Sivut

tiistai 9. tammikuuta 2018

Rodusta ja rasismista

Tiedätkö miltä tuntuu olla musta yhteiskunnassa, jossa rasismia esiintyy rakenteissa asti? Jossa ihonvärisi vaikuttaa siihen, millaiset mahdollisuudet sinulla on noin yleisesti elämässä? Minä en. En tiedä, koska olen valkoihoinen ihminen enkä ole joutunut ihonvärini takia kohtaamaan ennakkoluuloja missään.


Reni Eddo-Lodge: Why I'm No Longer Talking to White People About Race
Bloomsbury 2017
S. 250

Tämä kirja herätti minussa niin paljon ajatuksia, että sen lukeminen oli suorastaan vaikeaa tai piemminkin hidasta, koska piti koko ajan pysähtyä ajattelemaan. Minulle heräsi myös jatkuvasti kysymyksiä, mutta niiden kanssa ei tarvinnut jäädä yksin, sillä Reni Eddo-Lodge antaa vastauksia.

Tätä ei pidä ymmärtää niin, että lukijan täytyy myöntyä kaikkeen, mitä Eddo-Lodge kirjoittaa: ei tietenkään tarvitse. Eihän ihmisen noin ylipäätään tarvitse muuttaa mieltään minkään suhteen tai olla kenenkään kanssa samaa mieltä.

Mutta - nyt onkin tosi iso MUTTA kyseessä: Omien ajatusten kyseenalaistaminen on terveellistä. Se ei ole uhka omalle olemassaololle eikä edes identiteetille. Vaikka kirjan lukeminen tuntuisi ajoittain epämiellyttävältä (tunnustan, että itse koin ajoittain näin ja voi sitä mietinnän ja oivallusten määrää, mihin se johti!), se ei silti ole uhka. Ehkä se on osoitus siitä, että alkaa nähdä.

Kirjan nimi on provosoiva, mutta itse kirja ei niinkään. Tai no, riippuu lukijasta. Kyllähän siellä on monia kohtia, joista voisi vetäistä palollisen herneitä nenäänsä, mutta jos niin käy, kannattaa mieluummin vetäistä happea ja muistuttaa itseään: jotkut joutuvat kohtaamaan vastaavaa päivittäin ihan oletusarvoisesti. Defenssit alas, tekee ihan hyvää joutua itse vaihteeksi kritisoinnin kohteeksi "yhtenä valkoisena massana".

Kirjan sisältö:

1. Histories
2. The System
3. What is White Privilege?
4. Fear of a Black Planet
5. The Feminism Question
6. Race and Glass
7. There's No Justice, There's Just Us


Eddo-Lodge aloittaa esseekokoelmansa kertaamalla Ison-Britannian historiaa nimenomaan mustien kohdalta. Sitä osaa ei nähtävästi brittiläisissä kouluissa juuri käsitellä. Heti herää kysymyksiä: Mitä brittikouluissa oikein (mustien) historiasta opetetaan?

Olen käynyt kouluni Suomessa, joten minulla ei ole ensi käden tietoa siitä, mitä täällä opetetaan. Tietämykseni brittikouluista on lukemieni uutisten, artikkeleiden ja muun kirjallisuuden varassa eli ns. toisen käden tietoa. Tämä Eddo-Lodgen kirja on nyt eräs lähteeni, joten tässä postauksessa esittämäni väitteet/oletukset nojautuvat siihen.

The History of blackness in Britain has been a piecemeal one. For an embarrassingly long time, I didn't even realise that black people had been slaves in Britain.

Selviää, että Brittien harjoittamaa kolonialismia ei juuri käsitellä ja kun käsitellään, niin silkkiset hansikkaat suojaavat valkoista kättä. Kun kyse on mustien orjuuttamisesta, keskitytään lähinnä Yhdysvaltojen orjakauppahistoriaan. Brittilän orjuuttamiset on siroteltu kaappeihin ja työnnetty mahdollisimman perälle, ettei niitä vain kukaan huomaisi. Problem solved.

But most of my knowledge of black history was American history. This was an inadequate education in a country where increasing generations of black and brown people continue to consider themselves British (including me).

---

But I don't think my ignorance was an individual thing. That I had to go looking for significant moments in black British history suggests to me that I had been kept ignorant.

Mielenkiintoista, että jopa minä (valkoinen maahanmuuttaja) olen tiennyt enemmän tästä historian osuudesta kuin brittikoululaiset nähtävästi tietävät edelleenkään, elleivät itse ongi tietoja ja/tai valitse valinnaista kurssia aiheesta, kuten Eddo-Lodge teki. Histories-osuus on mielenkiintoinen pikakelaus mustien historiaan Briteissä enkä väitä tienneeni kaikkea, joten varsin opettavaista se oli minullekin. En esim. ollut aiemmin kuullutkaan Black History Monthista. Muutenkin kirjan siivellä tuli otettua selvää enemmänkin yksittäisistä asioista.

Viime vuonna David Olusoga julkaisi kirjan Black and British, A Forgotten History. Olen kosketellut kirjaa kaupassa, mutta en ostanut. Luulen kuitenkin, että kirjan luen jossain vaiheessa, kun tulee sopiva hetki.

Kun historia on käsitelty siirrytään nykyaikaan ja kohti yhteiskunnan rakenteita, jotka yhä edelleen tukevat rasismia. Eddo-Lodge käyttää termiä "structural racism", jota näin valkoihoisena ei ole tarvinnut pahemmin ajatella. Hän myös avaa loistavasti käsitteen "white privilege", josta varmasti ihan kaikki ovat kuulleet. Eddo-Lodgen tyylinä on esittää (usein faktoihin nojaava) väite tai ajatus, jonka hän sen jälkeen perustelee monin esimerkein ja viittein.

White privilege is an absence of the consequences of racism. An absence of structural discrimination, an absence of your race being viewed as a problem first and foremost.

Vaikka kirjan lukemisesta yksinään omassa kopperossa puuttuu vuorovaikutus, koin silti kirjaa lukiessani olevani vuorovaikutuksessa Eddo-Lodgen kanssa. Ei aina tarvitse olla itse äänessä kokeakseen olevansa mukana jossakin: myös vain "kuuntelemalla" voi oppia. Jälleen haluan painottaa, etten kokenut kirjaa minään luentona tai saarnana, vaan nimenomaan rakentavana keskusteluna ja/tai sen avaajana.

Eddo-Lodge huomioi Eu-kansanäänestyksen vaikutukset ilmapiiriin. Se oli käänne pahempaan, sillä avoimesti rasistisesta puheesta tuli yhtäkkiä jokseenkin hyväksyttävää. Saman ilmiön huomasin itsekin maassa asuvana, vaikka en ole kokenut täällä syrjintää. Mutta kansanäänestystuloksen myötä myös valkoiset maahanmuuttajat (erityisesti puolalaiset) saivat osansa. Rajat kiinni ja Brittilä briteille. Kuulostaako tutulta Suomessakin?

Koen pakolliseksi liittää tähän luettavaksi pienen pätkän puhelinhaastattelua, jonka Eddo-Lodge kävi Nick Griffinin kanssa kirjaansa varten. Kokonaisuudessaan haastattelu on suorastaan absurdi, ja se varmasti välittyy tästä pienestä otteestakin.




Minä olen se ulkopuolinen täällä, Eddo-Lodge sen sijaan ei ole. On suoraan sanottuna perseestä (nyt en keksinyt tehokkaampaa sanaa, sori), että hän ja monet muut joutuvat kokemaan niin ainoastaan ihonvärinsä takia. Heillä ei ole oikeutta kansallisidentiteettiin, koska ovat "väärän" värisiä. Tämä on kuitenkin heidän synnyinmaansa, kotimaansa! Ei heillä välttämättä ole muuta identiteettiä, ei muuta kotimaata.

The fear takes on many guises. We hear it in the form of 'concerns about' immigration, touted by political parties in recent general elections. We hear it in the form of 'preserving our national identity'. At the core of the fear is the belief that anything that doesn't represent white homogeneity exists only to erase it. That multiculturalism is the start of a slippery slope towards the destruction of Western civilisation.

Eddo-Lodge päätyy erään (mikä ei liity yllä olevaan lainaukseen) mielenkiintoisen kappaleen päätteeksi esittämään kysymyksen (jonka luulen kontekstista tietoisena olevan retorinen, mutta minua eivät ole ennenkään retoriset kysymykset estelleet vastaamasta/pohtimasta):

Why don't white people think they have racial identity?

Hyvä kysymys. Saan käsityksen, että Eddo-Lodgen mielestä valkoisilla ei ole rodullista identiteettiä, koska olemme valkoisia.  Että sellaista ei tarvitse miettiä, koska valkoisuus on oletusarvo ja etuoikeus.

Vartuin Suomessa, missä siihen aikaan ei juuri muunvärisiä kuin valkoisia ihmisiä vilissyt. Romanit olivat "eksoottisimpia", mutta niitäkin asui niin paljon asuinalueellamme (Itä-Pasila), että ne kuuluivat ns. kalustoon. Olivat suomalaisia, mutta pukeutuivat eri tavalla. Ns. venepakolaiset muistan: meidän kouluunkin tuli muutama pakolainen ja erääseen ihastuin. Kouluissa ei juuri mustia ollut, kuten kai nykyään jo Suomessakin on.

Onko minulla rodullista identiteettiä, ja mikä se edes on? Eroaako se jotenkin kansallisesta identiteetistä? Miksi ihmisellä pitäisi olla rodullinen identiteetti? Minulla on kaiketi kansallinen tai "paikallinen" identiteetti, joka on suomalainen vaikka Suomikin alkaa olla minulle vieras. Olen kotoisin Suomesta ja aina suomalainen, vaikka asuisin missä (kokonaan eri asia on, mitä se minulle merkitsee). Totta puhuen minua ei häiritse ulkopuolisuus. Toisaalta helppo olla häiriintymättä, kun sitä ei jatkuvasti sormella osoiteta minulle (ja käsketä painua sinne, mistä tulinkin vaikka en olisi tullutkaan mistään muualta). Voinko olla "piittaamaton" rodustani, koska ihonvärini takia minua ei kyseenalaisteta niin kuin esim. mustaa ihmistä?

En allekirjoita (en tosin välttämättä tunne tarvetta kumotakaan) kaikkia kirjan kohtia, minun ei tarvitse muuttaa väkisin ajatteluani. Eikä minun tarvitse ajatella jonkin asian johtuvan siitä, että olen valkoinen (moni asia kyllä johtuu siitä, että olen valkoinen). Mutta pakko todeta, että suurimman osan kirjasta ja sen ajatuksista allekirjoitan ihan helposti: kirja oli minulle todella avaava luku- ja ajattelukokemus, joka tietyllä tapaa muutti ja muuttaa yhä minua ja maailmankatsomustani. Luulen, että tämä on vasta alkua, sillä olen valmis ottamaan enemmän selvää, valmis kasvattamaan tietoisuuttani, valmis muuttamaan asenteitani.

Hyvin harvoin eli en koskaan sano, että kaikkien pitäisi lukea jokin tietty kirja X (koska en oikeastaan pidä siitä, että joku muu tulee kertomaan mitä kaikkien pitää lukea, ja minulla on myös auktoriteettiongelma, joka estää minua toimimasta auktoriteettina), mutta nyt tekisi mieleni niin sanoa (tosin yleisö on "väärä": tämä pitäisi sanoa valkoisille briteille ja blogiani tuskin britit lukevat, elleivät jostain syystä osaa suomea).

En silti sano, vaan ehdotan sinua lukemaan tämän kirjan, jos olet valkoinen ja sinua kiinnostaa pohdiskella, miltä maailma näyttää jos et olisikaan. Jos olet musta, oletan (en voi tietää, koska en ole musta) että kirja tarjoaa sinulle samastumispintaa. Tämä kirja on hyvin brittiläinen, vaikka havaitsen tiettyjä piirteitä ja yhtäläisyyksiä Suomenkin tilanteeseen.

Moni ajattelee, että enhän minä ole rasisti eikä tämä siten kosketa minua ja kuittaa kirjan ja koko aiheen sillä. Mutta nyt kyseessä et ole sinä. On tosiasia, että rasismia on ollut ja on edelleen olemassa. Se, että itse ei satu sitä huomaamaan tai ei koe itseään rasistiksi, ei tarkoita etteikö sitä ole ("etteikö sitä ole" viittaa ainoastaan rasismin olemassaoloon, siihen en ota kantaa onko esim. joku tätä lukeva yksittäinen ihminen rasisti vai ei. Sen arvioiminen ei ole minun tehtäväni).

Kirja aiheutti minussa sellaisen aivomyrskyn, että meni muutamat yöunetkin asioita pohdiskellessa. Aina tarttuessani kirjaan alkoi valtava ratas pyöriä ja päähän tulvia ajatuksia. Tämä on valtavan painava kirja sanomansa puolesta ja siksi sen lukeminen kesti useita viikkoja - olisin halunnut lukea ja makustella asioita kauemminkin, mutta kirjaston laina-aika päättyi eilen ja kirjasta on varauksia eli lainaa ei voi uusia. Ensimmäisen kerran koko brittihistoriani aikana palautan kirjan myöhässä - ja vieläpä tietoisesti! - kirjastoon. Annan itselleni litsarin.

Tätä kirjaa olisi mahtavaa päästä puimaan esim. lukupiirissä. Paljon jäi aiheita kirjaamatta, muun muassa ajatukset ns. värisokeudesta, populaarikulttuurista, kirjallisuudesta, samastumisesta, feminismistä jne. Ehkä kuitenkin päädyn jossain vaiheessa ostamaan kirjan omaksi ja palaan asiaan. Sillä rasismista ja roduista puhuminen on tärkeää.

The perverse thing about current racial structure is that it has always fallen on the shoulders of those at the bottom to change it. Yet racism is a white problem. It reveals the anxieties, hypocrisies and double standards of whiteness. It is a problem in the psyche of whiteness that white people must take responsibility to solve. You can only do so much from the outside.

Amen.

~~~

Tämä kirja sopisi moneenkin kohtaan Helmet-lukuhaasteessa, mutta sijoitan sen nyt yhdeksikköön eli kirjan kansi on yksivärinen.

23 kommenttia:

  1. Lapseni ja lapsenlapseni seurustelleet kaikkien kanssa niin että värejä eivät edes näe. Esikoulussa, pihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin koen olevani värisokea. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että valitettavasti vaikka itselle ei ns. värillä olisi väliä, niin eipä taida olla länsimaista maankolkkaa, jossa ei rasismia esiintyisi. Se on koko yhteiskunnan ongelma. Vain valkoisella on varaa olla näkemättä väriä.

      Minäkin uskon, että lapsia ei oikeasti kiinnosta ihmisten värit muuta kuin viattomana uteliaisuutena. Toisaalta mietin ovatko lapset noin yleisesti ottaen täysin värisokeita: juuri hehän osaavat ja uskaltavat puhua väristä kun taas me aikuiset emme. :)

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjan esittelystä. Luin postauksesi kahteen kertaan, siinä oli niin runsaasti asiaa. Tärkeitä asioita pohdittavaksi. Varmasti liitämme rasismin niin helposti pikemminkin USA:han, mutta varmasti sellaisia tunteita koetaan myös Briteissa. Kirjoissa näihin asioihin törmää, mustan asema USA:ssa tulee selkeästi esille esim afrikkalaisten kirjailijoiden kirjoissa, mm NoViolet Bulawayon kirjassa Me tarvitaan uudet nimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella paljon jäi tärkeää asiaa postauksen ulkopuolelle. Karsin hyvin rankalla kädellä tekstiä ja silti se jäi näin pitkäksi. Mutta aihe on kyllä sellainen, että sitä on ihan kaikkien valkoisten hyvä miettiä. Brittilä on rasistinen maa siinä missä Suomikin. Itse siis liitän rasismin ihan jokaiseen ns. länsimaahan. Minulle ei tullut mitenkään yllätyksenä Brittilän rasistisuus sinänsä, mutta sen laajuus ja systemaattisuus kylläkin. Sitä niin helposti pitää tiettyjä asioita "yksittäistapauksina".

      Olen lukenut tuon mainitsemasi kirjan ja jostain syystä se oli minulle hyvin häiritsevä kokemus, en edes pystynyt kirjoittamaan siitä juuri mitään. Briteissä julkaistaan ihan mukavasti (minun näkökulmastani) mustien kirjoittamaa kirjallisuutta ja mielestäni se on lisääntymään päin.

      Poista
  3. Olimme kymmenen vuotta sitten Pohjois-Irlannissa käymässä. Mies ja nuorin poika, joka oli silloin siellä opiskelijavaihdossa, menivät hakemaan pubista sapuskaa. Heidän siinä jutellessaan, eräs paikallinen oli tullut tiukkaamaan aggressiivisesti, mitäs kieltä te oikein puhutte. Kun nämä olivat kertoneet, että suomea puhutaan ja että nuoremmalla on opiskelijavaihtokin menossa täällä, niin mies oli rauhoittunut ja sanonut, että tarkisti vain, koska polakeille he haluavat antaa turpiin.

    Minua jäi kiinnostamaan, mitä e t allekirjoita. Kerro jokin esimerkki.

    Tämäkin alkoi kiinnostaa. Rauhoitun, kun vien muistilistaani ja laitan perään merkinnän superkiinnostavuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä olisi tosiaan kiva olla puolalainenkaan nyt. Erityisesti kansanäänestyksen jälkeen he ovat saaneet lokaa niskaansa sekä sanallisesti että myös heidän yhteisötilojaan on sotkettu. Tilanne lienee sittemmin rauhoittunut (en ainakaan ole huomannut, että aihetta olisi käsitelty mediassa - on tosin voinut mennä ohikin).

      Rasismi on hankala asia, koska se ei ole vain sitä, että joku haukkuu, huutelee ja käskee painua vittuun. Itse asiassa tuollainen on vain pieni, vaikkakin kenties näkyvin osa (meille valkoisille) rasismia. Suomessakin ennakko-oletukset ja -luulot näkyvät. Luin jutun Suomen kuvalehdestä (laitan linkin tuohon alle), joka antaa osviittaa siitä, miten lähtökohtaisesti eri tavalla mustia nuoria kohdellaan.

      https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ysin-keskiarvolla-ja-sinisilmilla-saa-haaveilla-yliopistosta-jos-sattuu-kayttamaan-huivia-tilanne-toinen/?shared=1001598-122e0629-4
      On tulossa aika, kun ihmisten on ymmärrettävä, että suomalainen ihminen voi olla musta. Suomalainen voi olla minkä värinen tahansa ja musta voi olla aivan yhtä suomalainen kuin valkoinen. Sama juttu tietenkin täällä Briteissä, mutta pakko tunnustaa että olen olettanut että suurin osa sen täällä on jo sisäistänyt. Olettanut siis, en tiedä oletanko yhä.

      Hmm, on muutamia yksittäisiä aihealueen osia, joista osittain olen eri mieltä, osittain samaa (mieltä kuin Eddo-Lodge). Ajatustyö on minulla yhä kesken. Mietin hetkisen, mutta päätän nyt, että en halua kertoa näitä asioita. Ehkä kirjoitan niistä joskus erikseen. Näitä ei nimittäin ihan lyhyesti voi selittää, koska eivät ole ns. mustavalkoisia (pun. intended).

      Oletko muuten lukenut (tai aikeissa lukea, jos et) Koko Hubaran kirjan Ruskeat tytöt? Minua alkoi oikeastaan se nyt kiinnostaa tämän kirjan imussa.

      Ja muuten, nice to see you <3

      Poista
    2. Tuo Suomen Kuvalehden artikkeli on paljastava. Sellaista se on. Onneksi sitä sisua on muilla(kin), tai usein varsinkin muilla kuin suomalaisilla.

      Luin Ruskeat tytöt jokin aika sitten. Olin odottanut siltä enemmän, ja tuli myös samoja tunnelmia kuin sinulla tämän kirjan kanssa, en ollut ihan kaikesta samaa mieltä.

      Nice to see you too. <3

      Poista
    3. Piti kurkata oletko kirjoittanut Hubaran kirjasta, mutta ilmeisesti et ainakaan vielä ole. Tietenkään kaikista kirjoista ei ole muutenkaan pakko kirjoittaa. En itsekään kirjoita kaikesta lukemastani. Toki olisi kiintoisaa lukea ajatuksiasi kys. kirjasta!

      Nämä tällaiset kirjat, vaikka monin kohdin nojaavatkin faktoihin, ovat kuitenkin myös mielipiteitä. Omansa saa säilyttää eikä se ole loukkaus ketään kohtaan eikä myöskään rasistista edes tällaisten kirjojen kohdalla (selitän tässä nyt enemmän itselleni kuin sinulle) :)

      Poista
  4. Meinasin kysyä, oletko lukenut Ruskeat tytöt, mutta vastaus tulikin täällä kommenteissa. Se oli minulle silmiä avaava lukukokemus, ja kiinnostavaa oli myös kuunnella Koko Hubaraa kirjamessuilla. Ruskeat tytöt ei ehkä mene ihan näin syvälle näissä teemoissa, mutta ehdottoman tärkeä kirja ja ensimmäisiä tämäntyyppisiä, mitä Suomessa on ilmestynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, Koko Hubaran kirja on tosiaan toistaiseksi minulle vain nimeltä tuttu. Varmaankin luen kirjan suomireissulla, koska kiinnostaa miten tätä aihetta Suomessa käsitellään. Tämä Eddo-Lodgen kirja menee todella syvälle ja ihan aiheesta: brittien historia on todella rasistinen ja se heijastuu tähän päivään. Suomessa tilanne on erilainen, koska sinne ei ole esim. roudattu mustia sotimaan omalle rinnalle ja sitten yritetty hankkiutua eroon, kun ei olekaan enää "käyttöä" heille.

      Poista
  5. OLen pohtinut asiaa mielessäni, ja historian faktat ovat tiedossa. Usea systeemi on edelleen syrjivä, useimmin yihmisyhteisöt alkavat muodostaa piilihierarkioita, joten näkyvät kannattaa pohtia, ja torjua piilohierarkiat. Historiaa emme voi muuttaa mutta oppia siitä.

    Urheilu, ja viihde, musiikki tasa-arvoistavat maailmaa: Lewis Hamilton, Oprah, Beyonce, Michael Jordan, Bolt, jo aikoinaan Pelé, varsin hyvin toimeentulevia ja arvostettuja kansalaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että asiaa ajatellaan. Itsekin olen toki mielessäni mietiskellyt, sillä mm. uutisissa ja myös kirjallisuudessa näihin aiheisiin törmää. Historiaa ei voi muuttaa, mutta eipä siitä voi oppiakaan, jos se lakaistaan maton alle.

      Poista
  6. Eddo-Lodge oli puhumassa Hayn kirjallisuusfestareilla ja siellä jäin miettimään ennen kaikkea sitä, kuinka mielenkiintoista on tämä keskustelun samanaikaisuus Suomessa ja briteissä. Mahtaako muuallakin Euroopassa olla vastaava keskustelu käynnissä (vrt siis suomalaisessa keskustelussa juuri Koko Hubara ja Ruskeat Tytöt)? Tietysti tästä tekstistäsi nousi monta muutakin sisällöllistä hurjan kiinnostavaa asiaa ja yksi niistä on tuo, kuinka eurooppalaisillekin ruskeille ja mustille ihmisille saattaa Yhdysvallat olla ainoa lähde mustalle historialle. Hubara on joko kirjassa tai blogissaan tätä muistaakseni käsitellyt sen osalta, kuinka ainoa saatavilla oleva musta kulttuuri on rap ja hip hop. Tämä kirja olisi Helsingissä saatavilla kirjastossakin, kiitos että muistutit siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eddo-Lodgea voisin minäkin mennä kuuntelemaan. En yleisesti ottaen ole kovin kiinnostunut tietämään kirjailijasta (ellei ole kuollut) kuin jotkin pääkohdat, koska haluan vältellä kirjailijan oletetun persoonan ja mielipiteiden mahdollista vaikutusta lukemisiini. Eddo-Lodge ja vastaavat (esim. Henry Marshia voisin myös kuunnella) ovat eri asia, koska niissä aiheet ovat eri tavalla keskeisiä.

      Mielestäni tämä rajat kiinni -asenne ynnä muu selkeä rasistinen "huutelu" on nähtävissä laajemminkin, vaikka itse kirjoitin vain Suomesta ja Briteistä. Trump on avoimesti osoittanut olevansa rasistinen ja silti hänet äänestettiin presidentiksi. Suomessa hoetaan Suomi takaisin suomalaisille (täällä hoetaan ihan vastaavaa eli "We want our country back", mikä liittyy tietenkin Brexitiin, mutta Brexit-kampanja oli uskomattoman ruma ja siinä ratsastettiin muukalaisvihalla ja rasismilla).

      Jätin itse käsittelemättä postauksessani tuon samastumispinnan puuttumisen mustille: siihen siis sisältyvät kirjat, elokuvat jne. joissa pääosin esiintyy valkoisia ihmisiä. Rajasin sen ulos tästä muutenkin ylipitkästä postauksestani, vaikka olin kirjoittanut aiheesta, koska koen sen osittain ristiriitaisena ja jos postaan siitä blogiini, haluan muotoilla sanottavani erityisen huolellisesti. Ehkä palaan siis asiaan vielä. Voisituon Hubaran kirjan ainakin ensin lukea.

      Poista
  7. Tällaisen lukeminen tekee niin surulliseksi ja samalla jotenkin todella vihaiseksi. Pakko pistää tämä kirja ylös tulevaisuuden lukulistalle! Aivan ensiksi voisin kuitenkin tarttua hyllystäni Koko Hubaraan, kun se jostain kumman syystä on vieläkin lukematta.

    Olipa mukavaa löytää blogisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ravisteleva kirja, joka ainakin minussa herätti monenlaisia tuntemuksia. Vaikka en ole Hubaraa itsekään vielä lukenut, niin uskallan silti kirjasta lukemani perusteella olettaa, että se avaa Suomessa asuvien mustien ja ruskeiden kokemuspintaa hyvin. Suomi on muuttunut todella paljon siitä kun itse sieltä lähdin reilut kahdeksan vuotta sitten. Kun on poissa, eron näkee ihan konkreettisesti pelkästään katukuvassa.

      Poista
  8. Kannatta lukea Koko Hubaran kirja Ruskeat tytöt, suosittelen. Koko Hubara on suomalainen, mutta kokenut koko ikänsä olevansa ulkopuolinen. Kirjasähkökäyrästä löytyy bloggaus.
    Toivoisin, että puhuttaisiin ihmisistä, ei väreistä ja roduista, mutta se on ehkä helppo sanoa, kun on syntynyt vaaleaihoisena.
    Marjatan kommentista sen verran, että olisipa kauheaa olla puolalainen, kun heistä ajatellaan noin rasistisesti, että turpaan vaan.
    Omat pojat olivat kansainvälisessä luokassa yläasteella, englanti oli opetuskieli ja oppilaat olivat monesta eri maasta. Tuolloin kansainvälisyys ja maahanmuuttajaasenteet olivat suvaitsevia, mutta nykyään asia on päinvastoin. Asenteet ovat kiristyneet kovasti. Rasismi on tullut ja siitä annetaan koko ajan tuomioita jopa kansanedustajille. Pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Koko Hubaran kirjasta olen tietoinen ja olen lukenut siitä blogeista. Olen myös muistaakseni lukenut jonkin verran Ruskeat tytöt -blogia erityisesti erään somekohun aikana. Kirja on muodottomaksi paisuneella lukulistallani, joka on nyt ihan konkreettinen (eli omin kätösin olen kirjoittanut nimet vihkoon) muistaakseni lainata sen kirjastosta, kun saavun ensi viikolla Suomeen. :)

      Eddo-Lodge kokee, että pitäisi nimenomaan puhua myös väristä ja rodusta. Kaikki me toki olemme ihmisiä, mutta miksi alkuperää pitäisi piilotella ihonvärin takia. Miksi ihonväri on niin tabu (valkoisille aikuisille)?

      Kyllä rasismia on Suomessakin aina ollut, mutta sitä ei ole tunnustettu rasismiksi. Asian voi havaita lukemalla (todella) vanhoja lehtiä, mainoksia jne. Netin ja somen myötä kaikki saavat äänensä kuuluville, lisäksi jotkin mediat jopa ylläpitävät tai lietsovat rasismia. Joskus lukiessani somea ajattelen vanhaa viisautta: "Joukossa tyhmyys tiivistyy."

      Poista
  9. Rasismi on kyllä asiana semmonen, että nyt vasta oon ruennu laidasta tajuaan sitä. Rasismi on oksettavaa. Eräs tuttunu laitto itsenäisyyspäivänä facessa, että hyvää itsenäisyyspäivää kaikille kantasuomalaisille. Nousi karvat niin pystyyn. Rasismia on taatusti jokaisessa maailman maassa. Aina löytyy joku ihmisryhmä, joka on muka huonompi ku toiset. Toivon, etten itse toimi rasistisesti tai jos toimin, niin mulle huomautetaan asiasta, jotta voin muuttaa toimintatapojani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kantasuomalaisuus-höpinät tuovat minullekin mieleeni lähinnä "hitleriläisyyden". Tällaisia "arvoja" kannattavat ihmiset lentävät kavereistani kuin leppäkeihäät. Mietin mikä mustissa ja/tai ruskeissa ihmisissä on niin pelottavaa, että heitä pitää sankoin joukoin vihata, arvostella ja tölviä? Mikä valkoisuudessa on niin erinomaista, että se tekee ihmisestä muka paremman? Ei mikään. Paradoksaalista on myös (minkä Eddo-Lodge tuo hyvin esille) se, että valkoiset ovat kautta aikain sortaneet mustia (ei siis päinvastoin) ja silti valkoiset katsovat yhä edelleen oikeudekseen dissata mustia, joista ei periaatteessa pitäisi historian valossa olla mitään uhkaa heille/meille. Jos logiikkaan vetoaisi, pitäisi pikemminkin pelätä valkoisia. Mutta monelta rasistilta taitaa logiikka olla hukassa.

      Poista
  10. Hieno bloggaus. Muiden pointtien ohellä jäin miettimään kommenttiasi historianopetuksesta. Luulen, että omien kouluaikojeni historian musta aukko oli kotimaisen historian osalta saamelaisten asema maamme eri vaiheissa. En muista, käsiteltiinkö sitä mitenkään, ainakaan kovin syvällisesti. Aika tärkeä, kotoinen aihe, jota soisi tuotavan esille siinä missä maailmansotia ja muita isoja asioita.

    Rasistiset ja sortavat rakenteet ja niiden ilmeneminen yhteiskunnassa on erittäin kiinnostava aihe. Valkoisena niitä on niin helppo olla näkemättä, joten näitä silmiä avaavia kirjoja kyllä tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja eikös Karjalan evakkojakin kohdeltu huonosti? Olen kuullut, että tapoja ja puhetyyliä pilkattiin jne? En tiedä, onko yhtään sama asia, mutta tuli vain mieleen. Aina löytyy syitä syrjiä ja kiusata muita :(

      Poista
    2. Pakko tunnustaa, että en enää juuri muista mitä Suomessa historiasta opetettiin. Sen muistan, että melko monipuolisesti käytiin läpi Suomen lisäksi muun Euroopan historiaa ja jonkin verran muiden maanosien, mutta ei niin syvällisesti tietenkään. Vaikea muistaa, mitä esim. Suomen historiasta on tuolloin opetettu, koska nykyään toisin kuin silloin, voi haluamansa asiat näppärästi tsekata netistä. Mutta enpä ihmettele, jos saamelaiset on kuitattu parilla virkkeellä.

      Suomenkin väestörakenne muuttuu ja yhä useammin suomalanen voi olla minkävärinen tahansa. Jo nyt Suomessa asuu mustia ja ruskeita monessa sukupolvessa (ja tämä lisääntyy jatkossa): he ovat aivan yhtä suomalaisia kuin kuka muu tahansa. Mieleeni muistuu Lola Odusoga, jota ihailin nuorena aikuisena. Ihan on yhtä suomalainen siinä missä muutkin.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.