Sivut

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2019: 11. luukku


Tervetuloa kurkistamaan kirjabloggaajien yhdenteentoista luukkuun! Kymmenes luukku avautui herkullisesti Luettua ja maistettua -blogissa.

Tämä on minulle ensimmäinen kerta, kun osallistun Kirjabloggaajien joulukalenteriin. En ole varsinaisesti jouluihminen, mutta... Nyt saapuu se kuuluisa mutta.

Joulun kauneudesta voi nauttia, vaikka ei joulua itse juhlisikaan. Vaikka en vietä joulua, tykkään katsella joulukoristeita ja -valoja, kuuntelen myös valikoivasti joululauluja. En siis ole jouluvihaaja, vaikka en joulutohinaan osallistu: en koristele kotia, en osta lahjoja, en lähetä kortteja jne.

Kew Gardens
Koska Lontoossa harvemmin on lunta, näyttää täällä joulu hieman erilaiselta kuin Suomessa. Kävin Kew Gardensissa ihailemassa joulukoristeita ja haluan jakaa kauneuden kanssanne.




Illalla valot syttyvät ja tunnelma – sekä tungos – on tietenkin aivan toisenlainen silloin. Ihmismassoja karttelevana jätän suosiolla väliin.


Itsensä voi kuvauttaa reessä (sitten kun se aukeaa).


Poistutaan puutarhasta. Monista kotiovista löytyy kranssi…


...ja jotkut oikein irrottelevat koristelun kanssa. Mitä enemmän, sen parempi!



Minusta nämä "överikoristelut" ovat ihastuttavia, varsinaisia katukuvan piristäjiä.


Joulutunnelmaa en oikein enää tunne. Se taisi jäädä lapsuuteen. Mutta on eräs kirja, joka tuo joulun aina mieleeni. Pelkästään (kirjan)kannen nähdessäni lapsuuden jouluiset muistot tulvivat mieleeni. Silloin kun vielä joulua vietin, lähinnä lahjat kiinnostivat. Ja joulukuusen suklaiset koristeet, joita syötiin salaa.


Mutta se kirja. Kyseessä on Andersenin satukirja. Se on ainoa kirja lapsuudestani, joka on minulla säästynyt. Hellin sitä kuin aarretta, sillä kirja on himpan vanhempi kuin minä. Se on painettu Itävallassa vuonna 1975 (alkuper. 1963), teoksen on suomentanut Maila Talvio. Kirjan on kuvittanut Janusz Grabianski, tyylikäs ja herkkä, niin kaunis!


Tunnelmallista joulunalusaikaa!

Bloggaajan naamataulu


12. luukku avautuu Kirjan jos toisenkin -blogissa! Kaikki mukana olevat blogit on listattu Oksan hyllyltä -blogissa.

16 kommenttia:

  1. Kiitos jouluisista tunnelmakuvista, tuli taas vaihteeksi Lontooseen ikävä! /Mari

    VastaaPoista
  2. Olipa mukavia kuvia, hieman erilaista joulutunnelmaa näin Oulun näkövinkkelistä katsoen. :) Tuo nurmikolla oleva reki on aika hupaisa. :D Minäkään en enää oikein jaksa innostua joulukoristeista, mutta ovikransseistä tykkään. Meillä vaan tahtoo linnut käydä kokeilemassa, josko kransseissa olisi jotain syötävää. Eli talvikauden jälkeen kranssi on yleensä lintujen nokkimia koloja täynnä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma silmä on melko lailla jo turtunut näihin, vaikka kun tarkemmin ajattelee, niin onhan se huvittavaa että pitää olla reki, vaikka ei ole lunta. :D

      Täällä saa kranssit olla rauhassa, mutta se varmaan johtuu juuri lumettomuudesta ja leudosta ilmasta. Linnut löytävät ruokaa muutenkin. Suomessa tosiaan hieman eri juttu sekin!

      Poista
  3. Olipa kiva käydä katsomassa Lontoon joulua. Kew Garden on käymättä, ja haluaisin tosi paljon vierailla siellä.
    Oma jouluni alkaa jo viimeistään marraskuussa. Lahjat on yleensä hankittuina jo joulukuun alussa, mutta tykkään kierrellä varsinkin joulumyyjäisissä ihailemassa käsitöitä. Kynttilät hankin yleensä myyjäisistä. Käsin tehdyissä kynttilöissä on joulutaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jäsenkortti Kew Gardensiin. Se on voimassa aina vuoden eli voin rampata siellä niin paljon kuin haluan. Tosin se meni juuri umpeen enkä ole saanut aikaiseksi uusia sitä.

      Minä en jaksa myyjäisiä enkä joulutoreja: liikaa ihmisiä niissä. :D

      Poista
  4. Kiitos tästä, oli kiva nähdä kuvia Lontoosta! Kirjoissa sielläkin tuntuu olevan jouluna lunta, kun olen nyt lukenut pari romanttista jouluviihdekirjaa sieltä. Eipä vesisade tietysti olisi kovin romanttista... :)

    Minäkään en ole jouluihminen. Jos jouluna ja joulun alla saisikin olla ihan rauhassa ja stressaamatta, poltella kynttilöitä ja elellä hiljakseen, niin hieno homma. Mutta juuri marras-joulukuussa, kun ihminen potee joko kaamosväsymystä tai -masennusta, pitäisi riehua kuin mielipuoli, ja sukulaiset joko loukkaantuvat tai masentuvat, jos yrittää ehdottaakin, että jättäisi joulun väliin. Elämäni kaksi parasta joulua olivat Ecuadorissa, jossa ei stressattu, ja Turussa, jossa vietin kerran joulun yksin, kun olin vielä sinkku. Viime jouluna uhosin, että täksi jouluksi lähden pakoon johonkin, mutta en ole keksinyt pakopaikkaa, ja rahastakin se hiukan on kiinni... No, Tapaninpäivän illan suurta helpotusta odotellessa taas kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, onko olemassa kirjoja joissa Lontoossa on lunta? :D Kirjojen kansissa näkyy kyllä lunta, mutta itse en niitä kirjoja lue ja sivuutan muutenkin melko sujuvasti. Pitää varmaan joku kerta tutkailla, mistä ne oikein kertovat. Lontoossa tosiaan harvemmin on lunta, mutta Pohjoiseen mentäessä ei lumi ole enää harvinaisuus.

      En ole koskaan stressannut joulusta (meillä edes lapsena perheessä stressailtu joulusta, vaikka silloin hieman koristeltiin ja valmisteltiin, mutta ilman stressiä), joten ajatus siitä, että jouluna pitää hötkyillä on minulle vieras. Ikävää, ettet saa viettä omanlaistasi joulua. Ikävää on myös se, että pitää toisten mieliksi “uhrata” itsensä. :(

      Joka tapauksessa, nauti sen verran kun voit <3

      Poista
  5. Oi miten ihania koristeluja Lontoosta löytyy. Ja tuo Andersenin satukirja! <3 Juuri samanlainen kirja kului käsissäni paljon, kun olin lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, sinulle siis tuttu kirja! <3 Rakastin satukirjoja lapsena, toinen suosikkini oli Hanhiemon satuaarre. Harmi, että se on kadonnut. Siinä oli myös vaikuttava kuvitus.

      Poista
  6. Kävin joulukuun alussa Alankomaissa ja päivämatkan Saksan puolella. Samanlainen ajatuksia nousi mieleen siellä. Koristelut olivat tosi överit ja hauskat, mutta lumesa ei tietoakaan. Aloinkin pohtia sitä, että miksi toivotaan valkoista joulua, kun eihän se ole realistista kuin hyvin pienellä alueella maapallosta.

    Minäkään en ole suuri jouluihminen. En pysty viettämään sitä niin kuin haluaisin, joten joulu tuntuu aina pakolliselta suorittamiselta. Toivoisin, että vielä joku päivä pystyisin juhlimaan joulun aikaa omilla ehdoillani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen asunut jo niin kauan täällä (kymmenen vuotta ja rapiat), ettei täkäläinen koristelu enää kummastuta – eikä lumen puute. En ole koskaan ajatellut enkä kokenut, että ainakaan Lontoossa varsinaisesti valkoista joulua kaivattaisiin. Sehän sotkisi koko liikenteen ja muun elämän :D Lumi vain liitetään jouluun vähän samoin kuin joulupukki. Pohjoisemmissa osissa saarta voi toive valkoisesta joulusta olla ihan realistinenkin. :)

      Tuo jouluun liittyvä suorittaminen ja muu “pakko” on kyllä ikävää. Minun on tietyltä osin sitä vaikea ymmärtää, koska olen voinut viettää jouluni (jo Suomessa asuessani), miten haluan ilman paineita.

      Poista
  7. Lontoon puistot ovat ihania. Samoin sisäänkäynnit koteihin.
    Haluaisin niin asua tuollaisten puistojen lähellä, eikä lunta tarvita. Lucky you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei ole ikävä lunta eikä pakkasta. Toivon, ettei tarvitse tänä vuonna nähdä hiutalettakaan lunta. Toistaiseksi ei ole ollut pelkoa, kun sää on ollut melko lauhaa.

      Kew Gardens on keitaani <3

      Poista
  8. Tunnelmallinen on joulu Kew Gardenissa ja satukirjasi on aarre! Mukavaa joulun aikaa, miten sitten sitä vietätkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta :) Oikeastaan jo odottelen, että menisi ohi koko joulu niin ruuhka ulkomaailmassa rauhoittuisi :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.