Sivut

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Armotonta hehkutusta

Bea Uusman The Expedition, a Love Story (suom. Naparetki: Minun rakkaustarinani) aloitti minussa jotakin, joka yhä jatkuu. Luin kirjan viime vuoden puolella, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä, koska tuntuu ettei minulla yksinkertaisesti ole sanoja kuvailemaan lukukokemustani.

En olisi uskonut, että saatan kiinnostua niin kovasti aiheesta, jolle en aiemmin ollut juuri korvaani kallistanut. Hieman Uusman tapaan palellun pelkästä ajatuksesta, että pitäisi mennä ulos pakkaseen. Olin huolissani, että palellun kuoliaaksi tai saan vähintään kuolion sormeeni vain Uusman kirjaa lukemalla.

No ei tullut kuolioita, vaan liu'uin mukaan Uusman tutkimuksiin ja tietynlainen pakkomielteisyys tarttui minuunkin. Naparetkeä lukiessani oli Google ahkerassa käytössä, sillä halusin tehdä lukuhetkestä mahdollisimman visuaalisen. Lisäksi päädyin sivupoluille etsiessäni tietoa ja kuvia milloin mistäkin. Palaan näihin sivupolkuihin myöhemmin, sillä olen niillä edelleen.

The Expedition (Head of Zeus 2014, englannistanut Agnes Broomé) on Uusman pitkäaikaisten ja varsin perusteellisten - jopa pakkomielteisten - tutkimusten summa.


Kesäkuussa 1897 kolmen miehen tutkimusretkue lähtee tavoittelemaan pohjoisnapaa vetypallolla. Tarkoitus on päätyä Jäämeren toiselle puolelle kiinteälle mantereelle Alaskaan, Kanadaan tai Siperiaan. Retkueen johtaja on insinööri Salomon August Andrée (42), muut osallistujat Nils Strindberg (24) ja Knut Frænkel (27).

Oikeansuuntaisia tuulia saadaan odotella karussa saaristossa jonkin aikaa, mutta vihdoin ne saapuvat ja retkikunta voi aloittaa matkansa, jolle ei olisi pitänyt kaiken järjen mukaan edes lähteä ainakaan vuotavalla vetypallolla. Andrée on tietoinen vuodoista, mutta matkaan lähdetään silti. 33 vuotta myöhemmin retkueen ruumiit ja muuta jäämistöä löydetään saarelta, joka on nimetty White Islandiksi.

On epäselvää, mihin retkue kuoli, koska pulaa esim. ruuasta ei ollut: jäämistöstä löytyi runsaasti ruokaa, ammuksia ja lämpimiä vaatteita. Vuosien mittaan kuolinsyitä on spekuloinut yksi jos toinenkin, ja Uusma (joka on lääkäri) aloittaa omat tutkimukset.

On koukuttavaa seurata Uusman pikkutarkkoja tutkimuksia. Jokainen vihje tutkitaan huolellisesti, kaikki ehdotetut kuolinsyyt otetaan huomioon ja joko poissuljetaan tai jätetään avoimeksi. Kirjassa on muun muassa Uusman tekemä taulukko, johon hän on eri lähteistä haalimiensa tietojen pohjalta huolellisesti kirjannut retkueen liikkeitä päivä päivältä. Ihmettelen, miten esimerkiksi jonkun päivittäisten (hyvin yksipuolisten: söiskö tänään jääkarhua vai jääkarhua) syömisten lukeminen voi olla näin koukuttavaa!

Kirja todellakin teki vaikutuksen ja sen lukeminen palkitsee, vaikka retkueeseen osallistuneiden mystisiä kuolinsyitä ei voi täysin varmaksi julistaa näin pitkän ajan jälkeen. Silti Uusman tutkimustulokset tyydyttävät ja auttavat lukijaa päätymään jonkinlaiseen melko varmaan tulokseen.

Tämä kirja on siten todellinen tutkimusmatka myös lukijalle. Vaikka kirjan lukemisesta on aikaa muutama kuukausi, olen silti yhä sen lumoissa. Olen googletellut suunnilleen kaikki kirjassa mainitut paikat ja erityisesti katsellut niistä kuvia. Ja vaivihkaa talvi tuli sisälleni, ja minulle pakkomielle ääriolosuhteisiin ja kylmyyteen.

En enää edes muista, miten googletellessani asia johti toiseen ja yhtäkkiä olin maapalleron huipulla eli Mount Everestillä ja silmieni edessä makasi vuorelle henkensä antanut George Mallory. Myönnän, että häiriinnyin kuvista (en suosittele herkille enkä aio linkittää sitä tänne: KVG). Sitten aloin tutkia Malloryn vaiheita ja sitä kautta monien muidenkin vuorelle kuolleiden.

Siitä tuli minulle pakkomielle, joka kyllä aluksi ahdistikin (ei ahdista enää) aika lailla (erityisesti tapaus, jossa eräs kiipeilijä oli jätettävä kuolemaan "death zonelle"). Silti ahmin Mount Everestiä itseeni sekä kuvien että erilaisten kirjoitusten pohjalta enkä keskittynyt pelkästään kuolemaan, vaikka niistä aloitinkin.

Uusma käynnisti minussa jääkauden. Uusma käynnisti minussa (kotisohva)tutkijan. Yhtäkkiä silmäni aukenivat kirjallisuudelle, jota tuskin olisin muuten tajunnut nähdä. Siitä kasvoi kasa.


Tällä hetkellä luen Jon Krakauerin kirjaa Into Thin Air, joka on selonteko vuoden 1996 katastrofista Mount Everstillä. Olen tietoinen Krakauerin kirjaan taannoin kohdistuneesta kritiikistä ja siksi toki hankin myös Anatoli Boukreevin kirjan, joka on tavallaan vastine Krakauerin kirjalle.

Olen haltioissani ja kiitollinen Bea Uusmalle ja kaikelle kirjallisuudelle: ihan uskomatonta, miten asiat johtavat toisiin ja uusia ikkunoita avautuu sinne sun tänne ihan yllättäen ja pyytämättä. Olisin puolta köyhempi, ellen lukisi!

~~~

Naparetkestä löytyy useita bloggauksia ja kirja on saanut oikein hyvän vastaanoton. Lauran bloggaus oli minulle se suuri sysäys lukea kirja mahdollisimman pian. Ja muuten kun sysäys oli tullut, ei mennyt kauan kun bongasin kirjan eräästä "kirjakaupasta" naurettavaan neljän punnan hintaan!

Kirjasta ovat bloganneet myös muun muassa Kirjasähkökäyrä, Sinisen linnan kirjasto, Mitä luimme kerran, Luetut lukemattomat, Kirjanurkkaus, Hyllyn täydeltä, Nannan kirjakimara, Lumiomena, Kulttuuri kukoistaa ja Tuijata.

4 kommenttia:

  1. Ihana hehkutuspostaus! Hauskaa, että tää hurmasi viime vuoden loppupuolella niin monta bloggaajaa, vaikkei ole mikään uutuuskirja. Ja sulla kävi kyllä niin hyvä tuuri tämän kanssa, kun löysit sen sitten melkein heti ja vielä noin edulliseen hintaan! :D

    Kiinnostavan näköinen tuo samaa aihepiiriä käsittelevä kirjapinosi, jään odottamaan juttujasi niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin uusi noste näkyi tosiaan olevan tällä kirjalla viime vuoden lopulla. Kirjaahan ei sinänsä voi enää uutuutena pitää. Mutta aina on ioinen asia kun syystä tai toisesta jokin kirja yllättäin pulpahtaa lukuisasti (no pun intended) esille. :D

      Tätä Uusman kirjaa sai muuten vielä viime viikolla samaisesta paikasta (TheWorks) ja nyt vain kahdella punnalla. Tuli kauhea hinku ostaa pois ne kaikki, kun oli niin edukasta, mutta enhän mä niillä mitään tekisi. Tyydyin siis vain huokailemaan :D

      Tuon pinon kimppuun pääsen kunnolla vasta joskus myöhemmin, koska matkaan huomenna Suomeen enkä ota kirjoja mukaan. Suomessa luen mieluusti vain suomeksi suomalaista kirjallisuutta. :)

      Poista
  2. Aivan mahtava kirja tuo Bea Uusman teos. Kyllä mä ajattelin, että kuinka voi lähteä noin vain tutkimusmatkalle kuumailmapallolla ja vieläpä napajäätikölle. Kävästään vaan siellä ja tullaan silkkirusetit kaulassa takaisin. Ja tosi kevyellä vaatetuksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Uusma oli kyllä ehdottomasti viime vuoden yllättäjä. Vaikka olin kuullut kirjasta hyvää ja siitä oli pidetty ja kirja minua kiinnosti, niin en oikeastaan silti kovin paljon odottanut siltä. Ja sitten tosiaan sain iloisesti yllättyä. :)

      Kyllähän retkueella lopulta ihan kunnon vaatettakin oli, vaikka melko huolettomasti kyllä matkaan lähtivät.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.