Identiteetit kateissa

Nyt on niin kamala kansi kirjalla, että se sopii Perkeet-haasteeseen. Tuskin olisin kirjaa edes käteeni ottanut (nimikin on melko mitäänsanomaton ennen kuin ymmärtää sillä viitattavan biisiin nimeltä Crimson and Clovers, jolla on merkitystä kirjassa), ellei kirjailijan nimi olisi houkutellut. Mistä mahtaa hän olla kotoisin, mietin. Greenlandista (eli Tanskan autonomiselta alueelta), wow. Pakko lukea.

Niviaq Korneliussen: Crimson
alkuper. HOMO sapienne 2014
Virago 2018
englannistanut Anna Halager
S. 175

Kirjan sivuliepeessä kerrotaan, että Korneliussen on kirjoittanut kirjan greenlandiciksi ja kääntänyt siitä sitten itse tanskan kielelle. Otaksun, että tämä englanninkielinen käännös on tehty tanskan kielestä (koska Anna Halager kääntää tietojen mukaan tanskan- ja norjankielistä kirjallisuutta).

Kirjassa on viisi kertojaa, jotka jollakin tavalla ovat kosketuksissa toistensa kanssa: toiset enemmän, toiset vähemmän keskenään. Kunkin kerrontatyyli on erilainen, mikä tekee kirjasta mielenkiintoisen ja sopivan “mystisen”.

Kirjan aloittaa Fia, jonka kerronta on suorastaan räjähtävää, suoraa, turhautunutta. Fia on lopen uupunut parisuhteeseensa Peterin (iggu iggu iggu mikä hätänä iggu tule syömään iggu voi nyt perkeleen saatana työnnä se iggu sinne minne päivä ei paista) kanssa ja jättää tämän muuttaakseen veljensä Inukin parhaan ystävän, Arnaqin, nurkkiin. Parisuhde on syössyt Fian identiteettikriisin pyörteisiin.

Seuraava kertoja on Inuk, joka räpistelee tahollaan ahtaissa Greenlandin raameissa. Greenland ja sen ihmiset ovat vankila, joka tukahduttaa Inukin. Inukin kerronta sisältää päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä.

Kaikki kirjan kertojat on esitelty lyhyesti kirjan alussa: ne ovat samalla vihjeitä ja ohjaavat lukijaa tulkitsemaan/ymmärtämään lukemaansa. Muut kertoja ovat Arnaq, Ivik ja Sara. Kerronnat lomittuvat osittain toisiinsa ja lukija tunnistaa yhteydet. Paljastuu, että kukin henkilö kipuilee tahollaan ja nimenomaan siihen omaan identiteettiin liittyen.

En osaa eritellä, mikä tässä kirjassa minuun vetosi. Kirjassa ryypätään ja juhlitaan paljon eikä minua yleensä innosta örveltäminen ja ylenpalttinen sekoilu kirjallisuudessa. Mutta tässä kirjassa kiinnostaa eikä sekoilu sinänsä ole pääosassa: se on ennemminkin oire. Tuli jopa jossain määrin omat parikymppisajat mieleeni.

Kirjan rakenteen erilaisuus ja yllätyksellisyys myös kiehtoi. Ehkä heikoinpana koin kirjan viimeisen eli Saran osuuden, joka tosin kokosi tyylikkäästi tarinan keskeneräiset osat kasaan. Räväkkä esikoisromaani, joka jättää hyvän jälkimaun ja menee heittäen suosikkeihini. Niviaq Korneliussenin sijoitan seurantalistalleni: hän työstää sivuliepeen mukaan toista romaaniaan. Toivottavasti siitäkin saadaan enkkukäännös sitten joskus!

~~~

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa muun muassa kohtaan 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö. Jään nyt miettimään olisiko sopivaa sijoittaa tämä kirja myös Kuukauden kieli -haasteessa tanskan kielen kohdalle. Greenlandin asemahan Tanskaan nähden on kai hieman sama kuin Ahvenanmaan asema Suomessa. Vaikka Korneliussen kirjoittikin kirjan alun perin greenladiciksi, hän kuitenkin käänsi sen itse tanskaksi, joten...

Crimsonin ansiosta luin hieman faktoja Greenlandista sekä katselin videoita ja kuvia ja koin oikein mielenkiintoisen nojatuolimatkan silläkin saralla. Aivan mahtavaa, että on olemassa kaiken maailman kirjoja ja niitä meille käännetään!