poliittinen asia ja kuvaa maan tilannetta osuvasti. Sekä tietysti synnyttää kysymysmerkkejä lähitulevaisuuteen, kun todistettavasti terveysongelmia on.
Juu, minua tämä kirja kiinnosti nimenomaan siksi, että ajattelin sen valottavan Kim Jong-unin persoonaa ja kyllähän se jossain määrin valottaakin. Tosin kaikki Pohjois-Koreaan liittyvä on niin hämäräperäistä ja usein toisen käden tietoa, niin totuutta on vaikea kaivaa esille. Moni kirjassa mainituista tapauksista on ollut esillä medioissakin aikanaan. Anna Fifieldin pohdinnat ja tulkinnat ovat kyllä kiinnostavia, joten suosittelen tätä kyllä. Minulle tässä tuli paljon uuttakin detaljia tietooni.
PoistaMelkoista kaksinaamaisuutta kyllä, että maan diktaattori voi ns. paksusti sillä aikaa kun muu kansa nääntyy nälkään.
Herran tähden, kyllähän nyt ylipainosta täytyy voida puhua, nämä kehopositiivisuusjutut on toki hyviä sinänsä, ymmärrän pointin, mutta tarviiko aina mennä äärilaidasta toiseen siinä mitä saa ja ei saa nykyään sanoa. Ei voi mitään että aina välillä nykytouhu tuntuu joko jeesustelulta tai ainakin kaksinaismoralistiselta. Henkilökohtaisesti mua ärsyttää enemmän se, kun joku jolla on ilmeisesti omasta mielestään hiukan pudotettavaa, puhuu siitä minulle, jolla olisi enemmän varaa hoikistua. Ehkä se henkilö ei tule ajatelleeksi minkä kokoiselle puhuu (jos on vaikka höpöttänyt samaa kaikille viime aikoina tapaamilleen kavereille) tai sitten haluaa vihjailla että minä se vasta joutaisinkin tsempata bikinikuntoon. Tuo teidän "syyllistämiskampanja" on kyllä hieman outo...
VastaaPoistaPohjois-Korea on kyllä tietyllä tapaa kiinnostava ja seuraan uutisia. En usko että lukisin kokonaista kirjaa Kim Jong Unista kuitenkaan. Muutenkin tokennun kovin harvakseltaan lukemaan muuta kuin romaaneja. Siinä olisikin haastetta itselleni. Ehkä jo ensi vuonna 😉
Elämme hämmentäviä aikoja ja välillä sitä uppoaa itsekin kaikenlaisiin mättäisiin märehtimään. En sensuroinut itseäni, koska perustelinkin jo yllä. En todellakaan halua vaientaa itseäni, mutta olen pohtija ja joskus kyseenalaistan omiakin toimia. Ja nyt olen siitä iloinen, koska täällä on niin hyviä ja kannustavia kommentteja! Inhoan itsessäni tätä arkuutta, joka yrittää puskea esiin.
PoistaMinä taas tartuin innolla tähän kirjaan ja olisin toivonut vielä suurempaa valotusta Kim Jong-unista, mutta vaikea on persoonaa avata, kun tiedot pitää onkia sirpaleina sieltä täältä ja niiden pohjalta tulkita.
Minusta postauksesi on asiallinen. Asioista pitää voida puhua. ¨
VastaaPoistaYleensäkin nykyinen ilmapiiri, jossa koko ajan pitää varoa sanojaan ollakseen loukkaamatta jotakuta (ketä?) on erittäin epäterveellinen. Sanojen ja aiheiden varominen tai niiden leimaaminen varottaviksi itse asiassa vahvistaa niiden merkitystä. Sitäkö me oikeasti haluamme ?
Hyvä kuulla, kiitos! Ja olen täysin samaa mieltä koko kommentistasi. En eikä varmasti kukaan halua tuollaista. Kyllä kaikesta pitää voida puhua, tärkeää on se miten puhuu (tai kirjoittaa). Olen seurannut liikaa lehtien sun muiden medioiden keskusteluosioita, joissa kaikenlainen (tahallinen) väärin ymmärtäminen ja sanojen vääntely kukoistaa. Pitäisi varmaan lopettaa sellaisten seuraamiset kokonaan. Eivät tee hyvä pääparalleni. :D
PoistaToi Jong-un on vähän creepy.
VastaaPoistaKehopositiivisuus ei ota kantaa terveyteen mitenkään, koska on ihmisoikeusliike. Kehopositiivisuus ajaa vaan sitä, että kaikki ihmiset kokoon ja näköön katsomatta ois tasa-arvosia. Vaikka esim. että lihavat sais samanlaista terveydenhoitoa ku laihat.
Sitte toi, ettei asiasta sais puhua tai että siitä pahotetaan mieliä. Varmasti kaikki tietää terveysriskit lihavuuden suhteen. Sitte ku niitä aina vaan lyödään päin näköä, ni jokainen varmasti kyllästyy ja kokee sen alentavana. Ja se huolitrollauksen määrä lihavuuden suhteen. Jaksetaan höpöttää asiasta, mutta höpöttäjät ei oo valmiita tekemään mitään asian suhteen, että vaikka lihavuuden hoito paranis. Asiasta saa puhua, mutta voi miettiä, etä miten siitä kannattaa puhua. Jos vaikka lääkäri vaan sanoo, että laihduta ja that's it ni siitä varmasti pahottaa mielensä, jos lääkärillä ei oo tarjota mitään muuta ku käsky laihduttaa, eikä apuja ollenkaan. Tutkitusti laihduttaminen on vaikeaa koska 95% laihduttajista lihoo 5 vuoden sisään kaikki takas korkojen kera. Onko siis järkeä laihduttaa? Jojoilu on myös iso terveysriski. Sitte lisäksi sekin, että lihavuuden stigma on isompi terveysriski ku ite lihavuus. Tää asia ei oo yksinkertainen. Mun mielestä on pelottavaa, että tommosia laihdutuskampanjoita tehdään, koska ne aiheuttaa niin paljon pahoinvointia. Eikö ois parempi tehä kampanja, vaikka että löydä ittelles ees yks kiva liikuntalaji? Tai opi syömään yhtä uutta hedelmää? Noitten terveyshyödyt ois varmaan isompia ku jonku syyllistävän laihdutuskampanjan.
Täysin samaa mieltä olen kanssasi. Ja täkäläinen kampanja otti minutkin taannoin ”haaviinsa” uusiessani reseptiä arvauskeskuksessa. Siitä on nyt vuosi aikaa eli periaatteessa pitäisi varailla kohta taas aikaa. En varaa, elleivät kieltäydy uusimasta reseptejä. En usko, että niin käy eli voin viivyttää käyntiä todennäköisesti vuosia.
PoistaJos kiinnostaa lukea tästä keissistä, niin toisessa blogissani avauduin taannoin aiheesta. Huolitrollaus on erittäin kuvaava termi!
https://elegiassilence.blogspot.com/2020/11/laskimooses-avautuu.html