Olen lukenut kaksi kirjaa, jotka ovat keskenään hyvin erilaiset mutta jotka molemmat herättivät omalla tavallaan nostalgisia tunteita.
Nyt kävi kuitenkin niin, että mykistyin kirjojen edessä. Kirja voi olla mahtava lukuelämys, mutta silti siitä ei oikein saa sanottua mitään. Nyt on myös niin, etten edes halua sanoa. Jotkin lukukokemukset haluaa pitää lähinnä itsellään. Siksipä vain muutama sana näistä kirjoista.
Noora Vallinkosken Perno mega city (Atena 2018, s. 359) kuljetti minut lapsuuteni ja nuoruuteni tuttuihin ilmiöihin ja tapoihin. Vaikka kirja sijoittuu Turkuun ja itse vartuin ensin Helsingissä ja myöhemmin Espoossa, aikakauden kuvaus nostatti niitä nostalgisia tuntemuksia. Elin itse hyvin toisenlaisen lapsuuden/nuoruuden, mutta tietyt tunteet, tavat, tuotteet ja asenteet ovat tunnistettavia.
Pidin kirjan tyylistä ja erityisesti lapsinäkökulmasta, joka mahdollistaa kertojan eli Hannan kasvamisen ja muuttumisen. Upea ja traaginenkin kertomus, joka ei hevin unohdu.
Kirjasta ovat bloganneet muun muassa Kulttuuri kukoistaa, Kirjaluotsi ja Kirjarikas elämäni.
Toinen komea lukemani romaani on Saara Turusen Sivuhenkilö (Tammi 2018, s. 236). Minulla on kirjastosta lainassa myös Turusen esikoinen, Rakkaudenhirviö, mutta päädyin lukemaan Sivuhenkilön ensin. Harmikseni en ehdi enää Rakkaudenhirviötä lukea, koska tiimalasista hiekka hupenee. Mutta tuleehan näitä kesiä.
Sivuhenkilössä kuljetaan Helsingin kaduilla ja eletään hieman tuuliajolla. Nimettömäksi jäävä päähenkilö, joka kokee olevansa omassakin elämässään vain sivuhenkilö, kertoo ajatuksiaan niin kirjoittamisesta kuin elämästä ja olemassaolosta yleensä. Tunnistan monia Turusen kuvaamia tunteita, vaikka elin (elän) itse hyvin toiselaista elämää. Silti tietyllä tasolla pystyn samastumaan "päähenkilön" tuntemuksiin, osa ajatuskuluista on jopa hyvin tuttuja.
Turusen tyylissä on jokin tenhoava ote, joka pitää pauloissaan. Pidin kirjasta paljon, vaikka ajoittain se myös vähän ärsytti. En aio eritellä ärsytykseni syitä, koska minun ei tarvitse eikä huvita. Mutta yleensä kirja, joka herättää minussa ambivalenttisia tuntemuksia, on makuuni. Niin on Sivuhenkilökin.
Kirjasta ovat blogannet muun muassa Amman lukuhetki, Kirja vieköön ja Nannan kirjakimara.
Turusen näytelmistä tykkään, mutta kirjat ei vain uppoa minuun, en pääse alkua pitemmälle.
VastaaPoistaPerno Mega City on upea ja traaginen, kuten kirjoitit.
Minä en taas ole Turusen näytelmiä lukenut/nähnyt ja Sivuhenkilö olikin minulle ensikosketus Turusen tuotantoon. Makuasioita nämä ja toisen helmi on toisen roska :)
PoistaPerno mega city oli kyllä tosiaan upea lukuelämys <3
Turusen kirjoja en ole lukenut, mutta Perno Mega City on kyllä loistava teos.
VastaaPoistaTiedän tunteen, kun joskus lukee niin upean kirjan, että jää sanattomaksi, ja tuntuu, ettei oikein osaa kirjoittaa siitä. Minulle Burial Rites teki sen juuri tällä viikolla. Se vain mykisti. Joskus voi sitten olla niinkin kuin sanot, ettei edes halua kertoa kaikkea.
Satuimmekin lukemaan sen melkein samaan aikaan, hauska sattuma. Kirja oli jotenkin erilainen kuin olin odottanut, mutta ei siis mitenkään huonossa mielessä.
PoistaAivan, kirja hyvyys tai "huonous" ei lainkaan korreiloi sen kanssa, miten pitkän tai lyhyen bloggauksen siitä tekee. Ihanaa kun voi itse valita, mitä kirjoittaa tai jättää kirjoittamatta :)
Kirjabloggaajana on paljon mukavampi olla kuin kriitikkona just mm. edellä puheena olleesta syystä. Olen ehkä vähän liian asiallinen bloggauksissani, mutta ehkä minäkin haluan pitää ne mahdolliset isot tunteet itselläni. En bloggaa kaikesta lukemastani.
PoistaSivuhenkilö ei puhtellut minua ollenkaan. Senkö takia linkitit bloggaukseeni? :)) Kiitos kuitenkin! Perno Mega City oli minusta sen sijaan loistava! Aina on jännittävää, miten eri lailla kirjat puhuttelevat eri lukijoita. Se on täysin ookoo - erilaisuus on elämän suola!
VastaaPoistaEi minulla varsinaista syytä ollut linkitykseen: nappasin suunnilleen ekat kolme, jotka tulivat google-haussa esiin. :D Halusin linkittää muihin blogeihin siksikin, koska oma mietteeni on niin suppea. Näin mahdollisesti kirjasta kiinnostuneet pääsevät helposti tsekkaamaan muita mielipiteitä.
PoistaKirjat tosiaan puhuttelevat eri ihmisiä eri tavalla ja itse näen sen nimenomaan hyvänä juttuna. En siis kaihda linkittää postauksiin, joissa kirja on koettu hyvinkin eri tavoin kuin itse olen sen kokenut. <3
Täytyykin laittaa nämä kirjat korvan taakse, kiitos vinkeistä.
VastaaPoistaLämpimästi suosittelen!
PoistaPerno Mega City on kerännyt niin paljon kiitosta, että siihen pitää kyllä ehdottomasti jossain välissä tutustua. Viime aikoina olen huomannut, että onnistuneet menneiden aikakausien kuvaukset vetoavat minuun.
VastaaPoistaMinä alan kai olla siinä iässä, että tekee mieli nostalgioida välillä ja siihen toimivat juuri nämä tällaiset 80-90-lukuiset "lähiöromaanit". Toisaalta tykkään lukea varhaisempaankin aikaan sijoittuvia romaaneja ja erityisesti Suomella on paikka sydämessäni.
PoistaTurusta en ole lukenut, mutta Perno Mega City on kyllä ihan mielettömän hieno, rankkasin sen parhaaksi viime vuonna lukemakseni. Pitäisikin lukea se jossain kohtaa uudestaan ja nautiskella niistä upeista kielikuvista.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että Pernosta on pidetty! Minulle se oli todellinen yllättäjä: olin lukenut kirjasta blogeista ja myäs jonkin verran seurannut sen ympärillä käytyä keskustelua. Perno kestää kyllä toisenkin lukukerran ehdottomasti.
PoistaMinulle Sivuhenkilö oli viime vuoden ykkönen.
VastaaPoistaMinuunkin se tosiaan kolahti ja kovaa. Rakkaudenhirviö minun on ehdottomasti luettava sitten ensi vuonna!
PoistaOlen lukenut Sivuhenkilön, joka on tosi hyvä, mutta pidin Rakkaudenhirviöstä vielä enemmän. Toivottavasti ehdit lukea sen jollakin lomalla! :)
VastaaPoistaPernoa en ole lukenut, vaikka se on minulla omanakin. Puoliso lukee sitä parhaillaan, mutta hän ei ole aivan vakuuttunut siitä. No, onneksi meillä on aika erilainen kirjamaku, joten saatan itse pitää siitäkin kovasti. :)
Oletko lukenut Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä? Saattaisit löytää siitäkin jotakin nostalgisia samastumiskohteita :)
Arvoin pitkään luenko ensin Rakkaudenhirviön vai Sivuhenkilön ja päädyin sitten Sivuhenkilöön. Luin molemmista kirjoista alkua ja Sivuhenkilö koukutti nopeammin, joten siksi päädyin lukemaan sen. Aion kyllä lukea Rakkaudenhirviönkin ja toivottavasti jo ensi kesänä!
PoistaOlisi kiva kuulla mietteesi Pernosta. Ei se varmaan kaikkiin uppoa. Itsekin mietin olisinko pitänyt siitä niin paljon, ellen olisi nyt jossain nostalgianhakuisessa tilassa. Onkohan minusta tullut vanha, kun ns. lähiö- ja kasariromaanit kiinnostavat. :D Kai tämä into alkoi taannoin Anu Juvosen Lähiöoksennuksesta.
Laitanpa tuon Soili Pohjalaisen kirjan muistiin. En siis ole sitä lukenut enkä edes aiemmin kuullut siitä. Eli kiitos vinkistä!