Asko Sahlberg: Amandan maailmat
Like 2017
S. 136
Amandan maailmat avautui minulle hyvin visuaalisena romaanina, joka kieppui ajoin värikylläisenä, ajoin mustavalkoisena unenomaisena hämäränä. Sahlbergin kieli on samaan aikaan runsasta ja harkittua, niin voimakasta että tekee mieli jatkuvasti pysähtyä pohtimaan sanoja - tai paremmin: ajatuksia niiden takana.
Visuaalisen lukuelämyksen takia mieleeni syntyi kuvia ja maisemia, jotka haluaisin synnyttää "konkreettisesti" (Photarissa) ja kenties synnytänkin, kun tulee tilaisuus (ei ole Photaria tässä kamalassa kannettavassa). Yleensä musiikki on minulle inspiraation lähde, mutta joskus kirjakin.
Amanda on 85-vuotias yksin asuva nainen, jonka hiljainen elämä saa käänteen hänen kohdattuaan pakolaispojan kaupungilla. Jokin omituinen halu auttaa ja huolehtia syntyy hänessä. Huolehtia, mutta ei omistaa.
Amandan elämä on villasukka, josta vielä kärki puuttuu. Se purkautuu lukijalle paennein silmukoin jättäen jäljelle reikäisen villasukan, joka kätkee enemmän kuin paljastaa. Ihminen on lopulta ajatustensa kudelma, ei välttämättä niinkään tekojen, vaikka toki niilläkin on merkityksensä: teot kuitenkin usein seuraavat ajatuksia.
Amandan maailmat on sellainen kirja, josta löytyisi helposti sivun verran - ellei enemmänkin - siteerattavaa. Erikseen syitä erittelemättä tämä kirja yllättäen matkusti suoraan suoneeni ja olisi tehnyt mieli alkaa sitä lukea heti uudelleen sen päätyttyä. Ei siksi, että se olisi vaikeaselkoinen, vaan puhtaasti kielensä (ja erityisesti ajatuksiensa) takia!
Hän oli oppinut jo kauan sitten, että pahinta mitä toiselle ihmiselle saattoi tehdä oli pakottaa tämä peilin eteen.
Amandan maailmasta on kirjoittanut ainakin Kulttuuri kukoistaa, Reader, why... ja Eniten minua kiinnostaa tie.
Tämähän kuulostaa kiinnostavalta, täytyy laittaa korvan taakse. Olin jotenkin ohittanut koko Sahlbergin...
VastaaPoistaMinä löysin Sahlbergin blogeista, siis erityisesti Amandan maailmat alkoi kiinnostaa. Nyt sitten vasta sain sen lukuun ja heti vei mennessään! Kannattaa kokeilla!
PoistaSahlbergillä hienointa on minustakin juuri hänen kielensä ja kielikuvat joita hän näyttää, ei koskaan mitään laimeita kuin-vertauksia vaan suoria metaforia.
VastaaPoistaMinuun vaikutti Sahlbergiltä kovasti myös romaanit He ja Höyhen.
Luin Amandan maailmat, mutta siitä jäi postaamatta.
Lue se Irinan kuolemat. Se on voimakas ja täynnä uskomattoman hienoa kuvakieltä!
Kyllä, tuoreita mielikuvia ja ajatuksia herättävää kielikuvaa kirja täynnä. Siksi kai koinkin ne niin visuaalisina. Positiivinen yllättäjä tosiaan eikä Sahlberg sorru selittelyyn, vaan jättää runsaasti tilaa lukijan omille tulkinnoille ja ajatuksille.
PoistaAion tosiaan lukea Irinan kuolemat, kunhan kotiin pääsen. Olen sitä kerran aloitellut, mutta silloin jätin kesken koska "piti" lukea lainakirjoja.
Olen lukenut Irinan kuolemat ja He lyhytproosateoksen. Amandan maailmat on lukulistalla. Irinan kuolemat on kyllä erikoinen, mutta samalla hyvä.
VastaaPoistaSuosittelen vahvasti tätä Amandan maailmoja! Tämäkin on erikoinen, mutta tyylikkäästi.
PoistaSahlberg on suuria suosikkejani, ehdottomasti. Kieli on kertakaikkisen upeaa. Suosittelen Irinan kuolemien lisäksi Pimeys-trilogiaa ja historiallisia romaaneja Herodes ja Pilatus. Onneksi Sahlberg on tuottelias kirjailija – tänä syksynäkin tulee uusi – ja vanhempaa on minulla vielä paljon lukematta.
VastaaPoistaSahlberg pyrkii vahvasti minunkin suosikikseni. Kiitos lukuvinkeistä - merkitsen ylös seuraavia reissuja varten tai kenties peräti tarttuu ostoskoriin joitakin hänen kirjojaan kotona luettavaksi. :P
Poista