Joskus sitä tulee lukeneeksi kirjan, joka on ihan hyvä, mutta kun siitä sitten ajattelee kertovansa jotain, ei tule juuri mitään sanottavaa mieleen. Elisa Lodaton An Unremarkable Body on tällainen kirja: ihan hyvä, mutta siinäpä se.
Tai no, kenties merkittävin mainitsemisen arvoinen asia on Lodaton kaunis kieli, joka synnyttää kirjaan hieman melankoisen – ei silti synkän - mutta pohtivan tunnelman. Kirja käsittelee Lauran äidin äkillistä kuolemaa ja sen aiheuttamaa surua. Äiti tuntuu mysteeriltä, kuka hän oikeastaan edes oli? Lapsuudesta mieleen jääneet yksittäiset kohtaukset avautuvat Lauralle nyt kolmekymppisenä eri tavalla kuin lapsena.
Ymmärtääkseen äitiään pitää tutustua tarkemmin hänen menneisyyteensä ja niin Laura tekee. Suru kourii ja myllää sisuksissa ja omaa elämääkin pitäisi elää. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Lontooseen ja osa mainituista paikoista on minulle erityisen tuttuja.
Lukuja ei ole numeroitu, vaan uusi luku alkaa otteella kuolinsyyntutkintaraportista.
”The Stomach contained porridge-like material. There was a scar to the lower abdomen consistent with caesarean section. The lower urinary tract and genital organs were otherwise unremarkable.”
Miten mikäkin naarmu tai arpi on syntynyt? Laura tietää ja unohtuu muistoihinsa. Kirja alkaakin räväkästi kuvauksella siitä, miten äidin niskassa oleva arpi on syntynyt. Siinä samalla paljastuu heti jotain muutakin. Esimerkiksi se, että äidin ja isän avioliitto oli jo tuolloin kuralla. Taustalla väijyy klassinen isä vaihtoi nuorempaan -kuvio. Mutta kuten kuvioilla on usein tapana, ne näyttävät toiselaisilta, jos niitä katsoo eri kulmasta.
Kirjan tiedot:
Elisa Lodato: An Unremarkable Body
Weidenfeld&Nicolson 2017
S. 271
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.