Alain Mabanckou: Memoirs of a Porcupine
Alkuper. Mémoires de porc-épic 2006
Serpent’s Tail 2011
Ranskasta englannistanut Helen Stevenson
S. 150
Syy miksi kuitenkin haluan mainita kirjan blogissani on se, että kirjalla valloitin uuden maan, Kongon tasavallan. Ja tietenkin jokunen muu voi innostua kirjasta, vaikka minä en niinkään. Kirjaan voi tutustua vaikkapa Goodreadsisssa, jossa se on saanut paljon suitsutusta osakseen.
Kirjassa kuollaan runsaasti ja henkimaailma on voimakkaasti läsnä, joten sen kunniaksi tässä viimeviikkoisia kuvia hautausmaalta.
Sun pitäs tehä niin, että antasit paukkua ne sensuroimattomat mielipiteet ja sitten kirjoittaa, että sensuuri iski ja näyttää ne sensuurin läpi menneet mielipiteet perään. :D
VastaaPoistaSiis, että annat meille luettavaksi molemmat.
PoistaEnnen teinkin niin, en tiedä mikä minuun on mennyt kun tuntuu etten oikein mitään uskalla enää kirjoittaa. Enkä siis syytä ketään tai mitään tästä, vaan ihan oma on ongelmani ja se ärsyttää minua itseänikin. Pitäisi olla ylikorrekti ja asiallinen, mikä ei ole luontaista minulle. En mielestäni ole ilkeäkään ja mietin onko negatiivisen kirjamielipiteen kirjoittaminen blogiin ilkeilyä? Varmasti jonkun mielestä on, minusta ei. Pitäisi lakata antamasta liikaa painoa muiden mielipiteille: kaikkia ei voi miellyttää eikä tarkoitus kai olekaan nuoleskella perseitä. :D Eikä tämä kirjallisuus nyt ihan niin vakavaa ole!
PoistaJoten kuules, kiitos kannustuksesta! Taidankin lisätä ennakkosensuroidun mielipiteeni tuohon loppuun ihan siinäkin mielessä, että olen itse saattanut kiinnostua kirjasta, josta joku on kirjoittanut kitkerästi – joskus jopa juuri siksi.
Ei negatiiviset mielipiteet oo ilkeilyä. Ei kaikista kirjoista voi millään tykätä, se ois jo valehtelua. Mää koitan aina kirjottaa sen negatiivisenkin, jos sellaista minussa kirjassa on. Ja totta tuokin, että se nega saattaa herättää kiinnostuksen lukea joku kirja. Mutta joo, tunnistan ittestänikin tuon, että haluais miellyttää kaikkia. Se on kyllä vaan helkkarin raskasta elää niin.
Poista
PoistaEivät minustakaan ja kaipa se oma motiivi on tärkein (minulla se on aina ollut tuoda kirja esille – ihan sama pidinkö siitä vai en). Ohjenuoranani on myös ollut, että voisin kertoa kirjoittamani mielipiteen kasvotustenkin kirjailijalle. Tämä sama pätee kaikkeen kommentointiini somessa: kirjoitan, mitä voisin sanoa kasvotustenkin.
Olen samaa mieltä, että negatiivisillekin kirjamietteille on paikkansa enkä ole ennen epäröinyt niiden päästämistä blogiini. Minulla on vissiin joku "kriisi" nyt käynnissä. Täytyy yrittää päästä siitä eroon. Kiitos sinulle kommenteista, ne auttavat selkiyttämään omia ajatuksiani tässä "kriisissä"!
Negatiivisesta kirjoituksesta voi olla hyötyä muille silloin kun joku miettii lukisiko vai ei. Kaikesta ei tarvitse pitää, ja sen voi sanoa. Ymmärrän kyllä toisaalta, että jos itsestä tuntuu, että menee liian negatiivisesti niin ei halua "levittää" sitä negatiivisuutta. Kuvauksestasi päätellen en usko, että tekstisi olisi liian negatiivinen kuitenkaan ollut, jos ei kerran ollut suoranainen lyttäys. Rohkeasti vain :)
VastaaPoistaMiltä hautausmaalta nää kuvat muuten on? Ei kai nää oo just sieltä Highgaten hautausmaalta? Näyttää ihanalta.
PoistaTotta, olen täysin samaa mieltä ja tuolla periaatteella olen aiemmin monet kitkerät mietteet päästänyt blogiini. En oikein tiedä, mikä minua on alkanut vaivata. Ehkä olen lukenut liikaa erilaisia juttuja, joissa “kauhistellaan” ja “paheksutaan” negatiivisia mielipiteitä. Ovat sitten alkaneet vaivihkaa vaikuttaa minuunkin ilmeisesti. En oikein pidä tästä “uudesta piirteestä” itsessäni.
Luin mietteeni tuosta kirjasta vielä kerran, mutta hmm. Kyllä sen voi ymmärtää ilkeilynä, kun siinä imitoin kirjan tyyliä samalla kun moitin sen tyyliä tekotaiteelliseksi. Kirjasta puuttuvat muut välimerkit paitsi pilkku. Teen nyt niin, että jätän mielipiteeni kirjasta omaksi muistokseni ja jatkan eteenpäin.
Kiitos sinulle kommentistasi ja kannustuksesta! Luulen, että minulla on nyt jonkin “kriisivaihe”, josta täytyy vain päästä yli. On jo kevyempi olo. :)
Kuvat eivät ole Highgatelta. Kuvan hautausmaa on tavallisen paikallisen hautausmaan “vanha puoli”, jonka kyljessä on muuten myös ns. hoitamaton (karsitaan kasvustoa vain noin kerran vuodessa ettei kasva umpeen) metsähautausmaa. Näitä tällaisia on Lontoossa useita, mutta eivät ole niin laajoja kuin Highgate. Rakastan hautausmaita ja käyn usein niissä kuvaamassa. Tässä lähelläkin on useita komeita kohteita. En viitsi paljastaa kuvan hautausmaan nimeä, koska asun noin viiden minuutin kävelymatkan päässä siitä, enkä ole kokenut blogissani mielekkääksi paljastaa tarkempaa sijaintiani. :)