Sivut

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Jalkavaimon lapsi

Luin vaihteeksi historiallisen romaanin, jossa kyllä liikutaan tässäkin ajassa eli kahden aikatason kerrontatekniikalla mennään. Periaatteessa ihan onnistuneesti, mutta mielestäni nykyaika varastaa fokuksen ja talloo jopa hieman alleen sitä historiallista osuutta.

Carol Jones: The Concubine’s Child
Head of Zeus 2018
s. 370


1930, Kuala Lumpur, Malesia. Isä myy 16-vuotiaan Yu Lanin jalkavaimoksi rikkaalle miehelle, joka ei vaimonsa kanssa ole onnistunut saamaan perillistä. Poikalapsi olisi tietysti saatava, että suku voi jatkua. Yu Lanilla, jonka sydän kuuluu toiselle, on ymmärrettävästi suuria sopeutumisvaikeuksia. Ensimmäiseltä vaimolta on turha sääliä odottaa, sillä hän on katkera ja pelkää oman asemansa puolesta.

Nykyajassa kohtaamme Nick Chanin, joka on kyseisen rikkaan Chan-suvun Lontoossa asuva jälkeläinen. Nickin äiti, June, häipyi Kuala Lumpurista nuorena eikä koskaan palannut. Siihen on syynsä. Mitä oikeastaan tapahtui Yu Lanille ja Chanin perheelle?

30-luvun kuvaus Kuala Lumpurista on kiehtovaa luettavaa, vaikka tietenkin myös melko raastavaa Yu Lanin kokemusten tiimoilta (huom. ei sisällä yksityiskohtaista kuvailua tai muuta “repostelua”). Historialliset osuudet ovatkin mielestäni kirjan kantava voima ja sielu, henki.

Nykyaika latistaa (koin sen ajoittain jopa tylsänä pakkopullana). Lisäksi kirjan kansiteksti johtaa todella merkittävästi harhaan. Sen (esittelytekstin) perusteella oletin, että kyseessä on Chanin suvun tarina monen sukupolven ajalta ja siitä tässä onkin pitkälti kyse. Harmi vain, että nykyajassa fokus siirtyy enemmänkin Nickin vaimoon, Sarahiin. Minua taas ei oikeastaan Sarah eikä nykyaika kiinnostanut, koska Chanin suku jää siinä varjoon.

Sarah jää etäiseksi, samoin kyllä Nick joka kirjan esittelytekstin mukaan lähtee Kuala Lumpuriin tutkimaan sukujuuriaan “eikä mikään valmista häntä siihen, mitä hän saa selville.” Jaa, ei hän saa periaatteessa mitään selville. Muuta kyllä tapahtuu, mutta spoilausriskin takia en viitsi tässä enempää asiaa ruotia.

Kokonaisuutena kyllä pidin tästä kirjasta ja erityisesti kirjailijan kirjoitustyylistä ja tavasta kuvata asioita (siis etenkin niissä historiallisissa osuuksissa). Ehkä osittain lukukokemustani latisti nimenomaan virheelliset odotukseni.

Tuomio: Kannatti lukea, mutta sieluun ei tullut haavaa.

8 kommenttia:

  1. Malesialainen kirja kyllä kiinnostaisi, sillä en ole lukenut yhtään kirjaa mikäs sijoittuu sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ole malesialaisen kirjoittama, Carol Jones on australialainen. Jonesin miehen sukua kuitenkin asuu Malesiassa ja Jones on siellä käynyt paljon. Luulen, että voisit tästä pitää!

      Poista
  2. Tässä onkin kirja joka kiinnostaa, kiitos esittelystä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan kiintoisa lukuelämys tämä, voin suositella!

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä, kuulostaa mielenkiintoiselta. Malesia viehättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan suositeltava kirja tämä on. Saas nähdä kääntyykö joskus suomeksikin. En tosin usko. :D

      Poista
  4. Kiinnostava aihe kyllä juuri tuon Malesian takia. Minäkään en ole koskaan lukenut mitään malesialaista. Nuorena kun minulla oli paljon kirjekavereita, yksi oli kyllä jopa Malesiassa, Kuala Lumpurissa. Harmi vain, jos kirja ei ihan vastannut odotuksiasi. Muuten, yritän sittenkin tehdä comebackin blogiini :) Ei täältä osaa olla pois!! Oli tylsää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole tietääkseni lukenut malesialaista kirjallisuutta enkä muistaakseni tätä ennen Malesiaan sijoittuvaakaan. Oli kyllä kiintoisa kokemus. Eivät kaikki kirjat aina kolahda kuin metrinen halko, mutta kyllä ne silti voivat olla lukemisen arvoisia. Tämäkin. :)

      Huomasinkin jo, että olet tehnyt “ylösnousemuksen”, jee!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.