Sivut

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Miksi kesä pitäisi ansaita?


Usein kuulee Suomessa hoettavan mitä kylmempi talvi sen lämpimämpi kesä. Se ei pidä paikkaansa eli vaikka kuinka kärsimisperiaatteen mukaisesti suomalainen on nyt kärsinyt* - kärsii yhä - kylmän talven ei palkinnoksi välttämättä tule muuta kuin sateinen ja kolea kesä (Kyllä, tutkin asiaa - tieteellistä näyttöä ei ole, että kylmä talvi indikoisi lämmintä kesää).

Miksi ihmeessä kesä pitäisi muutenkaan ansaita? Että osaa arvostaa sitä mahdollista lämpöä, joka tulee tai on tulematta? Eikö muuten voi osata? Ja nauttia? Minä ainakin osaan. Sekoan aina keväisin, kun voin ensimmäisen kerran riisua takin. Täällä se yleensä tarkoittaa myös sitä, että jossain vaiheessa kevättä kun sen takin riisuu, sitä tarvitaan seuraavan kerran vasta joskus syksyllä (paitsi kun patikoi vuorilla). Lontoon alueella ei ole kesällä tarvinnut kertaakaan palella sinä aikana kun olen täällä asunut.


Voisin myös helposti asua maassa, jossa on suomalaisen näkökulmasta koko ajan kesä. En näe talvella olevan minulle mitään lisäarvoa enkä koe talven sietämistä minään pakollisena "tuomiona", joka pitää lusia saadakseen kesän (ja osatakseen nauttia siitä). En pidä talviliikuntalajeista enkä pakkasesta enkä lumesta (paitsi esteettisessä mielessä eli esim. lumikuvat ovat kauniita) enkä lumisateesta enkä pimeydestä enkä oikeastaan mistään talveen liittyvästä.

Välihuomautus alkaa: kävin silti Suomessa ollessani useita kertoja lenkeillä auraamattomilla(kin) metsäteillä yli -15 asteen pakkasessa. Osaan pukeutua pakkassäihin ja liikkuessa tuli ihan hiki. Minulla ei tosin ole kunnon pakkasvaatteita muuta kuin Suomessa mökillä, jossa on mm. vanha toppatakkini.Välihuomautus päättyy.

Ihonikaan ei tykkää: kuukauden suomireissu palautti mieleeni että minulla on atooppinen iho. Täällä olen asian voinut melko lailla unohtaa, sillä normaali voitelu (vain kasvot aamuin illoin) riittää. Ei siis tarvitse lotrata voidepurkkien kanssa puolta päivää.

Suomessa aloin hiljalleen rupsahtaa. Ensin menivät sormet rusinalle (eli rypistyivät kuin olisin lojunut puoli päivää ammeessa) eikä ryppysormisuutta poista minkään sortin voiteet. Sen jälkeen sormiin ja käsiin (ja jalkoihin) ilmestyi haavoja, koska iho halkeilee kuivuuden takia. Tätäkään ei oikein rasvoilla voi estää, koska mikään ei vain tehoa. Sormenpäät ovat niin kuivat, että kaikki kankainen tarttuu niihin kuin pöytäliina kissankynsiin. Lisäksi sormet "karstaantuvat" ihottumien takia. Mukana menossa lopulta vesikellot siellä sun täällä.

Naamaa kiristi jatkuvasti ja sekin alkoi rypistyä. Minulla on taipumusta couperosaan, mutta couperosa muuttui ja asettui ihottumaksi poskipäille. Korvanjuuresta alkoi irrota nahkaa, kaula alkoi ruttoutua jne.


Ajan multaamat kuistit paljastuivat: miten helvetissä jaksoin sitä kroonista kutinaa, kirvelyä ja kiristystä ja ruton hoivaamista pitkät talvet läpeensä. No, kyllähän sitä jaksoi kun oli pakko. Ja kyllä siihenkin tottui, tottui myös olemaan rupisammakko kroonisesti ainakin talvet ja kuuntelemaan hyväätarkoittavia, mutta idioottimaisia neuvoja rasvaamisesta (oletko kokeillut rasvata?) ja ruokavaliosta (Miten sun iho on noin kamala, syötkö jotenkin huonosti?).

Reissu oli kyllä muuten mahtava ja on aina ilo tavata kavereita ja sukulaisia jne. Oli siis kaikin puolin virkistävä reissu, myös muisti virkistyi: minä ja pakkanen emme sovi yhteen enkä enää tule Suomeen talvella.

Tosin täälläkin on nyt lunta, mistä todisteena eilen ottamani kuvat. Tänäänkin vielä sateli lunta, mutta maassa sitä on lähinnä enää puistoalueilla ja takapihoilla.

*Tietenkään kaikki eivät kärsi: on olemassa ihmisiä (tunnen itsekin ainakin yhden sellaisen), jotka pitävät talvesta.


Ps. Atooppinen iho ei ole ruokavaliosta johtuva itse aiheutettu tila, vaan kyseessä on ihon rakenteellinen poikkeavuus. Monilla atoopikoilla on lisäksi allergioita/yliherkyyksiä tmv. Minulla ei ole ruoka-aineallergioita eikä -herkkyyksiä. Jotkin kemikaalit ärsyttävät ja sellaisia en sitten käytä.

~~~

Tämä "avautuminen" ei nyt liittynyt kirjoihin. Postauksen perimmäinen idea on muistuttaa, että  ihminen voi syödä ihan terveellisesti ja iho on silti ihan paska(na). Terveellisesi syövä ihminen voi myös sairastua syöpään ja mihin tahansa.

12 kommenttia:

  1. Täällä toinen talven inhoaja. En hiihdä, luistele, laskettele ja vihaan sitä, etä on kylmää ja liukasta. Odotan kevättä malttamattomasti tammikuun alusta asti. Nyt näyttää ikävä kyllä siltä, että talvi on siirtynyt muutamalla kuukaudella eteenpäin ja tästä maaliskuusta on tulossa kylmin kuukausi koko talvena. Ainoa lohtu on se, että valo sentään on lisääntymään päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun ilmottauduit: kiva tietää, etten ole ainoa talven inhoaja. :D Minä muuten laskettelin nuorempana (hiihtämään en koskaan kunnolla oppinut, vaikka kävin lapsena hiihtämässä joka talvi Ruskeasuon hiihtoladuilla), samoin tykkäsin luistelemisesta. Mutta kaikki kiinnostus talvilajeihin lopahti aikuisuuden kynnyksellä eikä kiinnostus ole palannut. Olen liikunnallinen, mutta liikun mieluummin ilman "apuvälineitä".

      Täällä sataa muuten juuri nyt lunta, hyi! Eilenkin satoi oikein kunnolla, mutta onneksi tällaiset ilmat ovat täällä harvinaisia. Ensi viikosta pitäisi alkaa jo lämmetä. Suomessa keväisiä säitä saanee odotella pitkälle huhtikuuhun.

      Koitas kestää!

      Poista
  2. Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen harvinaisen samaa mieltä kaikesta. Juuri eilen kun katselin illalla ikkunasta ulos, mietin, että en kyllä kaipaa suomalaista talvea mitenkään, vaikka luminen ja kylmä talvi olisi miten kaunis. Pärjään kyllä talven kanssa, jos pakko on, mutta jos saisin valita, niin asuisin jossakin, missä ei ole koskaan kylmä. Olkoonkin, että vastineeksi saisi sitten sadekauden tulvineen.

    Minulla ei ole atooppinen iho, mutta ihoni on aivan erilainen Suomessa kuin esimerkiksi täällä Boliviassa. Täällä ei tarvitse rasvata esim. jalkoja koskaan, kun taas Suomessa saisi olla rasvapurkin kimpussa oikeastaan joka päivä.

    Talviliikuntaa yritin Suomessa käydessäni, kun kävin hiihtämässä tunnin lenkin ties kuinka monen vuoden jälkeen. Lopputulos: hiihtäminen oli juuri niin syvältä kuin muistelinkin. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa kerhoon! :D Suomessa oli tosiaan runsaslumista (siellä missä olin) ja komeat pakkaset paukuttivat vessaputken tukkoon, joten sai tuuletella takapuolta ulkohuussissakin. Onneksi putkimiehet saatiin paikalle melko pian, joten vain vuorokausi piti asioida ulkotiloissa :D

      Kostea ilmasto tekee iholle hyvää, jos on vähänkin taipuvainen kuivuuteen. Atoopikolle kostea ilmasto on taivas: Floridassa ei tarvinnut voidella juuri ollenkaan mitään (paitsi kasvoja ilmastoinnin takia ja tietty aurinkorasvata) ja iho kukoisti. Kuivuus ja pakkanen rasittaa varmaan ihan "normaaliakin" ihoa.

      Minä en ole koskaan pitänyt hiihtämisestä, mutta silti lapsena urhoollisesti hiihdin, vaikka en sitäkään kunnolla oppinut. Voin uskoa, että hiihtäminen on edelleen ihan yhtä syvältä. :D

      Poista
  3. Hihii, minulle ajatus kunnon talvea seuraavasta kunnon kesästä on vain toive toisesta nautinnollisesta vuodenajasta. Rakastan talvea niin pimeyden, pakkasen kuin lumenkin osalta ja olen ihan innoissani asuessani nyt, kunnollisena talvena, aivan latujen vieressä! Jee! Mutta juu, juuri eilen oli melkein jo nukahtaneena noustava hakemaan kunnon rasvakerros käsiin, kun ne tuntuivat niin kamalilta peittoa vasten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toiveajatteluahan se on (paitsi että jotkut uskovat siihen tosissaan). :D Tosin jos tykkää talvesta, niin sitten on tosiaan mukavaa kun on mahdollisesti toinen mukava vuodenaika luvassa. Minulla on ystävä, joka pitää talvesta: siis kunnon talvesta eli lunta ja pakkasta. Hän harrastaa monia talvilajeja, joita on ollut useina talvina vaikea harrastaa vähäisen lumen takia (asuu Suomessa noin Tampereen korkeudella).

      Kyllä minustakin on mukavampaa, että on lunta jos kerran on olevinaan talvi (Lontooseen ei lumi kuulu) eli Suomessa sain mitä halusin: lunta ja pakkasta. Vähempikin pakkanen olisi tosin riittänyt, mutta virkistyipä tosiaan muisti ja ajan kultaamat muistot muuttuivat jäätävän sinisiksi. :D

      Poista
  4. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat ja mitä muuta luterilaista meille onkaan opetettu eli kyllä se kesä pitää ansaita!!

    Minähän en ole talven ystävä, niin kuin hyvin tiedät. Tämä talvi on nyt sitten tehnyt poikkeuksen, kiitos tuon nelijalkaisen. Näköjään vanhakin oppii aina välillä jotain uutta.

    Minulla on menossa ihon takia jokatalvinen maitohappobakteerikuuri, sillä tavalla saan rakkulat pois sormien välistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ihminen muuttuu ja mieltymyksetkin muuttuvat. Nelijalkainen karvapallo on varmasti hyvä motivoija ja opettaja <3

      Minun kohdallani suurin syy inhota talvea on nimenomaan sen rapistava vaikutus ihoon eikä nyt ole kyse turhamaisuudesta, vaan oikeasti kivuliaasta tilasta joka kestää koko talven. En tiedä, miten pahaksi olisi iho mennyt, jos olisin viettänyt vielä toisenkin kuukauden Suomessa. En uskalla edes ajatella. Minuun kylmyys vaikuttaa myös tosi voimakkaasti eli tekee mieli vain jähmettyä johonkin nurkkaan viltin alle. Pakkanen passivoi ja sain kyllä käyttää kaiken tahdonvoimani, että sain itseni ulos ja lenkille :D

      Poista
  5. Taidanpa kuulua samaan kerhoon kanssasi, eli voisin hyvin elää ilman talveakin. Nyt kun olen aloittanut kuvausharrastuksen, talvi saattaa innostaa kuvauksen johdosta. Esimerkiksi Kolilla on talvella todella kaunista. Minulla on psoriasis, eikä se, kuten ei atooppinen ihottumakaan, tykkää talvesta. Aurinkoloma talviaikaan on lähes pakollinen. Tämän talven reissu suuntautuu Kap Verdelle. - Mukavaa keväistä maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin jaksoi joskus aikoinaan talvi innostaa kuvaamaan, mutta olen kuvannut jo niin kauan, ettei lumi enää innosta. En jaksanut edes Suomessa käydessäni (kun pitkästä aikaa näin lunta) kuvata juuri lainkaan. Mutta valokuvaus on kyllä motivoivaa puuhaa, koska silloin tulee tarkastelua asioita hieman eri tavalla. :)

      Voin kuvitella, että psoriasis on villinä pakkasilla. Onneksi pääset "ilmastohoitoon", Kap Verde kuulostaa hyvältä!

      Poista
  6. Minä olen inhonnut talvea siitä asti, kun lapsena palelin tuskaisesti neljän kilmmetrin polkupyörämatkalla kouluun.
    Parina syksynä olemme viettäneet kuukauden päivät Espanjassa. Siellä oli normaalia ja voimme molemmat todella hyvin. Lihakset lämpenivät ja rentoutuivat, henki kulki.
    Nyt olen ehdotellut miehelle, että lähtisimme lämpimämpään ilmastoon seuraavaksi kevättalvella, koska syksyt ovat olleet melko leutoja Suomessa, mutta tämän hetken ilma kyllä koettelee. Minulla on häikkää hengitysteissä, keuhkot eivät meinaa kestää tätä. Ihon kuivuminen on myös ihan kauheaa. Olen joutunut jopa voitelemaan kuurina koko selkäni kortisonivoiteella ennen kuin kutina laukesi. Minulla ei ole todettu atooppista ihoa, ainakaan toistaiseksi.
    Ikä lisää talven aiheuttamia oireita. Jos ei olisi läheisiä täällä, niin muuttaisin mielellään jonnekin tasalämpöiseen paikkaan. Voi miksi esi-isämme asettuivat tällaiseen helvettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun isovanhempani talvehtivat Espanjassa niin kauan kuin jaksan muistaa. Nyt on vaari enää elossa, täytti 100 vuotta marraskuussa. Ei jaksa enää Espanjaan lähteä. :D Itse tässä mietin puolivakavissani, että jos Brexitistä tulee oikein ruma, niin voisi harkita muuttavansa samantien jonnekin oikeasti lämpimään paikkaan.

      Atooppinen iho on yleensä perinnöllinen (ihon rakenne on poikkeava). Itse olen ollut vauvasta asti rupinen, pahimmat ihottumat helpottivat teini-iässä eli eivät olleet enää niin laaja-alaisia vaan keskittyivät tietyille alueille. Minäkin jouduin Suomessa turvautumaan kortisoniin, jota en ole tarvinnut vuosikausiin. Pakkanen kuivattaa varmaan keuhkotkin. Eräällä kaverillani esiintyy pakkasilla nenäverenvuotoa. Minulla kärsii "vain" iho.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.