Sivut

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Alma!

Olen aloittanut vuoden lukemalla oman hyllyn kirjoja. Niitä on nyt kolme luettu, neljäs on kesken. Hanna Weseliuksen Alma! (Wsoy 2016, s. 210) on toinen tänä vuonna lukemani kirja. Täten siis pyrin oikeastikin lukemaan enemmän suomen kielellä enkä vain ruikuttamaan, kun en.

Alman! ostin jokunen vuosi sitten suomireissulla. Olin lukenut blogeista siitä ja arvellut, että siinäpä oiva kirja minulle. Oikeassa olin. Miten ihmeessä olen vetkutellut kirjan lukemista näin kauan!


Alma! ei ole ollenkaan sellainen kuin olin kuvitellut. Oikeastaan en ollut kuvitellut mitään, koska en enää edes muistanut, miksi taannoin kirjasta kiinnostuin. Ei se mitään, Almaan kannattaakin tarttua avoimin mielin ja valmiina sotkeutumaan seittiin, jonka yksittäiset langat harottavat vähän sinne sun tänne ja langalla taiteilee useampi hämähäkki.

On useita näkökulmia, useita kertojia. Näkökulmat vaihtuvat vaivatta ja niitä on helppo seurata. On Aino, on lakimies, on teini-ikäinen maahanmuuttajapoika, sisarukset… Ja tietenkin Alma!

Ainoa kiinnostaa kaapatut nigerialaiset koulutytöt. Miten niin kävi, miksi? Ketä kiinnostaa, kuka välittää? Ymmärrän Ainon tutkimuksia, sillä itse tutkin toissa vuonna Mount Everestin ruumiita. Joskus jokin asiaa jää hiertämään ja siihen vain palaa ja palaa. Niin kauan kunnes ei enää tarvitse palata. Tällaisia “tutkimuskausia” tulee ja menee – ainakin minulle. Ja kaiketi Ainolle ja lakimiehelle.

Lakimiehen kovan pinnan alla sykkii suuri sydän ja se sykkii erityisesti naisille. Sisarellisesti. Täytyy auttaa. Tein oletuksen (itse asiassa useammankin), jonka suhteen voin olla väärässäkin. Mutta mitä välii: lukijalla on oikeus tulkita lukemaansa miten sattuu. Täyttää puuttuvat kohdat tai olla täyttämättä. Siksi yksi kirja tulee kirjoitetuksi niin monta kertaa kuin se luetaan. Miten rakastankaan kirjallisuutta juuri siksi!

Kuka stalkkaa Alma Mahleria, selostaa Alman elämää, persoonaa? Lopulta pettyy Almaan. En tiennyt Alma Mahlerista enkä hänen elämästään noin mitään ennen tämän kirjan lukemista, mutta kesken lukemisen googletin perustiedot ja katsoin kuvia. Koska pitihän minun tarkistaa, onko Alma totta ja missä määrin. Nukkea myöten on Alma olemassa. Kirjassa tietenkin fiktiota, toisen silmin suodatettu, subjektiivisesti kuvattu.

Ja tähän liittyy olettamukseni: Alma Mahler on Lakimiehen pakkomielle. Lakimies stalkkaa ja vaanii. Ja vielä ylempää katsoo kaikkitietävä kertoja, joka voi olla kuka tahansa.

Tähän väliin lainaan kirjan takatekstiä, koska se on hyvin osuva kiteytys kirjasta:

Alma! on rihmastomainen, moniaalle kurkottava ja kieleltään ilmaisuvoimainen romaani taiteesta, nykymaailmasta ja niistä kriteereistä, joilla ihmisyyttä ja varsinkin naisen arvoa yhä mitataan. Sen todellisuudessa on sijaa yhtä lailla maahanmuuttajapoikaa salaa tapaavalle lakinaiselle ja juorulehtien sivuilla omaa glamour-elämäänsä viettävälle viihdetanssijalle.

Niin että wow. Ei tätä kirjaa voi selittää, se pitää lukea ja ottaa vastaan, hyväksyä että seitti repeilee ja jää repsottamaan reunoilta. Keskelle jää sotkuinen mytty, jota elämäksikin voi kutsua. Sellainen on elämä, keskeneräinen. Sellainen on myös tämä romaani: matka keskeneräisyydessä.

Tämä on kuin joku harvinaisen paska ooppera jota kyvyttömät näyttelevät. Yhdet pilkkaavat, toiset puolustavat. Ja kas, tuolta näyttämön verhonraosta saapuvatkin jo äänekkäästi tömistellen ja röyhtäillen tuomitsijoiden rooliin valitut älykääpiöt. Alkaa paskaoopperan kuoro-osuus.

Pidin tässä kirjassa suunnilleen kaikesta. Kieli on ajoittain vimmaista, sitten herkkää. Brutaaliakin sieltä täältä. Weselius totisesti hallitsee sanat ja niiden kieputtelun; hallitsee tarinan ja sen kertomisen ja kertomatta jättämisen. Lopettaessani Alman! en malta päästää sitä käsistäni, vaan selailen sieltä täältä. Minkä tahansa sivun avaan ja alan lukea, vie teksti mennessään.

Emme ole päässeet pitkälle tammikuussa, mutta veikkaanpa että Alma! ilmestyy Vuoden 2020 vaikuttavimmat kirjat -listalleni.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Alman! kohtaan 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö.


Ps. Almasta on moni blogannut, lisään linkit myöhemmin koska haluan lukea linkkaamani postaukset ennen kuin linkitän (juuri nyt en "ehdi").

18 kommenttia:

  1. Alma oli myös minulle mahtava lukukokemus. Ja juuri se kun ei tiennyt kirjasta mitään etukäteen oli erittäin toimiva konsepti. Pääsi yllättämään todenteolla! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja tätä kirjaa on muuten todella vaikea edes selittää mitenkään - se pitää itse kokea!

      Poista
  2. Alma odottelee minullakin hyllyssä lukemista. Olin sen oikeastaan jo lähes unohtanut, mutta alkoi kirja kiinnostamaan. Koetan itsekin tsempata omien kirjojen lukemisen suhteen, joten Alma saattaa hyvinkin päätyä lukuun tässä kevään aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiinnostava kuulla sinun mielipiteesi tästä. Alma! on sellainen kirja, josta on todella vaikea arvioida voisiko joku pitää siitä. Se on siis kirja, jota ei uskalla suositella eikä olla suosittelematta :D

      Poista
  3. Oli tämä muistaakseni toissa vuoden suosikkilistallani, kiitos muistikuvien palauttamisesta. Kirja varmasti kestäisi toisenkin lukukerran hieman analyyttisemmasta näkökulmasta. Taidokasta laatuproosaa, ehkä vähän liiankin taidokasta tullakseen suurten yleisöjen rakastamaksi. Lukeminen parin vuoden viiveellä ei ainakaan haittaa, tarinat varmasti vain paranevat vanhetessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kestäisi toisenkin lukukerran, kun heti kirjan luettua teki mieli selailla sitä sieltä täältä. Alma! on sellainen romaani, joka saa jäädä omaan hyllyyn.

      Poista
  4. Olen lukenut tämän ja muistan pitäneeni oikein paljon. (Luulin bloganneenikin, mutten näemmä ole.) Tykkäsin, kun ei selitetty puhki. Ja jos en väärin muista, kieli ja tyyli viehättivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei todellakaan selitetty puhki ja kieli ja tyyli ovat todellakin omaperäistä ja raikasta. Kuin kevätmyrskyn pöllyttämät hiukset.

      Poista
  5. Pakko myöntää, etten ole koskaan lukenut mitään tästä kirjasta, joten tuli aivan yllätyksenä mistä kertoo. Olen jotenkin jättänyt täysin huomioitta, ainoastaan kansikuvan tiedän nähneeni. Tämän postauksesi luettuani olen paljon kiinnostuneempi kirjasta!

    Minäkin olen lukenut jo yhden kirjan omasta hyllystä tässä kuussa, joskin oli aikamoinen pettymys. Kyseessä siis liki kaikkien kehuma Rainbow Rowellin Eleanor & Park. Vuodenvaihteessa onnistuu aina parhaiten omien lukeminen, kun kirjasto on niin paljon kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tuli kirjan sisältö aika yllätyksenä, vaikka oli siitä kirjoituksia lukenut. En tosin muistanut niistä juuri mitään enkä usko, että niissä on paljasteltu. Oli tarkoitukseni linkittää kirjasta bloganneita, mutta unohdin. Täytyypä yrittää hoitaa homma, koska minua itseäni kiinnostaa käydä lukemassa muiden kirjan lukeneiden mietteitä! Alma! taitaa olla kirja, joka jakaa vahvasti mielipiteitä.

      Olen kuullut tuosta Eleanor & Parkista, mutta se ei päässyt lukulistalleni. En enää edes muista, miksei se tullut ”valituksi”. Minulla on aika ankarat kriteerit lukemistolleni, koska kirjoja on niin paljon ja minua vain yksi :D

      Vaikka omassa hyllyssä on paljon kiinnostavaa luettavaa, niin kirjaston kirjat tosiaan liian helposti jyräävät ne.

      Poista
  6. Muistan tästä kirjasta juuri vimmaisuuden. Olin aivan innoissani tarinan kerronnan tyylistä. Kaikki oli kohdallaan, juuri kuten kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, todella vaikuttava teos. Harmi, ettei Weseliukselta ole ilmeisesti tullut mitään Alman jälkeen.

      Poista
  7. Minä huomasin kirjasta aikoinaan paljon hyvää, mutta en millään päässyt sitä lähelle. Toisinaan niin käy, ei vaan toimi. Aika moni muu sitten on tykännyt tosissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aina ei vain kolahda eikä sitä edes voi mitenkään eritellä, miksi ei. Luulen, että tämä kirja muutenkin on sellainen, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä.

      Poista
  8. Alma oli minun lukulistallani ilmestyessään ja lainasin sen jo kerran kirjastostakin, mutta taisi käydä se klassinen keissi ja siihen tuli varauksia ennen kuin ehdin itse sen pariin. Kiitos muistutuksesta että Almakin on olemassa :)

    P.s. Lainasin kirjastosta sen Japaniin sijoittuvan kirjan josta bloggasit vähän aikaa sitten, se H:n tytär (en muista nimeä nyt tarkalleen), vaikuttaisi kiinnostavalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on Alman varausjonot varmaan hälvenneet, niin saa rauhassa lukea :D Kirja on ajaton, joten mikäpäs kiire tässä.

      Ps. Shizukon tytär siis vissiin. Kiinnostaa sitten kuulla mietteesi siitä!

      Poista
  9. Hmmm, tämä on nyt kokonaan päässyt lipsahtamaan minulta ohi. En muista edes nähneeni koko teosta. Hassua, sillä yleensä monissa blogeissa esillä olleesta kirjasta on edes jonkinlainen muistijälki. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, laitetaanpa nimi mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän lisätä linkitykset muiden blogeihin ensi viikon aikana. Itse tosiaan bongasin Alman juuri blogeista ja sitä kautta kiinnostuin, vaikka en nyt edes enää muista mikä siinä kiehtoi (kirja vain jäi päähäni ja siksi ostin sen ja jos olen kirjan ostanut, sen myös luen) :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.