Sivut

perjantai 25. lokakuuta 2019

Höpsöä kimppakämppäilyä


Beth O’Leary: The Flatshare
Quercus 2019
s. 391
(suomennos tulossa ensi vuonna)


Adjektiivit:

Ennalta-arvattava
Helppolukuinen ja -tajuinen
Yllätyksetön
Hauska
Selkeä
Lempeä
Kepeä
Tunteikas
Koukuttava


Mukana menossa

hyppysellinen romantiikkaa,
hassuja (söpöllä tavalla) henkilöitä,
ihania ystävyyssuhteita,
tilannekomiikkaa,
Väärinymmärryksiä,
onnellinen loppu

ja

mehukas asetelma.

Tiffyn parisuhde on päättynyt ja hän tarvitsee pikimmiten uuden kämpän. Lontoossa asuminen on kallista, joten oikeastaan kimppakämppä on ainoa vaihtoehto Tiffyn budjetille, ellei räkäisessä kunnossa oleva homeloukko kiinnosta (sellaistakaan ei välttis saisi Tiffyn budjetilla. Ja voin muuten kertoa itse Lontoossa asuvana, että kämppien laatua ei juuri valvota eli jotkut ovat melkoisia rotanloukkoja, suorastaan asumiskelvottomia mutta jos ei ole rahaa niin eipä ole paljon vaihtoehtojakaan).

Rahapulainen yöhoitaja nimeltä Leon hakee kämppistä selkein säännöin: asuminen jaetaan tarkasti kellonaikojen mukaan, mikä mahdollistaa kämpän jakamisen lisäksi myös sängyn jakamisen. Kämppä kun ei ole koolla pilattu ja yöhoitaja käy siellä lähinnä päivisin nukkumassa. Potentiaalisen kämppiksen tulisi siis pysytellä päivät poissa.

Ja niin Tiffy ja Leon jakavat sängyn, vaikka eivät ole koskaan edes tavanneet. Post it -lappuja vaihdellaan ja siten tutustutaan vaivihkaa, kuin huomaamatta. Persooniltaan Tiffy ja Leon ovat melko lailla toistensa vastakohdat, mutta vastakohdat täydentävät mainiosti toisiaan silloin kun toisen erilaisuus ei ärsytä vaan sitä kunnioitetaan. Hyväksytään eikä yritetä muuttaa toista. Oikeastaan se nousee mielestäni tämän kirjan sanomaksi (monestakin syystä), jos tälle haluaa sanoman antaa.

The Flatshare on chic litiä, jota en lue paljon. Silti toisinaan tekee mieli lukea ns. aivot narikkaan -kirjallisuutta ja vaikka termi ehkä sinusta kuulostaa väheksyvältä, en itse koe sitä niin. Toisin sanoen minulle aivot narikkaan -kirjallisuus ei tarkoita “huonoa” kirjallisuutta. Se on pikemminkin “tyyli”, joka soveltuu luettavaksi tietynlaisissa mielentiloissa ja elämänvaiheissa.

Kyllä, The Flatshare on kirja jota lukiessa ei juuri tarvitse ajatella – riittää että osaa lukea. On kuulkaa aivan ihanaa joskus vain lukea ja ottaa vastaan valmiiksi paloitellut ja pureskellut sanat, virkkeet, asiat. Ei rivienvälejä, ei piilomerkityksiä, ei monitulkintaisuutta. Ei tarvitse kuin nauttia kyydistä. Ja mikä parasta, ei tarvitse olla huolissaan että käy huonosti. Voi luottaa siihen, että lopulta kaikki selviää parhainpäin.

Niin että pidin tästä kirjasta, se sopi mainiosti mielentilaani ja muuhun olooni. Tarina on hauska, sopivan monipuolinen ja vaikka se onkin näennäisen kepeä, on pinnan alla hieman synkempääkin. Synkkyys kuitenkin kääriytyy toiveikkuuteen ja lempeyteen, joten ei tarvitse senkään suhteen olla huolissaan. Jos meinaa kuitenkin olla huolissaan esimerkiksi Leonin vankilassa syyttömänä viruvan veljen puolesta, niin huoli voi poistua suunnilleen samantien ennen kuin ehtii edes huolestua. Ymmärrät, jos luet kirjan: se nimittän on ennalta-arvattava.

Näin pääsemmekin alussa listaamiini adjektiiveihin. Mietit ehkä, että lähes kaikki niistä kalskahtavat negatiivisilta, jos niillä kuvaillaan kirjaa. Niin, riippuu mitä kirjaa. Tämän kirjan kohdalla minä näen nuo nimenomaan positiivisina kuvauksina.

The Flatsharesta kiinnostuneille minulla on ilo ilmoittaa, että tästä kirjasta on tulossa suomennos ilmeisesti tammikuussa. Kirjan tiedot löytyvät jo AdLibriksestä, suomennosnimi on Kimppakämppä. Itselleni kirjaan tähän muistiksi, että huhtikuussa Beth O’Learyltä julkaistaan toinen romaani. Se on nimeltään The Switch Up.

8 kommenttia:

  1. Bongasin tämän juuri kevään uutuuksista ja kiinnostuin. Postaukseksi perusteella kiinnostaa aiempaakin enemmän. Joskus sitä todella kaipaa tällaista ennalta-arvattavaa ja kepeän ihanaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minullekin todella positiivinen yllätys! Kirjan lainasin puhtaasti takatekstin perusteella, koska se vaikutti niin kiinnostavalta.

      Lisäksi minulla alkaa olla kiire Helmet-lukuhaasteen kanssa ja tällä voi kuitata kutoskohdan eli rakkausromaani, mikä on aiheuttanut minulle päänvaivaa kovasti :D

      Poista
  2. Munkaan mielestä aivot narikkaan- kirjallisuus ei tarkota välttämättä huonoa. Mulle se on ennemminkin helppolukuista ja semmosta, ettei tartte mennä niin syvälle kirjaan.

    Tää kirja kiinnostaa. Tuo idea on jotenkin itelle niin absurdi, että sikskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nimeomaan helppous ja kepeys liittyy minullakin aivonarikkakirjallisuuteen. Ei aina jaksa ajatella.

      Tätä kyllä suosittelen lämmöllä! Minustakin asetelma on kiintoisa enkä voisi itse kuvitellakaan ryhtyväni moiseen järjestelyyn.

      Poista
  3. Tämä kuulostaa juuri sellaiselta hömpältä, jota tykkään kuunnella äänikirjana. Äänikirjana mulla menee paljon sellaista, mitä en painettuna viitsisi lukea. Äänikirjassa on vaan plussaa, jollei kovin helposti tipu juonesta jos hairahtuu ajattelemaan yks kaks jotain muuta tai keskittyminen herpaantuu, kun on vaikka auton ratissa. Pitääpä pitää tätä silmällä, otan kuunteluun, jos on edes suht siedettävä lukija. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ei helpolla juonesta putoa, joten hyvää äänikirjakamaa. Ei ole edes jännittävä eli ei ole pelkoa, että säikähtää ja ajaa ojaan :D

      Minusta tämä oli yksinkertaisesti ihana ja valitsin sen luettavaksi juuri oikeaan aikaan. En jaksaisi tällaisia kirjoja putkeen lukea useita, mutta hyviä välipaloja ovat. :)

      Poista
  4. Kyllä, välillä tekee heittää aivot narikkaan ja se on jo arvo sinänsä. Eräs kirja-alan ihminen sanoi minulle hyvin, että joskus viesti menee kaikista parhaiten perille kevyen kirjallisuuden kautta - silloin suojukset ovat alhaalla!

    Tämä vaikuttaa juuri sopivalta lukemisesta siihen tiettyyn mielentilaan kun keveyttä tarvitaan. Suomennosta siis odotellessa. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, melkein unehtui vastata, mutta parempi nyt kuin ei koskaan!

      Totta, asioita voi viestiä monin tavoin eikä se vakavuus ja asiallinen tyyli ole ainoa. Tällaisille hyvää oloa levittäville kirjoille on ehdottomasti paikkansa!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.