Olen pitkään halunnut lukea Märta Tikkasen vuosisadan rakkaustarinan, sillä kirjan teemat (muun muassa alkoholismi) kiinnostavat. Myös kirjan tyyli – kyseessä on runokokoelma – kiehtoo.
Pidän runoista, mutta koen vaikeaksi kirjoittaa niistä (montahan sataa kertaa olen tämän jo blogissani maininnut...). Tikkasen runot ovat helposti lähestyttäviä, jopa tarinallisia. Tunnelataus on niissä niin voimakas, että ajoittain tekee mieli huutaa mukana kun taas toisinaan haistattaa paskat ja pakata laukku. Ja suksia v….n.
Valitettavasti tunnistan monia tunteita ja tuntemuksia, tiettyjä ajatuksiakin. Mutta eri näkökulmasta: lapsen näkökulmasta.
Lapsi ei voi lähteä. Aikuinen periaatteessa voi, mutta ei kuitenkaan voi koska miljoona syytä ja siihen päälle toiset miljoona. Alkoholismi on tabu, sitä pitää peitellä. Jonkun pitää peitellä jäljet ja kuurata kulissit.
Yritän pysyä ulkopuolisena ja mietin, miksi vain mies juo. Miksei vaimokin, äitikin. Mutta kuka sitten pitää perheen kasassa ja valehtelee silmät ja suut täyteen. Kuuntelee valheita niin, että silmät ja suu täytyvät? Lapset? Kyllä, siitä minulla on kokemusta. Mutta se siitä. Mainitsen asian, koska oma taustani ei voi olla vaikuttamatta lukukokemukseeni ja se on myös syy, miksi koen tästä todella vaikeaksi kirjoittaa.
Mennyt on mennyttä enkä siellä asu enkä edes usein käy ja kun käyn, niin iloisissa merkeissä. Kaikenlaiset kirveet on haudattu ja runneltu tanner itää.
--- Meillä
saavat lapset odottaa päivällisen loppuun
kun sinä kerrot ajatuksiasi
ja kääntelet nurin ja oikein kaikkea
mitä sinulle on tapahtunut ---
Alkoholisti on itsekäs, vain hänellä on oikeus tunteisiin (ja mihin tahansa). Muiden tunteilla (saati tarpeilla) ei ole niin väliä tai ainakaan ne eivät voi olla niin merkittäviä kuin hänen tunteensa. Koska minä minä minä. Maailma pyörii vainoharhaisen navan ympärillä.
Jos kääntää
naiskielelle
juomakaudet
jotka tekevät sinut käyttökelvottomaksi ---
--- Kuvittele
että minulla on oksennusmigreeni
ja minä makaan vihreänkalpeana
pesuvati sängyn vieressä
(sinä tyhjennät sen)
Kuvittele
että minulla on mensikset
ensimmäistä päivää ---
Alkoholismi on tabu, mutta vielä tabumpi olisi naisen alkoholismi. Tässä ajassa minä ajattelen, miksi juomakaudet pitäisi kääntää naiskielelle: samaa paskaa se on kuin miehenkin alkoholismi – hieman erilaisessa paketissa vain. Mutta ymmärrän – minä katson asiaa eri ajassa, eri näkökulmasta, eri kaikessa. Eikä tämä ole kritiikki, tämä on ajatus joka minussa heräsi. Minä minä minä.
Kun sanasi rummuttivat naamiota
ripustin sen tuoliin
sinun eteesi
ja menin laulaen tieheni
piilouduin sanoiltasi
ja ne kimposivat mykkinä
lempeästä hymystä
joka riippui tuolin selkänojassa
Niin, ei kukaan jaksa sinun kännisiä jorinoitasi kuunnella. Ovat olevinaan vuoroin hauskoja vuoroin traagisia, aina kuitenkin kaikkien muiden käsityskykyä suurempia.
Milloin sinä huomaat
että tuolini
on tyhjä?
Et ikinä. Ehkä aavistelet ja vainoharhaisena epäilet, mutta oma erinomaisuutesi läikkyy yli reunojen.
Sori, tästä tuli omituinen postaus, joka ei tee kirjalle oikeutta. Yksipuolinenkin vielä. Mutta suosittelen lukemaan kirjan itse ja katsomaan mitä ajatuksia ja tuntemuksia se herättää. Minulle Vuosisadan rakkaustarina oli niin voimakas kokemus tunnetasolla, etten edes halua sitä avata enempää.
Kirjan tiedot:
Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
alkuper. Århundradets kärlekssaga
Tammi 1978
suom. Eila Pennanen
S. 173
Vuosisadan rakkaustarinasta löytyy useampiakin bloggauksia, muun muassa Yöpöydän kirjat, Kirjaluotsi ja Luettua elämää, joiden blogeissa on lisää linkkejä muihin kirjasta bloganneisiin.
Yhdeksättä klassikkohaastetta emännöi Tuntematon lukija. Säännöt voi lukea hänen blogistaan ja kenties innostua osallistumaan itsekin ensi kerralla! Tästä koosteeseen, sisältää linkit muiden osallistujien postauksiin.
Luin viimeksi haasteeseen Jean-Paul Sartren Nausean eli Inhon: postauksen lopussa on listattu muut haasteeseen lukemani klassikot.
Ei laisinkaan outo postaus. Rehellinen.
VastaaPoistaMuistan, kun aikanaan luin Henrik Tikkasen ensimmäisiä kirjoja Osoitesarjasta ja mietin, että aika mielenkiintoinen tyypi, mutta aika rasittava myös. Sitten ilmestyi tämä Märtan Vuosisadan rakkaustarina, joka itketti, se näytti suhteen raadollisuuden ja juri tuon alkoholistin pohjattoman itsekkyyden.
Lapsuudenkodissani en laillasi kokenut alkoholismia, myöhemmin olen seurannut läheltä tuota pohjattoman itsekkyyden, tekosyiden ja kaikkivoimaisen alkoholin kyllästämää ihmistä. Ei jaksaisi.
Oletko lukenut Eva Illoisen kirjan Iltapäivällä tuli levottomuus? Siinä kerrotaan naisen alkoholismista, tuli vaan ensimmäisenä mieleen sitä aihetta.
Kiitos, kiva kuulla! Yritän kirjamietteissäni pysyä lukemassani kirjassa, mutta joskus tuntuu että lätisenkin ihan kaikesta muusta. Toisaalta ovathan nekin kirjan herättämiä ajatuksia eli kirjan voima on mahtava. <3
PoistaMinua alkoi kiinnostaa nuo Henrik Tikkasen osoitekirjat ja hieman tutustuin niihin jo Goodreadsin kautta. Jos vain saan ne Suomessa käsiini, niin aion lukea silläkin uhalla, että verisuoni poksahtaa päästä :D
En ole lukenut tuota mainitsemaasi Eva Illoisen kirjaa, mutta olen kuullut siitä ja se kiinnostaa. Hyvä kun mainitsit, merkkaan senkin ylös. Olen itsekin taipuvainen addiktoitumaan ja kirjan nimi jo kuulostaa ”tutulta”. Levottomuus ja miten (tai millä) sen taltuttaisi… You know.
Minulla on Osoitesarjasta neljä ekaa, Henrikinkatu puuttuu.
PoistaVoit lainata niitä, kun nähdään.
Samoin löytyy Märtan Miestä ei voi raiskata.
Tosi myöhäinen vastaus ja ollaan jo kirjoista juteltukin jne. Mutta arvostan tarjoustasi <3
PoistaHieno postaus! Sitähän kirjallisuus on parhaimillaan että tunteiden pandoran lipas aukeaa ja saa liikkeelle kaikenlaista menneisyyden sälää mutta toivottavasti myös jäsentää sitä hieman siedettävämpään asentoon...
VastaaPoistaOlen "lukaissut" tämän joskus kauan sitten mutta Tikkaaen teos "Kaksi" kertoi myös hyvin selkokielellä Tikkasten avioliitosta ja kuningas alkoholin asemasta siinä. Olen myös itse lapsena kokenut näitä tilanteita ja kannan sitä kokemusta mukanani, niinpä olen nykyään neuroottisenkin tarkka ettei oma lapseni joutuisi näkemään minua edes hiprakassa. /Mari
Totta! Ehkä edelleen hieman arkailen tunteitteni näyttämisessä varsinkin jos menevät sellaisiin asioihin, jotka ovat hieman tabuja minullekin. Tai voin kyllä aiheista keskustella, mutta julkisesti yleisellä tasolla, verhon takana omakohtaisesti. Nyt se raja hieman ylittyi.
PoistaTäytyypä tutustua Märtä Tikkasen muihinkin teoksiin. Tämä oli tosiaan ensimmäinen teos, jonka olen häneltä lukenut ja pidin hänen tyylistään. Sinäkin siis <3 Minulla sama eli en halua tuttujen enkä läheisten alaikäisten lasten edessä edes pienesti juoda.
Luin tämän muistaakseni pari vuotta sitten, kuin myös teoksen Kaksi. Alkoholistin läheinen 'sairastuu' jollain tavalla itsekin, läheisriippuvuuteen tms., niin ennakoimatonta ja epävarmaa elämä on. Kyllähän sitä ihmettelee, miten Märta kesti kun lapsetkin oirehtivat. Elämää suurempi, vuosisadan rakkaus?
VastaaPoistaKoko alkoholistin perhe sairastuu, sillä koko perheen dynamiikka muuttuu oudoksi. Lisäksi perheen sisälle syntyy erikoisia sääntöjä ja pakkoja – osa kirjoittamattomia. Ilmapiiri on jatkuvasti kuin kytevä sotatanner ja sitä pitää luotsata.
PoistaInhoan muuten tuota läheisriippuvaisuus-sanaa, vaikka sinänsä kai ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan. Usein alkoholistien lapsista puhutaan läheisriippuvaisina, mutta itse en siihen muottiin ole koskaan istunut tai en ainakaan suostu istumaan. Mielestäni alistettu on kuvaavampi sana. Ja kiero, manipuloinnin mestari jne. Syylliseksi ja syyllistymään kasvatettu. Minä mietin, miksei Märtakin ryhtynyt juomaan. Minun näkökulmastani on omituista, että vain toinen juo.
Luin joskus teininä Tommy Hellstenin Virtahevon olohuoneessa, joka oli siihen aikaan tosi tunettu ja suosittu. Minulla on se kirja edelleen, mutten ole uskaltanut lukea sitä uudelleen. Kiinnostaisi kyllä tietää, miten mahtaisin kirjan kokea nyt aikuisena.
Minulle Tikkasen kirjan lukeminen meni vähän läpiluvuksi. Kirjan aihe kun ei koskettanut henkilökohtaisesti, joten se kaikki synkkyys ja masentavuus, jota Tikkanen kyllä tunteella kuvaa, löi ehkä jonkinlaisen suojareaktion päälle ja oli varmaan vähän liikaa tämmöiselle "pumpulissa" kasvaneelle. Tosi rankka kirja ja on hienoa, että kirjalijalla on ollut voimaa ja halua kirjoittaa tämä tarina julki.
VastaaPoistaIhan ymmärrettävää, ettei Tikkasen kirja kaikkia koskettele. Itse en kokenut kirjaa synkkänä tai sinänsä edes ahdistavana (minulle moni kohta ja tunne tuntui ”arkiselta”, ”normaalilta”), vaan vimmaisena, vihaisena, jopa aggressiivisena. Agreja oloja tuli minullekin. Ehkä jos olisin lukenut kirjan nuorempana, olisi saattanut tulla toisenlaisia oloja. Mene ja tiedä.
PoistaVuosisadan rakkaustarina ei ole pelkästään runokirja, vaan melkeinpä pamfletti. Ehkä myös päiväkirja. Selviytymistarina. Se on vaikuttava rehellisyydessään.
VastaaPoistaVoin vain kuvitella (en tiedä), kuinka tämä myllertää mielen, jos on alkoholistin kanssa elänyt. Kirjoituksesi on vaikuttava.
Olen lukenut kirjan kaksi kertaa, 20 vuoden välein. Molemmilla kerroilla vaikutus oli mullistava ja sama. Vaikutus on tässä kirjassa suora. Sanoja ei pääse pakoon.
Totta, siitä tulikin mieleeni että tämän voisi kai liittää Elämä, kerta kaikkiaan! -haasteeseen. :)
PoistaTämä kirja jää ehdottomasti minun omaan hyllyyni ja uskon palaavani siihen vielä lukuisia kertoja. <3
Pidän postauksestasi. Se kertoo, että olet kulkenut lukiessa sitä polkua, mihin Märta Tikkanen lukijaa johdattaa. Minusta tämä kirja on vaikuttava jopa ilman että itsellä olisi vastaavia kokemuksia saati sitten kun se johdattaa omiin muistoihin.
VastaaPoistaTikkanen oli rohkea kirjoittaessaan kuuluisasta miehestään ja perhe-elämästä alkoholistin kanssa rehellisesti ja armottomasti. Pääasia oli tietenkin alkoholismi, ja tässä yksityinen on yleistä. Henrik oli suuri nimi, Märta ei vielä mitään. Häntä syljettiin työpaikan pihassa kirjan julkaisun jälkeen.
Muistan aina että tämä kirja olisi romaani, vaikka se on proosaruno.
Tikkanen on selittänyt, että muoto valikoitui, koska kirjoittamiselle oli niin vähän aikaa ja tilaa. Sitä piti kirjoittaa tiskipöydän reunalla harvinaisina rauhallisina hetkinä.
Olin tyytymätön omaan isääni hänen tunnekylmyytensä vuoksi (sotatrauma) ja kun toin sen julki, niin isoäitini sanoi aina:"Olisit tyytyväinen kun isäs ei juo eikä polta!" Silloin teinityttönä ajattelin nyrpeänä, että kunpa vähän joisi ja olisi iloisempi, mutta luettuani Tikkasen kirjan olin varma, että minulla on ollut sittenkin syytä tyytyväisyyteen. Vähän juominen on monelle vaikeaa.
Kiitos. Kirja tuntui (tunnetasolla) niin tutulta, että koin kulkeneeni samaa polkua mutta eri aikana ja eri näkökulmasta. Nyökyttelin kirjaa lukiessani ja lisäilin päässäni kommentteja ja jopa neuvoja Märtalle. Jälkiviisaushan on sitä suurinta (ja turhinta) viisautta. Elin hämähäkkinä nurkassa Tikkasten perheessä ja huutelin seittieni seasta omia huomioitani sulautuen joskus osaksi Märtaa – kuin olisimme yksi ja sama. Todella voimakas elämys tämä kirja, joka ei avannut minussa mitään haavoja, koska ne ovat jo umpeutuneet. Mutta muistini on pitkä – myös tunnemuisti.
PoistaTämä kirja tuntui tosiaan hyvin romaanimaiselta. Ja nyt ymmärrän kirjan muodon: eihän Märtalla ollut edes omaa työpöytää.
Minäkin ajattelin usein, että joisivat nyt mutta vain hiprakan (tietenkään juominen ei ikinä päättynyt hiprakkaan). Oli niin kamalaa se kireä tunnelma, kun ei saanut oikein näkyä tai edes olla olemassa. Jos oli jokin pyyntö esitettävänä, piti luotsata ilmapiiri tarkasti ja ajoittaa pyyntö sopivaan aikaan.
Koskettava postaus koskettavasta kirjasta. Luin kirjan jokunen vuosi sitten lukumaratonilla ja vaikka luin sen yhdeltä istumalta, muistan silti runojen tuskan ja niiden herättämät ajatukset. Odotan kovasti Tikkaselta syksyllä ilmestyvää kirjeromaania.
VastaaPoistaMinä innostuin nyt kovasti Märta Tikkasesta. En pelkästään alkoholistiaiheen takia, vaan pidin noin yleisesti hänen tyylistään ja taidostaan herättää tunteita ilman mitään kepulikonsteja. Täytyykin googletella myös tuo mainitsemasi kirjeromaani, joka Tikkaselta julkaistaan. Kiitos siis vinkistä!
PoistaKun kirja koskettaa, se todella pistää sisuskalut mullin mallin... Kuuntelin keväällä Vuosisadan rakkaustarinan ruotsiksi Märtan lukemana, ja kyllähän se lähelle tuli, kun painotukset ja kaikki olivat hänen omiaan. Olen ajatellut lukea tämän vielä erikseen suomeksi ja palata aiheeseen vasta sitten.
VastaaPoistaOletko muuten lukenut Susanna Alakosken Lähimmäisen huhtikuun? Päiväkirjamaiset merkinnät alkoholistien ja huumeriippuvaisten läheiseltä ovat ajatuksia herättäviä, minulla kirja on parhaillaan kesken.
Wow, tämä olisi tosiaan kiintoisaa kuulla Märta Tikkaisen itsensä lukemana! En tosin tiedä, miten toimisi minulla ruotsiksi.
PoistaEnpä ole lukenut tuota Alakosken kirjaa. Olen lukenut häneltä vain Sikalat, joka sekin oli varsin vaikuttava. Täytyypä laitella Lähimmäisen huhtikuu ylös, kiitos vinkistä! Riippuvuudet kiinnostavat minua, sillä olen itse herkästi addiktoituva persoona.
Kiinnostava postaus! Olen ajatellut tämän joskus lukea, mutta aihe tuntuu niin rankalta, että lukeminen on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen.
VastaaPoistaKiitos, kannattaa varmaan ajankohta tosiaan valita tarkasti. Aihe voi tulla iholle. :)
PoistaEn ole uskaltanut lukea Vuosisadan rakkaustarinaa aiheen ja olettamani synkkyyden vuoksi. Aihe ei ole minulle henkilökohtainen, mutta siitä huolimatta...
VastaaPoistaPostauksesi on hieno ja koskettava.
Kiitokset <3 Aihe on kyllä synkkä, mutta toisaalta ei murskaa alleen. Kaikenlaisia tuntemuksia tuo kirja kyllä varmasti monissa herättelee - oli sitten omia kokemuksia tai ei.
Poista