Jean Teule: The Suicide Shop
Alkuper. Le Magasin des Suicides 2007
Gallic 2008
Englannistanut Sue Dyson
S. 169
Onko elämäsi perseestä etkä keksi yhtään syytä elää? Ei hätää, tervetuloa itsemurhakauppaan. Sieltä löytyy varmasti kunkin kukkarolle ja tyylille sopiva itsemurhametodi. Putiikinpitäjätkin tappaisivat mielellään itsensä, mutta eivät halua jättää asiakkaitansa pulaan.
Puotia pyörittää perhe Tuvache, johon kuuluu isä, äiti ja kolme lasta. Kaksi lapsista on esimerkillisiä synkistelijöitä, mutta nuorimmainen valitettavan hilpeä. Myyntityötä hieman häiritsee kuopuksen ilostelu masentuneiden asiakkaiden edessä.
Kirja sijoittuu johonkin hamaan tulevaisuuteen jonkin katastrofin jälkimaininkeihin. Kyseessä on siis dystooppinen kertomus makaaberilla huumorilla höystettynä. Puodin tarjoilemat itsemurhametodit ovatkin kiinnostavia ja varsin innovatiivisia, suorastaan kekseliäitä. Kirja lepää melko lailla niiden varassa, sillä muuta sisältöä ei juuri ole.
Kirja on melko ohut, mutta tuntui sopivan runsaalta. Se kulkee joutuisaan kohti loppuaan. Punainen lanka kirkuu sen verran voimakkaana, ettei sitä voi olla huomaamatta. Kirjan loppu onkin napakymppi ottaen huomioon sen (kirjan) tyylilajin.
Ihan hauska kirja, mutta yhtään pidempään en olisi jaksanut tällaista lukea. Kirjaa ei käsittääkseni ole ainakaan toistaiseksi suomennettu.
~~~
The Suicide Shop oli random-ostos: kiertelin charity shopeissa kirjoja tutkimassa ja kirjan nimi pysäytti. Luin kirjan takatekstin ja innostuin enkä voinut jättää sitä puotiin. Alla muutamia muita kirjoja, jotka olen viime aikoina ostanut.
Sayaka Muratan kirjan olenkin jo lukenut ja siitä pidin. Nyt on luvussa Christine Manganin Tangerine (olen sitä kirjastoon odotellut, mutta se osuikin eteeni parilla punnalla, joten ostin omaksi) ja luulen jo selvittäneeni, mistä on kyse. Voin toki olla väärässä ja oikeastaan toivon sitä. Koska jos olen oikeassa, kenties petyn.
Olen viime aikoina kirjoittanut huomattavasti lyhyempiä kirjapostauksia kuin yleensä. Se johtuu siitä, että olen vapauttanut itseni “väkisinanalysoinnista”. Jos en syystä tai toisesta jaksa tai ei huvita ruotia kirjaa syvemmin, en ruodi. Ihana vapaus – ruodin niitä kirjoja, joiden kohdalla se tulee luonnostaan ja biorytmit muutenkin ovat kohdillaan.
Katsoin tämän elokuvana joka oli ihan symppis, ja ilmeisesti kirjassa ei juuri enempää juonikuvioita ole kuin mitä elokuvassa nähtiin...
VastaaPoistaAi tästä on elokuvakin, voisikin olla kiinnostavaa katsoa se! Juoni on tosiaan melko ohkainen, mutta se kai osin on sivuseikka tällaisessa kirjassa.
PoistaVaikuttaa kyllä ajatuksena tosi hupaisalta tuo itsemurhakauppa. Että miten siitä saa ihan kirjankin aikaiseksi? :D
VastaaPoistaMietin ihan samaa, että miten kirjoittaa aiheesta kokonainen kirja. Mutta hyvin onnistui Jean Teule tässä asiassa ja kirja on juuri sopivan pituinen että sen parissa viihtyi :D Aika erikoinen kirja!
PoistaTässä taas näemme, kuinka suuri vaikutus kirjan kannella on. Jotenkin tuo turkoosi väri nappasi silmääni ja heti perään kysymyksiä herättävä nimi. Oli pakko lisätä tämä Goodreadsin hyllyyn, sillä aihe tuntuu sen verran kieroutuneella tavalla kiehtovalta. Tulee jollain tavalla mieleen Suicide bunny -sarjakuvat, joita olen joskus selaillut. Kiitokset vinkistä!
VastaaPoistaMinua kirjssa kiinnosti sen nimi (itsemurhat aina kiinnostavat!) ja takateksti. Kirjan esittelytekstillä on minuun suurin vaikutus ostaessani tai lainatessani kirjoja. Nimi vaikuttaa taas siihen otanko kirjaa edes käteeni. :)
PoistaMukava kuulla, että kirja alkoi sinuakin kiinnostaa! Suicide bunny -kirjoja en ole lukenut, mutta olenkin tosi huono lukemaan sarjakuvia.