What We Owe on sivumäärältään lyhyt, mutta tarinaltaan suuri romaani, jossa epätoivo ja raivo vuorottelevat. Toivokin, vaikka siinäkin on katkerat sivujuonteet. Kuljettu matka jättää jäljet ja muuttaa ihmisiä suuntiin, joita ei ennalta voi tietää. Näin käy nuorille iranilaisille rakastavaisille Nahidille Ja Masoodille: kiihkeä aktivisminuoruus saa kammottavan käänteen ja ainoaksi keinoksi näyttäytyy pakeneminen maasta.
Uusi elämä alkaa Ruotsissa, mutta uusi ei koskaan pyyhi vanhaa pois. Sillä ei elämä niin mene, lopulta on vain yksi alku ja yksi loppu ja kaikki mitä väliin mahtuu on yhtä ja samaa janaa.
Kirjan kertoja on Nahid. Hän on janalla noin viidenkymmenen tietämillä. En tarkoita prosentteja vaan ikää, sillä Nahidin jana on lähestymässä lopullista päätettään.
Nahid on kertojana aggressiivisen mietteliäs. Pelokas ja katkera. Syyllisyys ei jätä rauhaan eikä toive sovituksesta. Ristiriitaiset ajatukset sokaisevat ja niistä saa osansa tietenkin erityisesti oma tytär. Nahid on samaan aikaan sekä ärsyttävä että koskettava kertoja. Minulla nämä äiti-tytär-ajatukset menivät melko lailla tunteisiin, vaikkakin tietenkin eri syistä. Kärsikää te muutkin niin kuin minäkin saatana. Tai mitä kärsittävää teillä edes on.
Ravisteleva romaani, jonka lisään suosikkeihini. What We Owe on suomennettu nimellä Olimme kerran ja siitä on blogannut muun muassa Kirjaluotsi, jonka postauksessa on lisää linkkejä muihin kirjasta kirjoittaneisiin.
Kirjan tiedot:
Golnaz Hashemzadeh Bonde: What We Owe
Fleet 2018
alkuper. Det var vi 2017
ruotsista englannistanut Elizabeth Clark Wessel
s. 181
Suom. Olimme kerran
~~~
Hyvää joulua tai mitä kukin viettää tai on viettämättä. Itse en vietä mitään, tämä päivä on päivä toisten joukossa. Juon tässä vielä aamukahvia, ulkona aurinko paistaa kauniisti. Kirjasto on tänään yhteen asti auki, joten palauttanen tämän kirjan muun ulkoilun lomassa.
Ihanaa, kun joku jakaa jotain muutakin kuin joulujuttua! Äiti-tytär -jutut menevät kyllä tunteisiin. Minunkin äitiäni kuvaa tuo osuva "kärsikää te muutkin niin kuin minäkin saatana" (hän vain sanoisi sen ilman kirosanaa). Tämä romaani oli kyllä tosi puhutteleva ja ravisteleva.
VastaaPoistaHyviä ihan tavallisia päiviä sinulle! Nauti minunkin puolestani siitä, ettei ole pakko!
Pysyttelen poissa somesta erityisesti jouluaattona, koska en jaksa toivotella jouluja ja jos ei niitä toivota, niin pelkään että joku voi pahastua. :D Minulle kun joulu ei tosiaan merkitse mitään, niin en edes aina muista että voisi olla sopivaa toivotella joulut. Parempi siis pysyä poissa.
PoistaNuo katkerat heitot postauksessani olivat periaatteessa kirjan kertojan eli Nahidin suusta (vapaasti käännettynä). Oma äitini ei noin sanoisi (eikä ole sanonut) paitsi jos olisi tietyssä ”tilassa”. Monimutkaista ja vaikeaa, nämä ovat niitä asioita joista en halua julkisesti puhua. Tietyllä tapaa kirja oli ”tuttu”, äidin ”ylväs katkeruus” ja tyttären loputon rakkaus tai ainakin yritys rakastaa. <3
Toivottavasti saat nauttia joulupyhistä myös omalla tyylilläsi!
Jep, olen siis lukenut tämän kirjan, ja ymmärsin kyllä, että ne katkerat heitot olivat Nahidia 😉 Itse yllätyin kyllä siitä, kun kaikki muut olivat pitäneet häntä niin negatiivisena, ja lopulta hän oli minusta paljon kevyempää kamaa kuin mitä tosielämässä voi tulla vastaan...
PoistaJuu, minusta on hienoa että tällaisia vaikeita vanhemman ja lapsen välisiä suhteita käsitellään näinkin. Että ei se mitään tajunnan räjäyttävää yhteisymmärrystä ja hyvää tahtoa aina ole, vaan todellakin ristiriitaista ja jopa katkeraa. Ja siellä takana se kaiken kattava rakkaus. Etenkin lapsen rakkaus vanhempaansa voi kestää melkein mitä tahansa! Todella aidonmakuinen kirja <3
PoistaRankempaakin tosiaan on. Tuli mieleeni esim. alkuvuodesta lukemani muistelmateos. Siinä tytär kerii auki lapsuuttaan ja varhaisaikuisuuttaan psykopaattiäidin helmoissa. Ei se äitiys tosiaan ole sama asia kuin kaiken kattava ja oikein osoitettu rakkaus!
Tämä oli hiukan outo kirja. Päähenkilö käytöksen kyllä ymmärsi, kun tiesi hänen kokemuksensa, mutta sittenkin pidin hänen käytöstään tosi outona.
VastaaPoistaLukuiloa päiviisi <3
Minusta tämä oli todella vaikuttava ja riipaiseva romaani, joka minulla tosiaan tuli iholle. Vinksahtanutta kyllä, mutta valitettavasti voi olla totta toisille. Mielestäni Bonde kuvaa todella tarkkanäköisesti ja taiten Nahidin tuntemuksia ja ristiriitaisia ajatuksia!
PoistaIhania lukupäiviä sinullekin <3
Tää oli kyllä hyvä kirja. Tänä vai viime vuonna luin.
VastaaPoistaArkea täälläki vietetty tänään, leivottu sämpylöitä ja tehty pizzaa.
Ihon alle meni tämä pieni suuri romaani!
PoistaKuulostaa kivalta sinun tapasi elää tätä jouluaikaa. Kukin tyylillään ja miten haluaa :) Meillä syötiin kyllä joululaatikoita (mies teki), koska minä tykkään niistä. Illalla katsottiin Walking Deadia telkkarista. :D
Omanoloista joulupäivien jatketta ja mainiota loppuvuotta!
VastaaPoistaKiitos ja sitä samaa sinulle <3
PoistaKaikki ihmisssuhteita käsittelevät romaanit kiinnostavat minua kovasti. Tämä menee 'ihan pakko lukea joskus' -listalleni ja käyn ehkä heti kirjaston sivuilla.
VastaaPoistaMeilläkin siirryttiin tänään iltapäivällä mieluusti arkeen, kun vieraat lähtivät. Pari päivää joulua ja yhteisöllisyyttä ja jo tuntuu hyvältä oleilla itsekseen.
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä! <3
Minua kiinnostaa valikoivasti ihmissuhteetkin enkä yleensä jaksa kirjoja, joissa ne (ihmissuhteet) ovat keskeisin juonilinja. Tässä kirjassa on muutakin, mutta suhteet ovat tärkeitä, sillä ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Niinhän se tietenkin monesti on muutenkin. Vaikuttava romaani, luulen että voisit saada tästä paljon irti eli vahva lukusuositus!
PoistaSeura ja omaa rauha sopivassa suhteessa kuulostaa hyvältä. <3